University of Helsinki
Huoli vähentyneestä kiinnostuksesta kemian opiskelua kohtaan on ollut kansainvälisesti esillä viime vuosina etenkin kestävyysvajeeseen liittyvien globaalien ongelmien kontekstissa. Miten tulevat sukupolvet kehittävät innovatiivisia ratkaisuja vastauksena kestävyysvajeeseen, jos luovia kemian osaajia ei ole tarpeeksi?
Yksi opetussuunnitelmien uudistajien tärkeimmistä tavoitteista kansainvälisesti on tehdä luonnontieteistä kiinnostavampia ja relevantimpia oppilaille. Kiinnostuksen tukeminen on listattu kemian opetuksen tavoitteeksi myös kansallisella tasolla peruskoulun sekä lukion opetussuunnitelmien perusteissa. Viime vuosina opetuksen tutkimuksessa on korostunut myös ajatus siitä, että tiedeopetuksessa tulisi korostaa etenkin niitä taitoja, joita nykymaailmassa tarvitaan (engl. 21st century skills). Tämä tarkoittaa muun muassa ajattelutaitojen ja luovuuden korostamista tiedeopetuksessa. Jotta jatkossakin voitaisiin turvautua luovien kemianosaajien ammattitaitoon kestävyysongelmien ratkaisemiseksi, on tärkeää pyrkiä ymmärtämään, millä tavoin lasten ja nuorten kiinnostusta ja luovuutta voidaan tukea. On myös tärkeää kehittää konkreettisia oppimiskokonaisuuksia tukemaan kiinnostuksen ja luovuuden kehitystä.
Pyrkimyksenäni tarjota yksi mahdollinen tapa tukea kiinnostuksen kehittymistä kemiaa kohtaan, olen pro gradu -työssäni kehittänyt kemiaa ja taidetta eheyttävän tiedekerhokokonaisuuden, jonka avulla innostutaan ja kiinnostutaan kemiasta. Non-formaalia opetusta on tärkeää kehittää formaalin opetuksen rinnalla, jotta oppilaille voidaan tarjota mahdollisuuksia kiinnostua kemiasta myös koulun ulkopuolella.
Kemian ja taiteen yhdistämistä ei ole ennen tutkittu non-formaalissa kontekstissa, mutta se on tutkitusti perusteltua kiinnostuksen tukemisen, ajattelutaitojen kehittymisen sekä merkityksellisen oppimisen näkökulmasta. Tiedekerho on suunniteltu aiemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta ottaen huomioon kiinnostukseen vaikuttavia tekijöitä, kuten minäpystyvyyden tukeminen, toiminnallisten työtapojen käyttö (esim. projektioppiminen ja tutkimuksellisuus), relevanssi, sekä sosiaaliset aspektit.
Pro gradu -tutkielmassani tutkin kehitettyyn tiedekerhokokonaisuuteen liittyen sitä, millaiset asiat ja työtavat saivat aikaan kiinnostusta tukevia kokemuksia kerholaisissa. Kuten oheisesta kaaviosta voidaan nähdä, kerholaiset kokivat kiinnostavaksi etenkin kemian ja taiteen yhdistämisen, siihen liittyvän taiteellisen vapauden, tutkimukselliset työtavat, joissa korostui oppijan autonomia, onnistumisen kokemukset, joita he saivat kemian ja kuvataiteen parissa, ympäristönäkökulmat, linkit arkielämään, sekä esteettiset näkökulmat. Myös kemiallisten reaktioiden yllättävyys ja tarinat koettiin kiinnostaviksi. Samoja kiinnostusta tukevia elementtejä voidaan hyödyntää myös formaalissa opetuksessa.
Tutustu opinnäytetyöhön tarkemmin.
Teksti: FM Essi Lunetta