Kiinnostuksen herättäminen kemiaa kohtaan eheyttävästi taiteen avulla non-formaalissa tiedekerho-oppimisympäristössä

Huoli vähentyneestä kiinnostuksesta kemian opiskelua kohtaan on ollut kansainvälisesti esillä viime vuosina etenkin kestävyysvajeeseen liittyvien globaalien ongelmien kontekstissa. Miten tulevat sukupolvet kehittävät innovatiivisia ratkaisuja vastauksena kestävyysvajeeseen, jos luovia kemian osaajia ei ole tarpeeksi?

Yksi opetussuunnitelmien uudistajien tärkeimmistä tavoitteista kansainvälisesti on tehdä luonnontieteistä kiinnostavampia ja relevantimpia oppilaille. Kiinnostuksen tukeminen on listattu kemian opetuksen tavoitteeksi myös kansallisella tasolla peruskoulun sekä lukion opetussuunnitelmien perusteissa. Viime vuosina opetuksen tutkimuksessa on korostunut myös ajatus siitä, että tiedeopetuksessa tulisi korostaa etenkin niitä taitoja, joita nykymaailmassa tarvitaan (engl. 21st century skills). Tämä tarkoittaa muun muassa ajattelutaitojen ja luovuuden korostamista tiedeopetuksessa. Jotta jatkossakin voitaisiin turvautua luovien kemianosaajien ammattitaitoon kestävyysongelmien ratkaisemiseksi, on tärkeää pyrkiä ymmärtämään, millä tavoin lasten ja nuorten kiinnostusta ja luovuutta voidaan tukea. On myös tärkeää kehittää konkreettisia oppimiskokonaisuuksia tukemaan kiinnostuksen ja luovuuden kehitystä.

Pyrkimyksenäni tarjota yksi mahdollinen tapa tukea kiinnostuksen kehittymistä kemiaa kohtaan, olen pro gradu -työssäni kehittänyt kemiaa ja taidetta eheyttävän tiedekerhokokonaisuuden, jonka avulla innostutaan ja kiinnostutaan kemiasta.  Non-formaalia opetusta on tärkeää kehittää formaalin opetuksen rinnalla, jotta oppilaille voidaan tarjota mahdollisuuksia kiinnostua kemiasta myös koulun ulkopuolella.

Kemian ja taiteen yhdistämistä ei ole ennen tutkittu non-formaalissa kontekstissa, mutta se on tutkitusti perusteltua kiinnostuksen tukemisen, ajattelutaitojen kehittymisen sekä merkityksellisen oppimisen näkökulmasta. Tiedekerho on suunniteltu aiemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta ottaen huomioon kiinnostukseen vaikuttavia tekijöitä, kuten minäpystyvyyden tukeminen, toiminnallisten työtapojen käyttö (esim. projektioppiminen ja tutkimuksellisuus), relevanssi, sekä sosiaaliset aspektit.

Pro gradu -tutkielmassani tutkin kehitettyyn tiedekerhokokonaisuuteen liittyen sitä, millaiset asiat ja työtavat saivat aikaan kiinnostusta tukevia kokemuksia kerholaisissa. Kuten oheisesta kaaviosta voidaan nähdä, kerholaiset kokivat kiinnostavaksi etenkin kemian ja taiteen yhdistämisen, siihen liittyvän taiteellisen vapauden, tutkimukselliset työtavat, joissa korostui oppijan autonomia, onnistumisen kokemukset, joita he saivat kemian ja kuvataiteen parissa, ympäristönäkökulmat, linkit arkielämään, sekä esteettiset näkökulmat. Myös kemiallisten reaktioiden yllättävyys ja tarinat koettiin kiinnostaviksi. Samoja kiinnostusta tukevia elementtejä voidaan hyödyntää myös formaalissa opetuksessa.

Tutustu opinnäytetyöhön tarkemmin.

Teksti: FM Essi Lunetta

Tutkimusjulkaisu: Integrating art into science education: a survey of science teachers’ practices

IJSE-artikkelien RSS-syöte.

Syksy alkoi huippujulkaisulla – tutkimusryhmämme draama-asiantuntija Jaakko Turkka sai ensimmäisen A1-julkaisun valmiiksi. Paperi julkaistiin kovatasoisessa International Journal of Science Education -lehdessä (IJSE). Kyseinen lehti sijoitettiin opetusalalla vuonna 2016 viittausten perusteella sijalle 99/1066. Tiedeopetuksen tutkimuksen lehdistä se on yksi viitatuimmista.

Tiivistelmä tiivistettynä

Tutkimuskirjallisuus esittelee lukuisia taidetta ja tiedettä yhdistäviä, luovia projekteja jotka rohkaisevat ilmaisemaan tiedettä monipuolisin tavoin. Tästä huolimatta tieteen ja taiteen yhdistämiseen käytännön opetustyössä liittyviä tekijöitä ei juuri tunneta. Tutkimuksessa ilmiötä kartoitettiin opettajien (N=66) verkkokyselyllä. Tulosten pohjalta kehitettiin pedagoginen malli, mikä tukee opettajia taiteen ja tieteen yhdistämisessä. Lue koko tiivistelmä tästä.

UW Madison Library / Chemistry Window / CC BY-NC-SA

Parasta yhteisöllinen kirjoittaminen

Jaakko mainitsi artikkelin työstössä parasta olleen ideoiden pallottelu yhdessä muiden tutkijoiden kanssa. Artikkelin muut kirjoittavat olivat Outi Haatainen ja professori Maija Aksela. Artikkelin kirjoittaminen yhdessä pakotti selkeyttämään omia ja muiden ideoita ja auttoi näkemään artikkelin vahvuudet ja kehittämiskohteet. Yhteistyö kehitti Jaakkoa sekä tutkijana että kirjoittajana.

“Useampi silmäpari huomaa nopeasti tekstin puutteet, siinä missä yksin kirjoittaessa tulee nopeasti sokeaksi omalle tekstilleen.”

a splash of garden / Steve Wall Follow / CC BY-NC-SA

Arvio referee-prosessista

Laadukkaan lehden etuja ovat laadukkaat arvioitsijat eli refereet. Tieteellisessä julkaisukäytännössä A1-tason julkaisun laatu ja sopivuus aiottuun lehteen arvioidaan kahden alaa tuntevan tutkijan toimesta. Puhutaan tuplasokeasta arviointimenettelystä (engl. doubleblind peer referee process) – arvioijat eivät tiedä artikkelin kirjoittajia, eivätkä kirjoittajat tiedä ketkä artikkelia arvioivat.

Tämän artikkelin tapauksessa toinen referee antoi rakentavaa kriittistä palautetta ja toinen höpisi palautteen aiheen vierestä. Rakentava kriittinen palaute parantaa paperin laatua ja tukee kirjoittajien tieteellistä kehittymistä. Epäpätevä palaute on ajanhukkaa kaikille – sekä refereelle että kirjoittajille.

Teaching Chemistry / starmanseries / CC BY

Nyrkkisääntönä voi pitää seuraavaa: Jos molempien arvioijien palautetta on vaikea ymmärtää ja se kohdistuu epäolennaisiin seikkoihin, on syytä analysoida oma teksti erittäin kriittisesti ja tarkistaa sen loogisuus.

Tässä referee-prosessissa toinen arvioitsija antoi osuvaa rakentavaa palautetta, joten todennäköisesti artikkeli on ollut selkeä ja ymmärrettävä. Toinen arvioitsija ei ollut ymmärtänyt tutkimusta. Syy tähän voi olla esim. se, että refereen oma tutkimusalue eroaa työn aiheesta. Arviointi voi myös olla toteutettu kiireessä. Tämän vuoksi tutkijoiden on panostettava referee-työskentelyyn täysillä. Se on myös tieteen etu.

No mutta spekuloinnit sikseen – tiede on vaikeaa ja sen arvioiminen erityisen haastavaa. Lue artikkeli itse ja tee oma arviosi.

Tiedot

Julkaisu: Turkka, J., Haatainen, O., & Aksela, M. (2017). Integrating art into science education: a survey of science teachers’ practices. International Journal of Science Education, 39(10), 1403–1419. https://doi.org/10.1080/09500693.2017.1333656

Yhteydenotot: jaakko.turkka (at) helsinki.fi