Ystävänpäivä pistää miettimään, miksi me olemme virolaisten kanssa maailmassa poikkeus. Kun muualla maailmassa vietetään rakastavaisten päivää, me muistamme – jos muistamme – ystäviä. Mikä saa meidät olemaan niin erilainen? Tähän on monia selitystä, joista yksi on oikea.
Aihearkisto: Kieli ja kommunikaatio
Co Co Girls’it vauhdissa
Lavalle astuu karismaattinen puhuja, joka ei säästä sanoja mainostaessaan oppiaan toisista ihmisistä välittämisestä. Puhujat vaihtuvat mutta sanoma säilyy samana. Mennessään areenalle puhujat halailevat ja kehuvat toisiaan vuolaasti. Yksi puhujista kehottaa rakastamaan toisiaan. Olemmeko hurmosliikkeen uskonnollisessa tilaisuudessa? Ei sinnepäinkään. Kuulijoina istuu yliopiston, tiedekunnan ja laitosten johtoa ja aiheena ovat uudet tutkinnot ja niiden johtaminen. Co Co Girls’it ovat yliopiston oma myyntituote, Anne Birgitta Pessin myötätuntoa markkinoiva tutkimusryhmä.
Ketä rehtorin pitäisi kuunnella?
Yliopistolla tapahtuu poikkeuksellisen paljon suuria asioita. Nyt jos koskaan tarvitaan johtajuutta. Usein, eilen viimeksi, käytävillä ja yhteisissä tilaisuuksissa kuului moitteita siitä, että rehtori, dekaanit ja laitosjohtajat eivät kuuntele riittävästi riviprofessorien ja muiden ruohonjuuritason toimijoiden mielipiteitä. Moite on varmasti oikeutettu. Mutta ketä viime kädessä pitäisi kuunnella, kun mielipiteitä on monenlaisia?
Toimiiko dialogi – osa 2
Postasin tänään blogin otsikolla Toimiiko dialogi? Nyt kun päivä alkaa olla pulkassa, rupesin miettimään, millaisia dialogeja olen tänään käynyt. En tarkoita sähköpostiviestejä tai keskusteluja, joissa on sovittu tapaamisista tai käsitelty opettajan kokemaa huonoa käytöstä esimiehen taholta, vaan sellaisia kohtaamisia, joissa on pohdittu meneillään olevia uudistuksia ja muita prosesseja. Tällaisia dialogeja oli päivän mittaan yllättävän paljon.
Toimiiko dialogi?
Olin Tomi Huttusen kanssa Petroskoin Suomalais-venäläisessä kulttuurifoorumissa puhumassa maittemme välisen dialogin tarpeellisuudesta. Kun tiedekunnassa suunnittelemme opinto- ja rakenneuudistusta, käymme päivittäin dialogia erilaisissa ryhmissä saadaksemme aikaan mahdollisimman toimivat ratkaisut. Mutta mitä dialogi oikeastaan on?
Puheita pakanoille
Yliopiston avajaisten yhteydessä on muutaman vuoden ajan järjestetty jumalanpalveluksen ohella tunnukseton tilaisuus niille, jotka eivät halua aloittaa lukuvuottaan käymällä kirkossa. Tänä vuonna tilaisuuden järjestelyvastuu oli humanistisella tiedekunnalla, minkä vuoksi minä, papin poika, jouduin isännöimään ”pakanoitten juhlaa”: Tällä nimellä jotkut sitä kutsuvat. Paikalla kuului myös puhuttavan syntisten tilaisuudesta, mutta se nimitys osoittaa huonoa uskonnon tuntemusta: luterilaisen opin mukaan nimenomaan kirkkoon kutsutaan kaikki syntyset. Tilaisuuteen liittyy tietty salaperäisyyden verho, jota lähden tässä hieman raottamaan.
Sinä vai te – ei mitään logiikkaa
Vanhoina hyvinä aikoina kaikki oli elämässä selvää, sekin keiden kanssa sinuteltiin ja keiden kanssa teititeltiin. Tehtiin oikein sinunkauppoja, kun sellaisen tarve tuli. Nykyään erityisesti palvelutilanteissa tilanne on sekava, kun jotkut teitittelevät ja jotkut sinuttelevat. Kun vastapuolella voi olla toisenlainen käsitys tuttavallisuuden osoittamisesta, harmistus on välillä väistämätöntä. Erikoisinta tässä koko touhussa on suuri epäjohdonmukaisuus.
Kumpaa suojella: valkoselkätikkaa vai inarinsaamea?
Nautin kotijärvemme kuikan kailotuksesta ja tarkkailen lintulautamme monia nokkijoita, vaikken muuten ole varsinainen bongaaja. Koska linnut jonkin verran kiinnostavat minua, satuin kerran silmäilemään, mitä Wikipedia kertoo valkoselkätikan tämän hetken tilanteessa. Olin ällikällä lyöty, kun luin, että lintu on luokiteltu elinvoimaiseksi. Suomessa käydystä keskustelusta minulle oli jäänyt sellainen kuva, että laji on erittäin uhanalainen.
Homo ei ole sapiens
Tieteidenvälisyydestä puhutaan paljon. Kaikki tietävät, kuinka vaikeaa on luoda siltoja eri alojen tutkijoiden välille. Tällä kertaa yhteys syntyi sattumalta, kun lihavuutta ja syömistottumuksia tutkiva veljeni kertoi pingispelien lomassa alansa tutkimusten nykysuuntauksista. Hätkähdin, kun tajusin, että liikumme samoilla vesillä. Kummankin tutkimuksissa on paljastunut, että homo sapiensiksi itsensä nimennyt eläinlaji ei olekaan ajatteleva ja harkitseva olio, vaan automaatti, jonka toiminta on suurimmaksi osaksi tiedostamatonta.
Hänestä tuli kuuluisa tutkija
Kun Markku Kulmala on kertonut tutkijanurastaan, hän on todennut vaatimattomaan tapaansa, että sattumallakin on ollut oma merkityksensä. Tšernobylin ydinonnettomuus osui ”sopivaan” aikaan ja Hyytiälän aseman laitteistotarpeet saatiin onnistuneesti myytyä silloiselle valtiovarainministerille Iiro Viinaselle. Sattuman kauppaa Kulmalan menestys ei kuitenkaan ollut. Hän on poikkeuksellisen lahjakas tutkija, joka oivalsi varhain tieteidenvälisen yhteistyön merkityksen. Lisäksi hän on erinomainen verkottumaan ja hankkimaan rahoitusta.