Taas kerran politiikan tärkein keskustelunaihe ei ole politiikan sisältö vaan se, kuka ei ole puhunut totta. Kansa kun ei voi luottaa poliitikkoon, joka valehtelee. Keskinäinen inttäminen ja asian kauhistelu hautaavat alleen sen tosiasian, että poliitikot kertovat meille vääristeltyä totuutta joka päivä.
Aihearkisto: Elämä ja yhteiskunta
Tieteen väärinkäyttöä: kiroilu ei ole helvetin hyvä tapa
Kaksitoistavuotias Jani oli saanut kaveriltaan whatsapp-viestin, jossa kerrotaan, että kiroileminen on hyvä tapa. Hän pistää viestin eteenpäin kaikille kavereilleen ja rientää sitten vaarinsa luo ja sanoo: ”Hei, sä oot vitun vanhanaikainen, kun et anna mun kiroilla”. Vaari on äimänä ja kysyy, miten niin. Kaverit kertoi, että kannattaa kirota, Jani vastaa. Ei sun pidä uskoa kaikkea, mitä kaverit kertoo, vaari opastaa. Sitten Jani täräyttää: ne sanoi, että se on tieteellisesti todistettu. Vaari huomaa Janin puheesta, että tämä käyttää ensimmäistä kertaa tätä ilmaisua ja häntä rupeaa naurattamaan. Vai ihan tieteellisesti todistettu, hän naljailee.
Kansainvälisen kanssakäymisen englanti
Janne Saarikivi pohtii Ylen kolumnissaan omaan terävään tapaansa englannin kielen asemaa brexitin jälkeisessä Euroopassa. Hän maalailee kuvaa, jossa englanti ei enää olekaan valtakieli, vaan Euroopasta tulee aidosti monikielinen. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa mahdollinen tulevaisuudenkuva.
Vaalikone paljastaa suomalaisten asenteet
Kun kokeilin Ylen vaalikoneella onneani, lopputulos oli kuten aina: ajatusteni kanssa melko samanlaisia ehdokkaita on melkein kaikissa puolueissa ja erot samankaltaisuudessa ovat marginaaliset. Mutta siten huomasin vaalikoneen uuden ominaisuuden, joka on paljon jännittävämpi. Ohjelman avulla voi selvittää, onko naisten ja miesten mielipiteissä eroa ja ajattelevatko isojen kaupunkien asukkaat eri tavalla kuin muut.
Henkivartijan seurassa
Olen juuri istunut paikalleni Tampere-Helsinki-junassa, kun viereeni rojahtaa hyväkuntoisen näköinen yli nelikymppinen mies, joka heittää alkurepliikeiksi: ”Anteeksi, että haisen vähän hielle. Tulin juuri maasta X”. X on yksi maailman kriisipesäkkeistä. En mainitse maan nimeä, koska myöhemmin kävi ilmi, että hän ei kaipaa julkisuutta ja pelkää suomalaista mediaa, ”joka kirjoittaa mitä sattuu”.
Ristikkokunto koetuksella
Ensi lauantaina selviää, kuka on ristikonratkonnan Suomen mestari vuosimallia 2018. Loppukisaan tulee paikalle toistasataa alkukarsinnat selvittänyttä. Järjestäjinä ovat totuttuun tapaan Sanasepot-seura ja Ilta-Sanomat. Menestyksen tässä lajissa takaavat samat ominaisuudet kuin jalkapallossa: luontainen lahjakkuus, hyvä peruskunto ja riittävä lajiharjoittelu.
Trumpin tviitit ovatkin runoutta
Trump puhuu samalla tavalla kuin kuin tviittaa ja tviittaa samalla tavalla kuin puhuu. Nyt saksalainen kielentutkija Jan Blommaert on osoittanut, että Trumpin tviitit ovat myös runoutta.
Honkelan rauhankone lähti käyntiin
Kun haastattelimme Timo Honkelaa yhtenä digitaalisten aineistojen tutkimuksen professuurin hakijoista vuоnna 2013, hän mainitsi, että tämä on hänelle loistotehtävä, jollaisesta hän on aina haaveillut. Hän tarkoitti erityisesti sitä, että pääsee toden teolla hyödyntämään teknologista osaamistaan humanististen kysymysten ratkaisemisessa. Oltuaan tässä tehtävässä vain alle vuoden Timon elämässä tapahtui dramaattinen käänne, kun hänellä todettiin aivokasvain. Leikkaus onnistui ja Timo sai lisäaikaa elämäänsä. Viime syksynä ilmestyi hänen kirjansa Rauhankone: tekoälytutkijan testamentti. Kirja on monessa mielessä ainutlaatuinen.
Kognitiivisten taitojen testi yliopistolle!
Erilaiset pippalot ovat hyvä ympäristö yllättäville ajatuksille, kun ollaan seisaaltaan ja kohdataan ihmisiä, joita ei päivittäin tavata. Näin ajatukset lähtevät lentoon ohi ja yli arjen normaalien kuvioiden. Pari päivää sitten jaettiin yliopiston yritysyhteistyöpalkinto. Asia oli juhlimisen arvoinen. Se kirvoitti myös innovatiiviseen ajatteluun, joka seurauksena ryhdyimme Patrik Scheinin kanssa ideoimaan kognitiivisten taitojen testiä yliopistoon. Näin se meni.
Tieteestä yleistajuisesti: tarinoita, rautalankaa ja letkeytystä?
Yleistajuistaminen on tutkijayhteisön kansalaisvelvollisuus. Ei niin, että jokaisen tutkijan tulisi sitä tehdä, mutta tavalla tai toisella tutkimustieto tulisi saattaa sitä tarvitsevien käyttöön. Tähän perinteiseen tutkijoiden tehtävään kohdistuu tällä hetkellä suuria paineita, kun humpuukitietoa ja valeuutisia heitetään eteemme kaikkia kanavia käyttäen. Lisäksi tieteestä kirjoittavat entistä enemmän verbaalisesti taitavat toimittajat. Jälkimmäinen ilmiö näkyy muun muassa Tiede-lehden kirjoittajakunnassa ja Tieto-Finlandia-palkinnon ehdokaslistassa. Pitäisikö tutkijoiden virittää juttunsa uudella tavalla keventämällä tekstejä ja lisäämällä niihin tarinoita ja rautalankaa?