Elina Grundström kirjoittaa jälleen kerran asiaa tämänpäiväisessä kolumnissaan Kun mikään muu ei auta, kutsukaa juristi. Lainaan häntä suoraan, sillä mitäpä sitä hyvää tekstiä uusiksi kirjoittamaan.
”Suomi on saanut ihmisoikeusloukkauksista huomattavasti enemmän tuomioita kuin muut Pohjoismaat. Tuomioita on tullut sananvapausrikkomuksista, oikeudenkäyntien pitkittymisestä sekä yksityiselämän ja perhe-elämän suojan loukkauksista, kuten isyyden vahvistamiseen liittyvistä ongelmista.
Häpeällistä asiaintilaa on selitetty oikeuslaitoksen rahapulalla. Ihmisoikeuksiin erikoistuneet juristit ovat korostaneet, että Suomessa on myös vakavia asenneongelmia. [. . .] ’Meillä riittää puhetta ja sanahelinää ihmis- ja perusoikeuksista, mutta yllättävän paljon eri tahoilla, poliittisesta eliitistä alkaen, on niitä kohtaan suunnatonta asenteellisuutta ja tietämättömyyttä. Tiukassa paikassa talouden ja politiikan tekemisen tarpeet saavat niistä helposti yliotteen’, valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen totesi[.]”
”Euroopan asianajajaliittojen neuvoston pääsihteeri Jonathan Goldsmith väitti pari viikkoa sitten asianajajapäivillä, että viime kädessä demokratiaa puolustavat juristit. Demokratian korjaussarjaan kuuluu Goldsmithin mukaan kolme työkalua. Jos kansanedustuslaitos ja media epäonnistuvat tehtävissään, on oikeuslaitoksen vuoro.”
”Poliitikot ja toimittajat eivät enää hahmota perus- ja ihmisoikeuksia. [ . . . ] Kuntapäättäjät kannattavat silmät kirkkaina kerjäämisen kriminalisoimista, huivikieltoa musliminaisille tai sairaanhoidon epäämistä paperittomilta ihmisiltä. Kansanedustajat kalastelevat suosiota heittelemällä leimaavia kommentteja eri maahanmuuttajaryhmistä, naisista, työttömistä tai ’sosiaalipummeista’. Toimittajat raportoivat näitä näkemyksiä kuin ne olisivat mitä tahansa mielipiteitä.”
”Oikeusoppineet ennustavat, että seuraavaksi kotimaisissa tuomioistuimissa ja EIT:ssä käsitellään kansalaisten sosiaalisia perusoikeuksia. [ . . . ] Samaan aikaan kun monet poliitikot haluavat lisätä yksilön vastuuta, he unohtavat, että kansalaisilla on myös luovuttamattomia oikeuksia.”
Niinpä niin. Jatkuvalla resurssivajeella pyörivä oikeuslaitos, ajoittain typerryttävän kritiikitön ja/tai puolueellinen media, tuloerojen kasvun myötä kovenevat asenteet, perus- ja ihmisoikeuksia tuntemattomat ja ymmärtämättömät päättäjät sekä yleinen taipumus tai vähintäänkin halu sanoutua irti kaikesta vastuusta… Kansalaisten perustuslailliset oikeudet ovat hyvissä käsissä.
Grundströmin kolumni luettavissa kokonaisuudessaan täällä.