Niin, pitäisi ehkä tällai historia-alan edustajana kirjoittaa jotain kansallismielistä. Hyvä Suame 1917–2014!
Itselläni ei lähde käsi lippaan Marskille tai Kekkoselle, vaikka suomalaisten ikisuosikkeja ovatkin; sen sijaan kiitän, kumarran ja arvostan Rytin kaltaisia henkilöitä yli kaiken. Ryti–Ribbentrop-sopimus oli silloiselle presidentille suuri henkilökohtainen riski ja uhraus, mistä hän juristina lienee ollut täysin tietoinen. Suomen kohtalo jatkosodan jälkeen olisi kuitenkin luultavasti ollut aika toisennäköinen ilman ko. sopimusta.
Rohkeus ja epäitsekkyys ovat valtionjohdolle arvokkaampia piirteitä kuin vallanhimo.
Ylimmän johdon ja ulkopoliitiikan lisäksi vuoden 1917 Suomesta on tullut vuoden 2014 Suomi lukuisten sisäpoliittisten sankareiden ansiosta. Oman erikoisalani puolesta kiitos sitkeille sosiaalipoliittisten uudistusten ajajille, jotka eivät lannistuneet vastoinkäymisistä huolimatta.
Erityiset sympatiani lähetän Matti Paasivuorelle (SDP), joka vuosikymmeniä ajoi sairausvakuutusta ja näki asian kaatuvan kertaalleen läpimenneen äänestyksen jälkeen v. 1929. Vaikka valtiopäiväasiakirjojen kuvittelisi olevan tylsiä ja puuduttavia (ja toisinaan ovatkin…), VP-pöytäkirjoista kuulsi erehtymättömästi suuri inhimillinen pettymys. Kului yli 30 vuotta, ennen kuin Suomi sai sairausvakuutuslakinsa, eikä Paasivuori ehtinyt sitä nähdä.
Suomen sosiaalipolitiikan historiaa pintapuolisestikin tarkastelemalla huomaa, ettei iso muutos synny vuodessa tai neljässä, siihen menee vuosikymmeniä. Historiaa tarkastelemalla huomaa myös, miten ”mahdottomat”, ”epärealistiset” ja ylipäätään kaikin puolin ”toteutuskelvottomat” ideat ja suunnitelmat ovat kuin ovatkin toteutuneet ja muodostuneet suorastaan itsestäänselvyyksiksi. Tämä kehitys ei ole mahdollista ilman idealismia, avointa mieltä, katseen nostamista omasta navasta ja muiden kuuntelemista sekä ajatusten ulottamista pidemmälle kuin seuraavaan päivään.
Solidaarista ja oikeudenmukaista tulevaisuutta maamme Suomelle.
Ps. Itsenäisyyspäivän lupauksena lupaan päivittää tätä blogia vähän useammin…