University of Helsinki
Aiemmin on jo kerrottu Kostianvirran taistelun (1713) peruspiirteet, keskittykäämme nyt tämän tapahtuman yksityiskohtiin asiantuntijoiden johdolla. Pälkäneen Kostia-tapahtuman yhteydessä järjestettiin perjantaina 26.7. Sotahistoriallinen seminaari. Tilaisuus pidettiin Nuijantalossa, Suomalainen Nuija –puolueen vuonna 1907 rakennuttamassa kauniissa pytingissä, jossa toimi sisällissodan aikana ensin punaisten paikallinen esikunta ja vallankumousoikeuden istuntopaikka, sitten suojeluskunta ja Lotta-järjestö. Continue reading “Kostianvirta, osa 2a: Sotahistoriallinen seminaari”
Puffi: Kostianvirran taistelun 300-vuotisjuhla
Isonvihan ystävien kokoontumisajot ensi viikonloppuna Pälkäneellä!
Yksi Suuren Pohjan sodan ratkaisutaisteluista, Kostianvirran taistelu, käytiin lokakuussa 1713 Pälkäneellä. Taistelun 300-vuotisjuhlaa vietetään pitäjässä koko vuoden ajan, mutta suurimmat juhlat ovat ensi viikonloppuna. Luvassa mm. Sotahistoriallinen seminaari aiheesta, historian elävöittämistä ratsukuvaelmin sekä 1700-luvun markkinat.
Jos näihin juhliin ei pääse, on myöhemmin syksylläkin vielä luentoja ja näyttelyitä sekä pääjuhlallisuudet varsinaisena taistelupäivänä 6.10.
Viikon vainaja: Iitti-special, osa 2
Takaisin Georg ja Anna Charlotta Brunowin vaiheisiin. (Edellinen osa heidän vaiheistaan löytyy täältä.) Pariskunta Brunow asui naimisiinmenonsa jälkeen ensin vaimon kotikartanossa Pernajan Tervikissä, jossa suurin osa heidän lapsistaan syntyi (ja useampi kuolikin). Valtioneuvos De Geer itse kuoli vuonna 1769, jolloin perheen ainoa poika oli luomassa upseerinuraa ja muut tyttäret vielä nuoria. Lienee luontevaa, että ainoa vävy alkoi auttaa kartanonpidossa, varsinkin kun Georg Brunowin työpaikka, Loviisan Svartholman linnoitus, sijaitsi vain parinkymmenen kilometrin päässä. Continue reading “Viikon vainaja: Iitti-special, osa 2”
Viikon vainaja: Iitti-special, osa 1
Suomalaisten kirkkojen hautuumailta ei löydy kovin monia 1700-luvun hautoja. Pääsyy siihen lienee se, että tuohon aikaan ei Suomessa vielä harrastettu aikaa uhmaavia hautamuistomerkkejä. Siksi vanhimmat säilyneet haudat ovat lähes poikkeuksetta aatelisten ja varakkaiden henkilöiden, joilla on ollut mahdollisuus hakata elinvuotensa ja -tietonsa kestävään kiveen. Näistä kivistäkin on tosin välillä vaikea saada selvää, sillä aika, sammal ja sateet ovat tehneet tuhojaan. (Sormet ovat usein hyvänä apuna tutkimuksessa, sillä ne tuntevat sellaista mitä silmät eivät näe.)
Melko hyvin säilynyt 1700-luvun lopun hautakivi löytyy Iitin kirkon hautausmaalta kirkon itäpuolelta, parkkipaikan muurin vierestä suuren kuusen alta. Continue reading “Viikon vainaja: Iitti-special, osa 1”
Kenraalikuvernööri G. F. von Rosenin kirjeenvaihto
Kenraalikuvernööri Gustav Fredrik von Rosen lähetti eri tahoille huomattavan määrän kirjeitä suhteellisen lyhyellä kuvernöörikaudellaan (1747–1752). Kuninkaalle hän lähetti enemmän kirjeitä kuin Uudenmaan maaherrat olivat lähettäneet yli sadan vuoden aikana. Silloiselle maaherralle hän lähetti puolestaan 395 kirjettä vuonna 1749 ja seuraavana vuonna 493 kirjettä. Continue reading “Kenraalikuvernööri G. F. von Rosenin kirjeenvaihto”
Luentomuistiinpanoja: Helsinkiläisten ravinto ja terveys 1600–1700-luvuilla Senaatintorin tutkimusten valossa
Suomenlinna-keskuksen perinteisellä luentosarjalla oli viime keskiviikkona 20.3. jälleen mielenkiintoinen luento ja tällä kertaa hieman erilaisesta näkökulmasta. FM, tohtorikoulutettava Kati Salo arkeologian oppiaineesta saapui kertomaan helsinkiläisten ravinnosta ja terveydestä 1600–1700-luvuilla perustuen viime syksynä tehtyihin kaivauksiin Senaatintorin putkirikon yhteydessä. Continue reading “Luentomuistiinpanoja: Helsinkiläisten ravinto ja terveys 1600–1700-luvuilla Senaatintorin tutkimusten valossa”
Päivänsankari: Uusi lucu
Tämän päivän sankari ei tavallisuudesta poiketen ole henkilö, mutta yhtä kaikki hyvin huomionarvoisa.
Vuonna 1753 siirryttiin Ruotsin valtakunnassa juliaanisesta kalenterista gregoriaaniseen ja otettiin suurin osa muuta katolis-protestanttista Eurooppaa kiinni jättämällä helmikuusta pois yksitoista päivää. Eli helmikuun 17. päivästä loikattiin suoraan maaliskuun 1. päivään.
Muutokseen orientoituminen aloitettiin jo vuonna 1749, jolloin yliopiston almanakassa oli jo näkyvissä ”Wanhan luvun” rinnalla ”Uusi lucu”. Tällaista kaksoismerkintää jatkettiin almanakassa aina vuoden 1792 loppuun asti. (Ja sama käytäntö aloitettiin almanakassa jälleen kahdeksantoista vuotta myöhemmin vuonna 1810, koska Suomen suuriruhtinaskunta eli eri ajassa muun keisarikunnan kanssa, ja hallinnon tarpeisiin oli käytännöllistä nähdä yhdellä silmäyksellä sekä vanha että uusi luku.)
2013!
Kapteeni Carl Tersmedenin taloudenhoitajatar Cajsa (lumihahmossa) toivottaa teille onnellista uutta vuotta!
Kapten Carl Tersmedens hushållerska Cajsa (i snöform) önskar er gott nytt år!
http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/snoumlharingllerska_zps4d016862.jpg
Aikalaiskuvauksia Viaporista, osa 24: kapteeni Carl Tersmeden
Aikalaiskuvausten joulukalenteri ei toki olisi täydellinen ilman vanhaa tuttuamme kapteeni Tersmedeniä, Albergan kartanon omistajaa ja Viaporin upseeria 1750-luvulta, jonka päiväkirjasta on irronnut aikaisemminkin bloggausaiheita.
Tersmedenin alkuperäinen päiväkirja käsittää kaikkiaan 14 osaa, joista neljässä hän viettää aikaa Helsingissä, Espoossa ja Viaporissa; kuusiosaisessa painetussa versiossa hänen Suomen-aikansa taas löytyy – kovin lyhennettynä – osasta IV. Vaikka Tersmeden onkin monien asioiden tarkka muistiinkirjoittaja, paikkojen tai ihmisten kuvailua hänellä ei kovin usein esiinny joitakin sivulauseita lukuun ottamatta. Continue reading “Aikalaiskuvauksia Viaporista, osa 24: kapteeni Carl Tersmeden”
Aikalaiskuvauksia Viaporista, osa 22: Jacob Bonsdorff
Tämän joulukalenterin kolmanneksi viimeisestä Viapori-kuvauksesta vastaa Jacob Bonsdorff (1763-1831), Turun akatemian teologian professori. Laajan jumaluusopillisen tuotantonsa lisäksi hän kirjoitti myös matkakirjan Sommarresan (1799), kuvauksen Suuren Rantatien nähtävyyksistä Turusta itäiselle Uudellemaalle.
Tässä blogissa on siteerattu jo aiemmin Bonsdorffin kuvausta Fagervikin rautaruukista. Sama persoonallinen, eloisa ja kaikesta näkemästään haltioitunut tyyli jatkuu myös hänen Viaporin-vierailussaan. Continue reading “Aikalaiskuvauksia Viaporista, osa 22: Jacob Bonsdorff”