University of Helsinki
Open House Helsinki -tapahtuma, joka tarjoaa kaupunkilaisille opastettuja kiertokäyntejä normaalisti suljettuihin historiallisiin kohteisiin, järjestetään taas syyskuun puolivälissä. Tarkka ohjelma osallistumisohjeineen löytyy osoitteesta http://www.openhousehelsinki.fi/ Listalla on pari mielenkiintoista Viapori-tärppiä: Suomenlinnan luolasto, telakka ja Lonnan saari. Luolastoon ja Lonnalle pääsee jonottamalla, telakalle arpomalla. Continue reading “Puffi: jonottamalla Lonnaan, arpomalla Suomenlinnan telakalle”
Historiallinen piknik Tuomarinkylän kartanopuistossa 19.8.
Tässä historiallinen menovinkki Jere Jäppiseltä, jos viikonloppuun vielä mahtuu ohjelmaa ja sää suosii:
“Helsingin kaupunginmuseo järjestää historiallisen piknikin Tuomarinkylän kartanopuistossa sunnuntaina 19.8.2012 klo 13–15. Joukko kartanon vaiheisiin liittyviä henkilöitä saapuu nauttimaan leivonnaisia parin vuosisadan ajalta, ja Tuomarinkylän tarina kerrotaan heidän kauttaan. Yleisö on tervetullut juhlapiknikille omine eväineen ja, jos huvittaa, vanhanajan asussa. Pakilan Pelimannit luovat kartanopuistoon leppoisaa tunnelmaa, Tuomarinkylän ravintola myy piknikherkkuja, Tuomarinkylän ratsastuskoulu tarjoaa talutusratsastusta ja sisustusliike Country Whiten kädenjälki näkyy piknikpöytien somistuksessa. Tapahtumaan on vapaa pääsy kuten kaupunginmuseoon aina.” Continue reading “Historiallinen piknik Tuomarinkylän kartanopuistossa 19.8.”
Kesäretki Hankoon, osa 2: Hauensuoli
Aiemmin on jo kerrottu kesämatkastamme Hangon edustalla sijaitsevalle Gustafsvärnin linnoitussaarelle. Samainen turistiristeily, joka vei meidät sinne, pysähtyi ensin Vanhassa Tullisaaressa aivan Tulliniemen ja Hangon ulkosataman edustalla. Satamassa siinsi laaja tuontiautomeri, mutta Tullisaaren kallioilla avautui meitä kiinnostava kaiverrusten meri. Continue reading “Kesäretki Hankoon, osa 2: Hauensuoli”
Viikon vainaja: pikku Anders Johan Sjöman
Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.
Kapteeni Fredrik Bergenklootin ja rakennusmestarska Moringin korkeiden hautapaasien väliin jää pieni huomaamaton kivi, joka on koko hautausmaan vanhin. Sen yksinkertainen kaiverrus kuuluu:
Anders Johan Sjöman, född den 29. April, död den 22. Juni 1790.
Kahden kuukauden ikäisenä kuollut lapsi, joka on saanut oman kivisen hautamuistomerkin? Vanhempien on täytynyt olla kaupungin eliittiä. Mutta lisätietoa etsiessäni törmään seinään. Helsingin kirkonkirjoissa ei Hiskin mukaan mainita Anders Johan Sjömanin kastetta tai hautausta. Continue reading “Viikon vainaja: pikku Anders Johan Sjöman”
Stora Träskö ja Kyrkogårdslandet Porkkalassa
Vanhoissa Suomenlahden kartoissa on vain muutama nimeltä mainittu saari ja niemi. Melkoisella varmuudella tähän joukkoon kuluu myös Stora Träskön saari Porkkalan kärjen tuntumassa. Träskö ei ollut navigoinnin kannalta kaikkein tärkein kohde alueella, ei uloin saari, josta ulkoväylä olisi muuttunut sisäväyläksi eikä myöskään avomereltä selkeästi erottuva kiintopiste (tässä mielessä tärkeämpiä olivat Mäkiluoto ja Rönnskär, viime mainitulle rakennettiin majakkakin vuonna 1800). Stora Träskö oli merkittävä siksi, että sen sisällä oli makeavetinen järvi. Tähän viittaa jo nimikin (träsk, järvi). Continue reading “Stora Träskö ja Kyrkogårdslandet Porkkalassa”
Kesäretki Hankoon, osa 1: Gustavssvärn
Hangon merilinnoitus on yksi Suomenlahden pohjoisrannikon neljästä 1700-luvun linnoituksesta (muut ovat Viapori, Svartholma ja Ruotsinsalmi). Se lienee niistä myös huonoiten tunnettu. Se ei ollut sotilaallisesti merkittävä, eikä sen historiaan liity suurten tapahtumien muistoa. Silti se on varsin viehättävä matkailukohde, jonne päätimme suunnata tämänvuotisen kesäretkemme. Continue reading “Kesäretki Hankoon, osa 1: Gustavssvärn”
Viikon vainaja: kapteeni C. G. Castegren
Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.
Suuri kivilaatta makaa ruohikkoon uponneena. Teksti erottuu luonnossa paljon paremmin kuin valokuvassa:
Det sörjande maka och barn helga detta minne åt i lifstiden. Coopv. Capit. C. G. Castegren, född d. 10. Octob. 1762, död d. 12. Apr. 1814, och des första maka C. Ström, född d. 7. Jan. 1775, död d. 6. Dec. 1810.
[Sureva puoliso ja lapset pyhittävät hänen muistoaan koko elämänsä. Kauppalaivan kapteeni C. G. Castegren, syntynyt 10. lokakuuta 1762 ja kuollut 12. huhtikuuta 1814, ja hänen ensimmäinen puolisonsa C. Ström, syntynyt 7. tammikuuta 1775 ja kuollut 6. joulukuuta 1810.] Continue reading “Viikon vainaja: kapteeni C. G. Castegren”
Viikon vainaja(t): Hukkuneet nuorukaiset
Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.
Tämä suuri hautapaasi lähellä Vanhan kirkkopuiston pääkäytävää on poikkeuksellinen. Se ei ole yksittäisen henkilön tai tietyn perheen hauta, vaan siinä lepää joukko ystävyksiä jotka kuolivat samassa onnettomuudessa. Teksti on himmentynyt melkein lukukelvottomaksi, mutta voin onneksi nojautua Sylvi Möllerin tekemään transkriptioon:
Åt minnet af P. Renman, G. Swanberg, C. G. Sundling, U. Österberg och O. A. Sahlstedt restes stenen af sörjande vänner. I lifwets gladaste ålder sökande nöjet funno de jämte tvänne Olycksbröder uti böljorna döden den 19. Juli 1817. Denna graf gömmer deras stoft. Continue reading “Viikon vainaja(t): Hukkuneet nuorukaiset”
Kaunissaaren teknoutopia
Projektin tutkimusalus sy Ibis suuntasi keulansa viime viikonloppuna kohti Sipoon Kaunissaarta, paikkaan, josta olen jo aiemmin kirjoittanut blogissani. Matkaa Helsingistä oli ulompaa väylää 14 merimailia, joka taittui noin kolmessa tunnissa. Takaisin tulimme Villingin sisäväylää, jolloin lokiin kertyi maileja 17. Menomatka sujuu aina paremin kuin paluu, jolloin auringon paistaessa ja merituulen syntyessä on melko varmasti myös vastatuuli ja vasta-aallokko. Sipoon selkä Kaunissaaren pohjoispuolella on melkoisen aallokkoinen, mikä johtuu siitä, että vesimassat ja tuuli puskevat selän länsipuolella olevien saarien, Kuivan hevosen ja Mustan hevosen, välisestä salmesta, joka toimii eräänlaisena luonnon ahtimena. Paluu sujuukin paremmin Villingin ja Hevosalmen kääntösillan kautta, minne on merkitty oikaiseva suojaisempi väylä. 1700-luvulla tätä väylää oli täysin mahdoton kulkea muutoin kuin myötätuuleen, soutamalla tai varppaamalla eli hinaamalla alusta eteen viedyn ankkurin avulla. Continue reading “Kaunissaaren teknoutopia”
Viikon vainaja: pormestari Anders Byström
Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.
Sylvi Möllerin opaskirjan mukaan tässä kohden hautausmaata oli 1950-luvulla ”kivialustalla katkennut rautaristi”. Nyt tässä on vain kivialusta jossa on reikä. Katkennut rautaristi on puolen vuosisadan aikana kävellyt jonnekin. Toivottavasti kaupunginmuseon kokoelmiin eikä kenenkään kirjahyllyyn.
Ristiä tai ei, kivipaasi kuuluu hautausmaan merkittävimpiin. Sen alla nimittäin lepää Anders Byström (1724–1802), pormestari, valtiopäivämies, kauppias, ravintoloitsija, majatalonpitäjä, tiilitehtailija, tupakanviljelijä, biljardinomistaja, vapaamuurari ja yksi 1700-luvun merkittävimpiä suomalaisporvareita. Merkittävyyden todisteeksi riittänee, että Byström on yksi harvoista Suomen kansallisbiografiaan päässeistä 1700-luvun porvareista. Continue reading “Viikon vainaja: pormestari Anders Byström”