Tekijä: Olivia Brotherus

Julkaistu

Yksi teksti kertoo kaiken — tekstityön haasteita neuropsykologin työssä

Neuropsykologin työssään PsT Liisa Klenberg arvioi viikoittain lapsia ja nuoria, joilla on ongelmia kielen kanssa. Lukihäiriön ja muiden oppimisvaikeuksien tutkiminen on vastaanotolla arkea, joten kieli on väline jokapäiväisessä työnkuvassa. Myös Klenberg kohtaa haasteita tekstien parissa: ammatin tekstilajit vaativat kirjoittajalta kykyä ottaa huomioon erilaiset lukijat ja taitoa soveltaa alan terminologiaa ymmärrettävästi.

Neuropsykologi Liisa Klenberg (PsT) tekee työpaikallaan Hippo Terapiaklinikalla päivittäin asiakastyötä. Suurin osa työpäivästä kuluu kuitenkin tekstityön parissa.

Klenberg tuottaa työssään monenlaisia tekstejä. Kirjoitettua tulee muun muassa asiakaskäyntien kirjauksia, psykologisia lausuntoja sekä sähköposti- ja WhatsApp-viestejä. Käyntikirjauksia on näistä eniten, koska jokaisesta asiakaskäynnistä kirjataan sekä virallinen raportti, joka tallennetaan sähköiseen arkistoon, että omat muistiinpanot, jotka voivat olla sähköisiä tai paperisia. Virallisten raporttien tarkoitus on tuottaa tulos asiakastyöstä ja välittää asiakastapaamisesta tietoa asiakkaalle itselleen, muille terveydenhuollon ammattilaisille ja koululle. Muilta osin ne ovat salassapitovelvollisuuden alaisia.

Psykologin työssä tekstien kuluttaminen on myös runsasta. Asiakkailta kilahtelee sähköpostiviestejä, joiden avulla sovitaan esimerkiksi tapaamisaikoja. Asiakastyöhön sisältyy kuitenkin myös vaativampien tekstien lukemista ja tulkitsemista. Klenberg toteaa, että jo uuden asiakkaan historiaan perehtyminen vaatii kykyä seuloa erilaisten dokumenttien ja sairauskertomusten pinkasta ne, jotka ovat terapiatyön kannalta oleellisia. Koska neuropsykologia on jatkuvasti kehittyvä ala, työhön kuuluu myös ammatillisen kirjallisuuden lukemista. Tämä on tärkeää, jos uudella asiakkaalla on jokin harvinainen neuropsykiatrinen häiriö.

Erilaisia tekstejä käytetään välineinä myös asiakaskäynneillä muun muassa oppimisvaikeuksista kärsivien lasten ja nuorten kanssa. Asiakkaat voivat itse kirjoittaa tekstejä, joita Klenberg kommentoi. Huomiota voidaan kiinnittää esimerkiksi välimerkkeihin tai isoihin alkukirjaimiin.

Työ tiivistyy paperiliuskaan

Vastaanottokäyntien, tutkimusten ja arvioiden jälkeen psykologin on luotava asiakkaan tilasta lausunto. Lausunnon kirjoittaminen on muutakin kuin vain kliinistä kuvailua, ja siihen tiivistyy Klenbergin mukaan moni psykologin työnkuvan pulmallisimmista seikoista.

Lausunto on teksti, jonka lukee joukko ihmisiä hyvin erilaisilla valmiuksilla. Kohderyhmien moninaisuus on otettava huomioon usealla kielen tasolla. Asiakas tai asiakkaan vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä monimutkaista alan terminologiaa, joten sanavalintoihin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tekstin yleisöön kuuluvien terveydenhuollon ammattilaisten odotukset voivat myös erota: toinen haluaa tiiviin ja suoraan asiaan menevän raportin, kun taas toinen toivoo perinpohjaista selvitystä jokaisesta tutkimusmenetelmästä ja havainnosta. Klenbergin mukaan lausunto onkin pitkälti tasapainottelua eri valintojen välillä ja erilaisten näkökulmien huomioimista. Laadunkaan suhteen ei voi tehdä kompromisseja.

“Moni sanoo, että lausunnon kirjoittaminen on vaikeinta työssämme”, Klenberg kertoo.

Usein lausunto on ainoa dokumentti, jonka muut ihmiset kuin psykologi ja asiakas saavat asiakaskäyntien sisällöstä luettavakseen. Se kertoo tiivistetysti asiakastapaamisista, joissa on voinut selvitä asiakkaasta hyvinkin monimutkaisia asioita. Lausuntoa varten psykologin on löydettävä asiakastapaamisista punainen lanka ja hahmotettava se itselleen – luonnollisesti on myös pystyttävä kirjoittamaan nämä havainnot puhtaaksi paperille. Vaikka tekstilajina psykologin lausunto on hyvin kaavamainen ja ammattikunnassa vakiintunut, jokainen teksti vaatii tarkkaa ja yksilöllistä pohdintaa.

Enemmän koulutusta tekstitaidoista

Etenkin lausuntojen laatimisen kompleksisuus mietityttää Klenbergiä: opinnoissa kirjoittamiseen ei anneta tarvittavaa koulutusta, vaikka taito onkin erittäin tarpeellinen oman työn tuloksen kannalta. Rakenteellisten ja sisällöllisten ratkaisujen lisäksi tekstin kielellisen ulkoasun täytyy olla selkeä ja ymmärrettävä, mutta samalla tulee kiinnittää huomiota empaattisuuteen. Kirjoitusprosessissa siis korostuu olennaisesti pyrkimys ihmisen kunnioittamiseen. Lausunnon työstämisen haastavuus tulee kirjoittajalle ilmi etenkin sanavalintojen kohdalla. Niitä punnitessa täytyy pitäytyä kriittisenä – on käytettävä asianmukaisia termejä mutta varottava negatiivisia sivumerkityksiä. Huomiota on kiinnitettävä myös tekstiin kokonaisrakenteen toimivuuteen ja edelleen siitä syntyvään vaikutelmaan.

“Sitä aina toivoo, että olisi hyvä kirjoitustaito, jotta pystyisi ilmaisemaan asioita samalla selkeästi mutta henkilökohtaisesti. Haluan, että lausunnosta tulisi sellainen kuva, että kertoisi ihmisestä eikä kuvailisi oirelistaa”, Klenberg pohtii.

Psykologin työssä tapaa välillä myös huonoja tekstejä. Niissä alan terminologiaa käytetään hyvinkin ahkerasti, mutta asiasisältö on puutteellinen tai huonosti jäsennelty. Sama asia saattaa myös toistua monin ristiriitaisin ilmauksin, jolloin monitulkintaisuuden riski kasvaa. Tiivistettynä suurimpia ongelmia tuottavat tekstit, jotka epäonnistuvat olennaisen tiedon välittämisessä. Klenbergin mielestä on harmillista, jos tällaisen kokonaisuuden laatimiseen on käytetty paljon aikaa.

Opinnoissa tekstien kielenhuoltoon tai kirjoittamisprosessiin ei Klenbergin mukaan ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota, vaikka käytännön työstä iso osa dokumentoidaan aina jollakin tavalla. Perusopinnoissa lausuntojen kirjoittamista harjoiteltiin konkreettisesti vain yhdellä kurssilla, jolla omista teksteistä saatiin palautetta lähinnä asiasisällöstä ja rakenteesta. Tällöin kielenhuollon puoli ei itsessään ollut fokuksessa. Tieteellisen kirjoittamisen kurssilla taas itse alan käytäntö ja siihen liittyvä tekstien tuottaminen oli luonnollisesti taka-alalla. Yleiskielen normien näkökulmasta lausuntojen työstäminen on suurimmaksi osaksi tapahtunutkin lukion äidinkielen pohjalta.

Klenberg kaipaakin psykologin koulutuksessa painotusta kirjoitetun kielen ominaispiirteiden oppimiseen. Myös täydennyskoulutuksen tarjoaminen jo työelämässä oleville näyttäytyy tarpeellisena. Klenbergin mukaan työtä ei voi yksinkertaisesti tehdä ilman kunnollisia kirjoitetun kielen valmiuksia.

 

Tuuliina Louko, Juho Majanen ja Maria Salonen

Julkaistu

” Pitää luoda emootio” – copywriterin tunnustuksia mainosmaailmasta

Lähes 20-vuotisen uransa aikana copywriter Lasse Paasto on kokenut mediamaailman digitalisoitumisen ja siitä seuranneen sosiaalisen median murroksen. Yksi asia on kuitenkin pysynyt ennallaan: tarve herättää tunteita.

Copywriter Lasse Paasto tuottaa mainoskampanjoihin tekstejä somesisällöstä käsikirjoituksiin. Mainostekstien muotoon ja sisältöön vaikuttavat kampanjan tilanneen asiakkaan tarpeet ja toiveet. Valmis tuote syntyy yhteistyössä asiakkaan ja kollegoiden kanssa. Suunnitteluprosessissa tukena toimivat kirjalliset arviot sekä henkilökohtaiset muistiinpanot. Työ vaatii suullisia, kirjallisia ja visuaalisia tekstitaitoja.

Paasto uskoo, että toimivan tekstin paljastaa vahva tunnereaktio. Mainoskampanjoita suunniteltaessa onkin tasapainoteltava arkaluontoisten ja kepeiden aiheiden välillä. Aina ei tavoitella myönteistä suhtautumista. Suuren yleisön suosion takeena on, että mainoskampanja nousee julkiseen keskusteluun ja median käsiteltäväksi. ”Lehdet retostelevat, mutta kommentoijat ymmärtävät mistä on kyse”, tiivistää Paasto sosiaalisen median viestinnällisen voiman. Medianäkyvyyttä pyritään hallitsemaan laatimalla medialle tiedotteita lanseerattavista kampanjoista. Lisäksi asiakkaan avuksi voidaan laatia “Questions & Answers” -dokumentti. Siihen kootaan valmiit vastaukset kysymyksiin, joita media todennäköisesti esittää.

Kirjoittavana suunnittelijana Paasto on vastuussa kampanjoiden ideoinnista sekä ideoiden muokkaamisesta kirjalliseen muotoon. Kampanjan suunnitteluvaiheen haasteena onkin tiivistää asiakkaan ongelman ratkaiseva konsepti vain muutamaan virkkeeseen. Kieli on copywriterin tärkein työväline, ja ammattitaitoisen kirjoittajan tunnistaa rytmin tajusta. Paasto kuvailee kirjoittamisen olevan kuin nuoteista soittamista: nuottien tavoin  -kielikin asettaa rajoituksia luovuudelle .

“Luovuus on tila, jonka voi kalenteroida”

Asiakkuuksissa tiivistä yhteistyötä tekevät copywriter sekä mainosten visuaalisesta ilmeestä vastaava art director. Parhaimmillaan brainstormaus ja palaverit ovat yhdessä juttelemista ja vitsailemista kampanjan inspiraationa toimivien palasten löytämiseksi. Ajoittain prosessi saattaa kuitenkin olla “järjettömän tahmeeta” aikarajoitusten lähestyessä kiivasta vauhtia. Toisaalta aikarajoitukset vauhdittavat työskentelyä: “Viime hetkien deadlinen painetta on turha aliarvioida, se on hyvä kirittäjä myös luovuudelle”.

Luovan työn prosessointi onkin asia, jonka Paasto mainitsee helpottuneen kokemuksen karttuessa: “Luovuus on tila, jonka voi kalenteroida ja johon voi päästä siten, että kello 13–14 ollaan luovia”.  Mainostoimistossa luovia ollaan yhdessä. Tiimityöskentely vaatii herkkyyttä ja uskallusta, jotta ideointi on tuottoisaa kollegoiden välillä. “Pitää löytää siinä se sama taajuus”, Paasto kertoo. Luova työ edellyttää ehdotonta rehellisyyttä – on uskallettava ilmaista, mikäli toisen osapuolen ideat eivät toimi. Onnistuneen yhteistyön tärkeimmäksi kriteeriksi nouseekin kyky antaa ja vastaanottaa kritiikkiä.

Kritiikin sietokyky kuuluu myös sujuvaan asiakastyöhön. Tärkeimmäksi kirjeenvaihdoksi asiakkaan ja mainostoimiston välillä Paasto nimeää asiakkaan kirjalliset kommentit suulliseksi esitykseksi muotoillusta konseptista, jota havainnollistetaan grafiikan avulla. Kommentit luovat raamit kampanjan rakenteelle: niiden avulla kielen keinoin luotu visio herätetään eloon.  Kirjallisiin kommentteihin voidaan myös palata tarpeen vaatiessa, mutta Paaston mukaan suurin osa työstä perustuu luottamukseen, jonka perustana on henkilökemia.

Kampanjointia huumorin ja tieteen keinoin

Millainen mainos saa katsojan sydämen vipattamaan? Paaston mukaan yksi keino on vaikuttaa kuluttajiin huumorin keinoin kansanluonnetta unohtamatta. Esimerkiksi hän nostaa Lidlin “Elä kuin viimeistä kesäpäivää” -kampanjan, jossa leikitellään kesän vaikutuksella kylmyydessä sinnittelevään kansakuntaan. Kesän lyhyyden kiteyttävästä kampanjasta muodostui viraalihitti, joka ei jättänyt Kuukauden Parhaat Sekunnit -mainosfilmikilpailun raatiakaan kylmäksi. ”Haluamme luoda ilon tunnetta huumorin kautta”, naurahtaa Paasto.

Mainossuunnittelussa vaikeilta aiheilta tai arkaluontoisilta ilmiöitä ei kuitenkaan voi välttyä. Mainonnan kautta tarjoutuu tilaisuus herättää keskustelua aiheista, joista tavanomaisesti on vaiettu. Yksi merkittävimmistä on Helsingin kaupungin korppikampanja, joka käsitteli lähisuhdeväkivaltaa. Kampanjan toteutuksesta oli vastuussa monialainen asiantuntijaryhmä, johon Paasto kuului.

Korppikampanjan suunnittelu alkoi tutkimuksesta, joka käsitteli sitä, kuinka lapsen ja vanhemman puutteellinen kontakti vaikuttaa lapsen kehitykseen. “Tieteellisten tutkimusten soveltaminen onkin yksi mainostoimiston tekstityön ulottuvuuksista”, Paasto huomauttaa. Aiheeksi valikoitui lopulta vanhempien älylaitteiden käyttö lasten heitteille jättämisen muotona. Tutkimusaineisto ja asiantuntijaryhmän pohdinnat tiivistyivät iskulauseeksi: “välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa”.

Haasteilta ei voida välttyä

Mainoskampanjassa tekstityön välineenä toimii tekstin lisäksi kuva, sillä teksti ja kuva sulautuvat yhteen ja voimistavat toistensa sanomaa. Korppikampanjan   iskulauseessa käytettiin kuvaa, jossa korppi nappaa lapsen kännykkäänsä keskittyvän äidin luota. Naisen valitseminen välinpitämättömän vanhemman rooliin herätti keskustelua. Osa yleisöstä tulkitsi, että tällä valinnalla syytettiin äitejä lastensa heitteillejätöstä. Paasto toteaakin, että vaikeitakin valintoja täytyy tehdä.  Kun tunnereaktiot ovat voimakkaampia, saavutetaan kampanjan tavoite varmemmin. Nousu julkiseen keskusteluun teki ilmiöstä valtakunnallisesti tunnistetun, mikä on osaksi Paaston ansiota. ”Olen ylpeä siitä, että tuli polemiikkia”, sanoo Paasto.

Sisältörikkaan ja mieleenpainuvan mainostekstin tuottaminen on Paaston mukaan haasteellista, koska pitää tasapainotella rentouden ja merkityksellisyyden välillä. ”Se on paljon vaikeampaa kuin A4:n kirjottaminen”, Paasto toteaa.  Tunteisiin vetoavan iskulauseen luominen vaatii tunnetaitoja ja kielen tuntemusta. Vaikka kielen säännöt ja asiayhteys rajoittavat kielenkäyttöä, on kielen arvostus kiinni omasta asennoitumisesta: ”Toivoisin, että kaikki tekstin kanssa työtä tekevät nauttisivat sen käytöstä. ”

 

Alina Saaristo, Iida-Maria Minkkinen, Olga Stenberg ja Siri Suontausta

Julkaistu

Lainsäädäntöjohtaja käsittelee työssään erilaisia tekstejä sähköposteista säädöksiin

Valtion virkamiehen on aina pitänyt hallita kirjoittamisen taito, ja ministeriön viranhaltijoiden työnkuva onkin paljolti tekstityötä. Uusi säädös, eli laki tai asetus, saa muotonsa lainvalmistelijan kynästä, tulevaisuudessa jopa tekoälyn avustuksella.

 

Vaikutusarvioita, johtoryhmämuistioita, hallitusohjelma, luettelee Silja Ruokola, liikenne- ja viestintäministeriön hallitusneuvos ja lainsäädäntöjohtaja. Ministeriön viranhaltija käsittelee työssään monenlaisia tekstejä, sillä ministeriöiden työ kytkeytyy suoraan suomalaiseen yhteiskuntaan. Tekstit kantavat erilaisten toimijoiden, kuten yritysten ja kansalaisten, ääntä. Siksi ei ole aivan yhdentekevää, millä tavalla ministeriö tekstien kirjoa hallitsee.

Ministeriöille tyypilliset tekstilajit eivät ole byrokraattista kiusaa, vaan ne ovat syntyneet käytännön tarpeeseen. Esimerkiksi säädöshankepäätös-niminen asiakirja tehdään aina uuden säädösprojektin alussa, jotta projektin puitteet olisivat kaikille lainvalmistelijoille selvät.  Hankkeen yksityiskohdat, kuten aikataulu ja työnjako, ovat selvitettyinä ja tarkistettavissa sitten yhdestä asiakirjasta. Tällä tavoin vältetään turhat tietokatkokset. Virallisimpiin asiakirjoihin liittyy myös erilaisia normeja. On esimerkiksi määrättyä, kenen nimiä tekstissä voi näkyä vai näkyykö niitä ollenkaan.

Tärkeimmät tekstit kulkevat eduskuntaan, jossa käsitellään jopa 15 000 asiaa vuodessa. Niinpä asiakirjojen tulee olla rakenteeltaan niin selkeitä, että kiireinenkin kansanedustaja löytää olennaisen tiedon nopeasti tekstien virrassa. Ja kun tekstejä tuotetaan kahdessatoista eri ministeriössä, on kiinnitettävä erityistä huomiota tekstien yhtenäisyyteen. “Meillähän periaatteessa on samat säännöt kaikissa ministeriöissä, mutta kaksitoista eri toteutustapaa. Meillä onkin nyt tavoitteena yhtenäistää ministeriöiden valmisteluprosessit, jotta saadaan aina yhdenmukainen tuotos siellä prosessin loppupäässä”, Ruokola toteaa.

Kuinka sitten yksittäinen viranhaltija onnistuu tuottamaan juuri sellaista tekstiä kuin tilanne vaatii? Lainsäädäntöjohtajana Ruokola kertoo olevansa se tuki, ”Leelian lepotuoli”, jonka luokse ministeriön työntekijä voi suunnata, kun lainvalmistelutyössä jokin seikka askarruttaa. Lainsäädäntöjohtajan tehtävänä on varmistaa, että lainvalmistelu tapahtuu ajallaan ja lopputulos on sopusoinnussa muun lainsäädännön kanssa. Ruokolan mukaan hänen työnkuvaansa kuuluukin keskeisesti tekstien tarkistamista: lainsäädäntöjohtaja vastaa siitä, että valmisteltu laki täyttää kriteerit eikä palaudu eduskunnasta uudestaan ministeriön pöydälle.

Hyvä lainvalmistelija pitää huolta kielestään

Vaikka juristin koulutus valmistaa lakitekstien kanssa toimimiseen, Ruokolan mukaan yliopistot tarjoavat hyvin vähän kursseja itse lainvalmistelusta. Lainvalmisteluun osallistuu myös henkilöitä, joilla ei ole oikeustieteellistä koulutustaustaa lainkaan. Ministeriössä kaikki opastetaan alkuun, ja erityistä apua tekstien tuottamiseen tarjotaan sitä tarvitseville esimerkiksi valtionhallinnon sisäisillä kursseilla.

Alan kielestä tarjotaan ministeriön työntekijöille myös joitakin täsmäkoulutuksia. Säädöstekstin tuottamiseen harjaantuu kuitenkin parhaiten sitä tekemällä. ”Lainvalmistelu ei ole sentään rakettitiedettä”, Ruokola virkkoo. Oman alansa käytännöistä ja omista kieliresursseista on hyvä pitää myös itsenäisesti huolta esimerkiksi lukemalla kaikkea mahdollista säädösteksteistä kaunokirjallisuuteen. Äidinkielen pitää olla kunnossa.

Vaikka kirjoittaminen on alalla merkittävä taito, omaan tekstiinsä ei kuitenkaan saa ripustautua. Tekstin on palveltava lukijaa, ja siksi sitä täytyy pystyä hiomaan ja muokkaamaan. Lainvalmistelijan on osattava ottaa tekstistään vastaan palautetta ja korjausehdotuksia. Työtä pyritään aina tekemään työryhmissä, ja palautetta antavat myös esihenkilöt, ennen kuin teksti lähtee organisaatiossa eteenpäin.

Lainvalmistelijan työssä myös kiinnostus säädösten muotoilua kohtaan on tärkeää. Työssä täytyy osata kirjoittaa tarkoituksenmukaista kieltä ja sisäistää tekstejä, jotka saattavat olla monimutkaisia ja jopa epäselviä. Tämä vaatii lainvalmistelijalta pitkäjänteisyyttä. “Jos tällainen työ on tervanjuontia, työskentely käy vaikeaksi.”

Tekoäly lainvalmistelun tueksi

Ruokolan mielestä kansalaisten on pystyttävä selvittämään lakiin perustuvat oikeutensa ja velvollisuutensa ilman juristiapua. Selkeän ja ymmärrettävän kielen velvoite mainitaan myös viranomaisten toimintaa ohjaavassa hallintolaissa. Paremman kielenkäytön myötä myös viranomaisille osoitetut oikaisupyynnöt vähenisivät, kun viranomaisratkaisut olisivat kielellisesti selkeämpiä.

Hyvänä esimerkkinä selkeästä säädöksestä Ruokola pitää tämän vuoden kesäkuussa voimaan tulevaa uutta tieliikennelakia. ”Kyseessä on kansalaisten laki, joka sisältää lyhyitä pykäliä ja isoja otsikoita. Tämän lain muistan loppuelämäni”, Ruokola tokaisee innostuneesti. Mistään mutkattomasta prosessista ei lainvalmistelussa kuitenkaan aina ole kyse, ja toisinaan esimerkiksi käsitteiden valinnasta joudutaan neuvottelemaan. Ruokola muistelee, että erään lain yhteydessä esimerkiksi käsitteelle “palvelun tarjoaja” oli esillä jopa kuusi vaihtoehtoa.

Säädöskielen tulevaisuuteen Ruokola kuitenkin suhtautuu myönteisesti. Ministeriön ja Itä-Suomen yliopiston marraskuussa2018 käynnistämä yhteinen hanke tekoälyn hyödyntämisestä lainvalmistelussa tuotti rohkaisevia tuloksia: on mahdollista, että osa kustakin säädöksestä voidaan jatkossa laatia koneellisesti. Tämä vapauttaisi lainvalmistelijan resursseja muihin työvaiheisiin ja erityisesti hyvän kielen tuottamiseen. Laajemmissa lakimuutoshankkeissa tietyt lakitekniset vaiheet ovat tällä hetkellä niin suuritöisiä, että koneoppimiseen pohjautuva apu on tervetullutta. “Tällöin korostuisi lainvalmistelijan rooli tekoälyn tuottaman jäljen tarkastajana”, Ruokola kaavailee.

 

Annika Myllyaho, Anniina Leskelä ja Oskari Stenius