Tekijä: Deleted User

Special user account.
Julkaistu

Lukuvalmentaja innostaa lapsia lukuelämysten pariin

Kirjastojen tarjoamista palveluista lukuvalmennus on melko uusi ja ehkä vähiten tunnettu.  Aikuisille lukuvalmennusta on ollut tarjolla jo kahdeksan vuotta, mutta lasten ja nuorten kirjallisuuteen erikoistunut Lukuvalmentaja Junior -palvelu aloitti Kallion kirjastossa vasta vuonna 2019. Nyt palvelu on saatavilla useissa Helsingin kirjastoissa. Lukuvalmentaja juniorina toimiva Mikko Steen on lasten- ja nuortenkirjallisuuteen erikoistunut kirjastonhoitaja, jonka työssä asiakkaiden ikähaitari vaihtelee nollasta kuuteentoista vuoteen. 

Kuva: Marianne Skurnik

Lukuvalmentajan työ sisältää paljon erilaisten tekstien käsittelyä kirjojen lukemisesta tekstien tuottamiseen. Työssä on pysyttävä jatkuvasti mukana ajankohtaisessa keskustelussa, minkä takia kirjojen lukeminen on yksi tärkeä osa lukuvalmentajan työtä ja vapaa-aikaa. Lukuvalmentajan on myös seurattava aktiivisesti muiden lukuvalmentajien ja lukijoiden tekemiä vinkkauksia ja arvosteluita. Ajan hermolla pysymisen lisäksi työhön kuuluu paljon erilaisten tekstien tuottamista. Lukuvalmentaja esimerkiksi kirjoittaa kirjavinkkauksia asiakkaalle kerätyn kirjapaketin teoksista. Näillä vinkkauksilla pyritään herättämään lukijan mielenkiinto kirjapaketin teoksia kohtaan.  

Kirjavinkkauksien lisäksi lukuvalmentaja junior Mikko Steenin työhön kuuluu sisältöjen luomista erilaisille sosiaalisen median alustoille. Esimerkiksi Instagramia käytetään työssä koko ajan enemmän, mikä vaatii toisenlaisia tekstitaitoja kuin kirjavinkkausten kirjoittaminen. Korona-aika on lisännyt kirjoittamista. Sähköpostien lähettämisen ohella kollegoita tavoitellaan ja asioita edistetään erilaisilla chat-verkkoalustoilla. 

Himolukijalle uutta luettavaa 

Lukuvalmennus keskittyy vapaa-ajan lukemiseen ja lukemista lähestytään henkilökohtaisten toiveiden ja tarpeiden kautta. Valmennus aloitetaan täyttämällä aloituskysely kirjaston nettisivuilla. Lukuvalmentaja Junior -palvelussa kysymykset koskevat muun muassa lukijan ikää, lempikirjoja ja -aiheita sekä lukutottumuksia. ”Nyt kiinnostavat ötökät, lentokoneet ja autot, ja sitten haetaan näillä spekseillä ne kirjat”, Steen kuvaa työtään. 

Mikko Steen kuvailee kolme erilaista asiakastyyppiä, joilla jokaisella on omat erityistarpeensa. Usein lukuvalmentajaa lähestyy vanhempi, joka etsii lapselle ”sitä omaa juttua”, josta lapsi voisi kiinnostua. Toinen asiakasryhmä on himolukijat, jotka ovat lukeneet jo “kaikki maailman sarjat” ja joille etsitään vielä jotakin uutta luettavaa. Kolmannen ryhmän muodostavat aivan pienet lapset, joille vanhemmat etsivät sopivia kirjoja iltasaduksi.   

Vinkkauksiin sopiva sävy 

Kirjavinkkauksien tekeminen edellyttää lukuvalmentajalta hyviä tekstitaitoja, sillä valmennukset on osattava kirjoittaa asiakkaan iän, tarpeiden ja taitojen mukaan. Esimerkiksi vanhemmalle ja lapselle kirjoitettavat tekstit eroavat paljon toisistaan. “12-vuotiaalle on ihan turha kirjoittaa syvällistä kuvailua jostakin nuortenkirjasta. Mieluummin kannattaa kertoa, miksi kirja kannattaa lukea, miksi se on kiinnostava ja millainen juoni siinä on”, Steen havainnollistaa. Kirjavinkkauksen on myös oltava tarpeeksi lyhyt ja kiinnostava. Sen tarkoituksena on innostaa lukija kirjan ja sen tuomien elämyksien pariin. “Tarkoituksena ei ole kirjoittaa takakansi- tai mainostekstiä millekään kirjalle”, Steen kertoo. Kirjavinkkauksen tekemisessä onkin tärkeää löytää tekstille oikeanlainen sävy ilman, että vinkkaus kuulostaa kaupalliselta markkinointitekstiltä. “Kun huomaan käyttäneeni sanoja kuten ‘huikea’ ja ‘ällistyttävä’, lukusuositus täytyy kirjoittaa uudelleen”, Steen jatkaa. 

Kuinka pysyä kirjallisuuden kärryillä 

Lukuvalmentaja juniorin työ vaatii myös omaa harrastuneisuutta, sillä työtunteja ei ole tarkoitus käyttää kirjojen lukemiseen. Vapaa-ajallaan Steen lukee kirjoja lapsilleen. Sen lisäksi hän perehtyy kirjallisuuteen pysyäkseen kärryillä ajankohtaisista lukusuosikeista. Steen kertoo lukeneensa vain murto-osan tarjolla olevasta kirjallisuudesta. Jos omista lukukokemuksista ei löydy sopivaa kirjaa, kääntyy hän esimerkiksi kirjablogien ja arvostelusivustojen puoleen. Keväisin ja syksyisin kustantajien julkaisemat uutuusluettelot niin ikään auttavat ammattitaidon ylläpitämisessä. 

Kirjastossa työntekijöiden kirjallisuuden tuntemusta päivitetään koulutuksissa, joissa tutustutaan ajankohtaisiin kirjoihin. Eri kirjallisuuslajien osaajat esittelevät muille työntekijöille kunkin kirjalajin uutuudet. Yhteistyö lukuvalmentajien välillä jatkuu valmennuksia kirjoitettaessa. “Kun tulee haastavampia pyyntöjä, ideoita voi kysellä yhteisistä keskusteluryhmistä. Yleensä vastauksia satelee”, Steen kertoo. 

Uudet kerronnan muodot innostavat 

Steenin mukaan klassikot pitävät pintansa vuodesta toiseen. Lasten- ja nuortenkirjallisuudessa suosittuja ovat erityisesti Neropatin päiväkirja sekä Tatu ja Patu -kirjat. Maailman viimeiset tyypit -sarja puolestaan vie lukijansa zombie-apokalypsin maailmaan. Näissä kirjoissa hyödynnetään muun muassa sarjakuvista ja videopeleistä tuttua kerrontaa sekä vuorovaikutuksellisuutta. 

Lukuvalmentajan työ onkin etsimistä ja löytämistä: kun ensimmäiset neljä viisi kirjaa ovat lapselle ihan ”plääh”, eikä mikään kelpaa, mutta sitten seuraava kirja kiinnostaakin, ja lapsi istuu tuppisuuna ja lukee koko kirjan saman tien siinä istuessa. “On todella palkitsevaa nähdä, kun lapsi löytää oman juttunsa ja pääsee lukemisen intoon käsiksi”, Steen kuvaa työnsä parhaita hetkiä. 

 

Jasmin Björninen, Katri Kokkola ja Leena Manninen

Julkaistu

Digistä huolimatta potilas edellä

Vuosien saatossa ensihoitajan työ on kokenut suuren muodonmuutoksen, kun potilastiedot kirjataan jo kentällä digiin. Kannettava tietokone seuraa aina ensihoitajaa ambulanssiin ja asiakkaan luo, jossa kiireen keskellä on pystyttävä tekemään kirjaukset loogisesti ja tiivistäen. 

Keskisuomalainen ensihoitaja Juha Hyötyläinen on työskennellyt alalla yli 20 vuotta. Työhön kuuluu vakavasti sairastuneiden ja onnettomuuksissa loukkaantuneiden ihmisten auttamista sekä yhteistyötä asiakkaan hoitoon osallistuvien ammattilaisten kanssa. ”Koko elämän kirjon siinä näkee”, kuvailee Hyötyläinen.  

Työpäivänsä aikana Hyötyläinen on tekemisissä hyvin erilaisten kirjallisten ja suullisten tekstien kanssa. Muodollisuuden aste vaihtelee, kun päivittäisen tekstityön piirissä ovat vaikkapa työpaikan viikkotiedotteet, ilmoitustaulun viestit, yksikön oman WhatsApp-ryhmän luottamukselliset keskustelut, potilastietojärjestelmän lakisääteiset kirjaukset, hoito-ohjeet sekä sairaalahenkilöstön koulutusmateriaalit. Hoitotason ensihoitajan työnsä lisäksi Hyötyläinen toimii ensihoidon kouluttajana Keski-Suomen Pelastuslaitoksella. Hyötyläinen on myös valtakunnallisen Suomen Ensihoitoalan liiton (SEHL) puheenjohtaja ja luottamustehtävässään hän kirjoittaa yhdessä ammattiliiton lehden toimituksen kanssa muun muassa liiton jäsenjulkaisuihin. 

”Mitä ei olla kirjattu, sitä ei olla tehty”  

Tekstityö on olennainen osa ensihoitajien työtä. Tapahtumien kirjaaminen ja raportointi on ensiarvoisen tärkeää potilas- ja työturvallisuuden takaamiseksi. ”Mitä ei olla kirjattu, sitä ei olla tehty”, Hyötyläinen painottaa. 

Nykyisin kaikki kirjataan pääsääntöisesti suoraan sähköiseen järjestelmään, mutta toisinaan työn hektisyys ja äkilliset tilanteet vaativat luovuutta, sillä tapahtumapaikalla tilanneraportit ja tehdyt toimenpiteet on saatava kirjattua muistiin tilanteessa kuin tilanteessa. Muistiinpanovälineenä voi toimia vaikka pieni paperilappu, johon ranskalaisin viivoin merkitään kaikki tarvittavat tiedot. Oli kyseessä muistilappu tai suora kirjaus sähköiseen järjestelmään, on sen aina oltava tarkka, selkeä ja looginen. Kirjauksen perusteella tehtävä jälkiraportti on nimittäin juridinen paperi, jota saatetaan tarvita, mikäli tapahtuneesta vaaditaan jälkeenpäin esimerkiksi oikeudellista selvitystä. Tehdyt toimenpiteet on helpompaa todentaa jälkeenpäin, jos ne on kirjattu tarkasti ylös. 

Kirjaamisen lisäksi ensihoitajan työhön kuuluu suullinen raportointi ja konsultaatio esimerkiksi silloin, kun asiakas ja hänen tietonsa siirtyvät hoitajalta toiselle. Suullisessa raportoinnissa esiin nousevat samat ominaisuudet kuin kirjallisessakin, mutta kommunikaation merkitys korostuu. Ei ole sama, millä tavalla tai missä järjestyksessä asioita kerrotaan, jotta olennaiset tiedot saadaan välitettyä ja vastaanottaja saa kokonaiskuvan tilanteesta. Suullista raportointia helpottamaan onkin kehitetty valtakunnallisesti käytössä oleva ISBAR-menetelmä, tarkistuslistamainen työkalu, jonka avulla raportista saadaan jäsennelty ja selkeä. 

Paperista digiin 

Keski-Suomen pelastuslaitos siirtyi uuteen sähköiseen Merlot Medi -järjestelmään vuoden 2021 vaihteessa. Aiemmin ensihoitajat kirjasivat potilaan tiedot hoitotilanteessa käsin paperisille lomakkeille, minkä jälkeen sairaalassa tiedot piti kirjata uudelleen sähköiseen järjestelmään. Nyt paperilomakkeiden tilalla on kannettava tietokone, ja kirjaukset tehdään suoraan sähköiseen järjestelmään.  

Hyötyläisen mukaan uusi toimintatapa on ehdottomasti yksinkertaistanut ja helpottanut ensihoitajien työtä. Potilastietojen kirjaaminen on nopeutunut: ”Jos laitan syntymäajan, niin se etsii nimet ja osoitteet.” Järjestelmä tarjoaa myös rasti ruutuun -kysymyksiä, joten kaikkea ei tarvitse kirjoittaa, ainoastaan klikata, mikä mahdollistaa nopean etenemisen. Myös uudelleen kirjaamiselta vältytään. Kirjatut tiedot menevät niin potilasjärjestelmään kuin laskutukseenkin. Sairaalassa päästään lukemaan ensihoitajien kentällä kirjaamat potilastiedot jo ennen kuin ensihoitajat ovat ehtineet kuljettaa potilaan sairaalaan.  

Alussa uuden toimintatavan oppiminen jännitti ja nostatti epävarmuutta. Epävarmuuden aiheuttama kankeus aiheutti huolta myös kentällä. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi. ”Tuntui, että keskitytään enemmän koneeseen kuin potilaaseen, mutta ajan kanssa nähtiin, ettei se näin ole. Aina mennään potilas edellä.” 

”Täytyy sanoa, että on hyvä järjestelmä. Jos saisin valita, ollaanko nykyään tässä vai mennäänkö takaisin paperikirjaamiseen, niin ehdottomasti tässä”, toteaa Hyötyläinen. 

 

Elina Leskelä, Santeri Lintula, Kerttuli Punkari ja Saara-Leena Sormunen 

 

Julkaistu

Papin työ ihmisten keskuudessa ja tekstien keskellä

Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan vt. seurakuntapastori Joona Salminen on päivittäin tekemisissä kielen ja monenlaisten tekstien kanssa laatiessaan jumalanpalveluksia ja muita kirkollisia toimituksia. Työn keskiössä ovat kohtaamiset seurakuntalaisten kanssa niin arjessa kuin juhlan ja surunkin hetkissä. Näissä tilanteissa luodaan monen tason yhteyksiä, kun pappi viestii kuulijoille Raamatun ajan maailmasta siten, että se on sovellettavissa jokaisen omaan arkeen.

Suurelle ja pienelle yleisölle

Seurakuntapastori Joona Salminen osallistuu työssään toimintakertomusten, rippikoulupäiväkirjojen ja työryhmien tilaisuuksien käsiohjelmien kirjoittamiseen. Nämä ovat tekstejä, joiden tuottamiseen osallistuu useampi pappi tai kanttori. Niitä kirjoitetaan työasemalla, jossa kaikki osallistuvat pääsevät muokkaamaan tiedostoa.

Enimmäkseen papit kuitenkin kirjoittavat itsekseen. Salminen tuottaa yksin muun muassa saarnoja, puheita ja esirukouksia. Kirkkokäsikirjasta valittavat päivärukoukset ovat Salmisen mielestä kaikista mielenkiintoisimmat ja toistuvimmat tekstit hänen työssään, vaikka ne saattavatkin mennä vastaanottajilta jopa ohitse. Pappi valitsee muutamasta vaihtoehdosta yhden päärukouksen, jossa koko jumalanpalveluksen sanoma tiivistyy. Laaja kohderyhmä tekee kirjoittamisesta haastavaa. Salminen kuitenkin pyrkii siihen, että jokaiselle olisi jotakin.

Pienemmälle joukolle pidettävien puheiden, kuten kaste-, vihki- ja muistopuheiden, kirjoittamiseen liittyy omat haasteensa. Muistopuheiden kohdalla on mietittävä, ovatko kaikki hautajaisiin osallistuvat samaa mieltä esimerkiksi siitä, pitikö edesmennyt marjastamisesta paljon. Siksi on turvallisempaa puhua elämän merkkipaalujen ajankohdista. ’’Yleensä materiaalia saa paljonkin, mutta on mietittävä tarkasti mitä käyttää, kuinka voi puhua ja että keskittyy faktoihin – papin tehtävä ei ole tunnelmoida tai antaa liikaa tilaa omasta mielestään hienolle asialle.’’

Salmisen mielestä moneen tilanteeseen sopii ja riittää se, että puheen voi kuulla kukin omasta lähtökohdastaan käsin. Papin ei kuulukaan pureskella sanomaansa valmiiksi saakka: ’’Papin osaamiseen kuuluu selittää hieman enemmän mitä Raamatun teksti itsessään sanoo, ja siten tarjota sisältöä elämään paljolti ohjaten ja virikkeitä antaen.’’

Puheita kirjoittaessaan Salminen lukee myös kommentaarikirjallisuutta, tutkimusta ja reseptiohistoriaa siihen liittyen, mitä eri tekstit ovat tarkoittaneet omana aikanaan, ja miten niitä on eri aikoina kommentoitu: ’’Papilla on oltava riittävästi koulutusta ja tietoa tekstin taustasta ja sen maailmasta, jotta voisi ymmärtää mitä tietty lause sanomisen kontekstissa tarkoittaa.’’

Jatka lukemista ”Papin työ ihmisten keskuudessa ja tekstien keskellä”

Julkaistu

Potilaita, kirjauksia ja luovuutta

Toimintaterapeutti auttaa potilaita elämään mahdollisimman merkityksellistä arkea itsenäisesti. Yksilötapaamisten lisäksi työ sisältää pökkelömäisiä potilaskirjauksia ja terapeuttista tekstintuottamista.

On helmikuinen perjantai-iltapäivä, kun tapaamme kahvilan nurkkapöydässä toimintaterapeutti Petran. Hän työskentelee psykiatrian poliklinikalla mielialatyöryhmässä, jossa potilaina on täysi-ikäisiä. Yleisimmät diagnoosit potilailla ovat masennus ja ahdistuneisuus. Toimintaterapeutin työstä Petralla on useiden vuosien kokemus. Tänä ajanjaksona työnkuva on muuttunut. Suurin muutos on yksilötyön rinnalla lisääntynyt työparityöskentely. Yhteistyötä toimintaterapeutti tekee eniten sosiaalityöntekijän kanssa, mutta myös sairaanhoitajan ja psykologin. Jatka lukemista ”Potilaita, kirjauksia ja luovuutta”

Julkaistu

Artikkeleita ihmisiä varten

Vapaa lääketieteen toimittaja Essi Kähkönen on pitkän linjan ammattilainen, jonka työ koostuu monenlaisista palasista. Haastavilta tilanteilta ei aina vältytä, mutta hyvän jutun kirjoittaminen antaa virtaa pitkäksi aikaa eteenpäin.

Essi Kähkönen on omien sanojensa mukaan toimittajana jo ”vanha kettu”: työkokemusta hänellä on takanaan 25 vuotta, joista viimeiset kolmetoista vuotta hän on työskennellyt vapaana lääketieteen toimittajana. Pääasiallisesti Kähkösen nykyinen työnkuva koostuu laajalle lukijakunnalle suunnatuista lehtiartikkeleista, jotka usein ovat asiapitoisia terveysaiheisia juttuja. Ison lohkon työajasta on jo vuosien ajan vienyt myös editointityö, sillä Kähkönen on yhteispohjoismaisen lääkärilehden suomenkielisten lehtien toimittaja ja editoija, jonka tehtäviin kuuluu lääkärien kirjoittamien tieteellisten artikkeleiden muokkaaminen julkaisukuntoon.

Lukijoiden ehdoilla

Kähkösen työt ovat etupäässä tilaustöitä. Hänen asiakkaitaan ovat mm. erilaiset potilasjärjestöjen lehdet, laajalle yleisölle jaettavat terveyteen painottuvat lehdet sekä rajatulle lukijakunnalle, kuten apteekkialan tai lääketukkualan ammattilaisille, suunnatut ns. asiakaslehdet. Kohderyhmä on ensimmäinen asia, jonka pohjalta tilaustyötä lähdetään työstämään. Suurelle yleisölle kirjoitettu hyvä lehtiteksti on selkeä ja napakka, ja se kulkee rennosti. Lukija ymmärtää sen kertalukemalla, sillä tekstissä ei ole vaikeita ilmaisuja tai monipolvisia virkerakenteita. Tyyli on sellainen, että teksti herättää lukijan kiinnostuksen.

Vastakohtana yleistajuisille, laajalle lukijakunnalle suunnatuille jutuille ovat ne tieteelliset artikkelit, joita Kähkönen kirjoittaa yhteispohjoismaiseen lääkärilehteen. Jutut syntyvät siten, että Kähkönen haastattelee jonkin alan erikoislääkäriä tämän valitsemasta aiheesta ja kirjoittaa haastattelun pohjalta lehtiartikkelin. Hän toimii tällöin “haamukirjoittajana”, mikä tarkoittaa, että artikkeli julkaistaan haastateltavan nimissä, kun taas artikkelin kirjoittaneen toimittajan rooli häivytetään jutun teosta täysin. Tämän kaltaisten juttujen kirjoittaminen vaatii toimittajalta tekstilajin hyvää tuntemusta, sillä on tärkeää saada teksti kulkemaan sujuvasti ilman, että se kuitenkaan menettää tieteellistä otetta, jota lääkärilukijat artikkelilta odottavat.

Toimittaja vastaa tekstin näkökulmasta, käsittelytavasta ja oikeellisuudesta, toisin sanoen siitä, että jutussa ei ole asiavirheitä. Tilaajan toive määrittää pitkälti jutun rakennetta ja sisältöä: sen tulee olla tilaajan antaman alustuksen mukainen ja oikean mittainen aiottuun palstatilaan nähden.

“Ennen kaikkea pidän johtotähtenäni ajatusta siitä, että kirjoitan lukijoille. Etenkin terveydestä ja lääketieteestä kirjoittavana toimittajana pohdin usein sitä, miten lukijani artikkelista parhaiten hyötyisivät”, Kähkönen painottaa.

Tekstiksi pitkän prosessin kautta

Tekstin tuottaminen on monivaiheinen prosessi, jossa “pieleen voi mennä periaatteessa kaikki”, sillä liikkuvia osia on paljon. Haasteita voivat tuoda mm. tiukka aikataulu, asiakkaalta saatu puutteellinen alustus tai vaikkapa takkuileva yhteistyö valokuvaajan tai haastateltavan kanssa. Joskus toimittaja itse on huonossa vireessä eikä tekstin tuottaminen etene toivotusti.

Ongelmallisin vaihe jutun tuottamisprosessissa on Kähkösen mukaan tarkistusvaihe. Journalistin ohjeiden mukaan toimitusvaltaa ei saa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle, joten haastateltavalla on oikeus korjata tekstistä vain asiavirheet. Silloin tällöin toimittaja kohtaa kuitenkin kokeneitakin haastateltavia, jotka tekstin tarkistusvaiheessa yrittävät puuttua tekstin ilmaisutapaan tai näkökulmaan.

“Pyrin olemaan tilanteissa joustava, jotta haastateltavalle jää jutuntekoprosessista mukava olo. Tähtään aina reiluun lopputulokseen, mutta kuitenkin sillä varauksella, että voin itsekin allekirjoittaa lopullisen version hyvillä mielin.”

Aina korjauspyynnöt eivät kuitenkaan ole kohtuullisia. Joskus Kähkönen on joutunut lähettämään haastattelunauhojen litteraatin haastateltavalle tai jutun tilanneelle henkilölle voidakseen todistaa, että hänen jutussaan esittämänsä faktat ja käyttämänsä ilmaisut ovat haastateltavalta peräisin. Suuremmilta ongelmilta on kuitenkin vältytty; Kähkönen nauraa, ettei ainakaan toistaiseksi ole joutunut Julkisen sanan neuvoston eteen.

Tieto lähelle ihmistä

Mielenkiintoisimpana tekstilajina Kähkönen pitää reportaaseja, jotka sukeltavat syvälle haastateltavan elämään. Hyvän reportaasin kirjoittaminen vaatii toimittajalta taitoa eläytyä haasteltavansa ajatuksiin, saada haastateltava luottamaan toimittajaan ja tuoda tämä jutussa esille omannäköisenään persoonana. Juuri pitkät reportaasit antavat Kähköselle virtaa pitkäksi aikaa.

Artikkelit voivat kertoa aroistakin aiheista: sairauksista, menetyksistä ja kuolemasta. Erityisesti silloin faktojen täytyy olla kohdillaan, jotta potilaat ja omaiset saavat tutkittua tietoa sekä vinkkejä päätöksiinsä. Monimutkaisten termien sijaan olennaisempia ovat käytännön tietopaketit.

“Potilaat haluavat ennen kaikkea asiantuntevaa kuvailua sairauksistaan. Läheisille pyrin puolestaan tarjoamaan tietoa sairastuneen auttamisesta ja surun käsittelemisestä. Vaikeistakin asioista voi kertoa tuomalla aiheen lähelle ihmistä.”

 

Anni T., Anni M., Maisa L.