University of Helsinki
Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi ajattelin jakaa kanssanne veteraanien salaisuuden.
Tajusin sen eilen kuunnellessani radiosta juttua uudesta miellyttävästä Tali-Ihantala -elokuvasta. Oli juoksutettu veteraaneja katsomaan elokuvaa (kiusattu vanhoja miehiä, ettäs kehtaavat) ja kysyttiin että “oli se nyt sitten tuollaista”. Ajatukseni juoksi, ja kelasin, että mitähän veteraanit ovat aikanaan sanoneet Tuntemattomasta sotilaasta.
Sillon se iski. Veteraaneja voi käyttää yleisenä keppihevosena, lyömäaseena ja vararavintona juuri siksi, että niitä on niin vähän jäljellä. Tuntemattoman ilmestyessä veteraani tarkoitti samaa kuin yli 30-vuotias mies, koska kaikki ne olivat siellä rintamalla heilumassa.
Nykyään veteraaniudesta voi kukin konstruoida mitä vaan, minkä vaan poliittisen aseen, kun kukaan niistä ei kuitenkaan jaksa enää itse sanoa mitään. Vanhoja miehiä, ja sitten niitä vielä rääkätään kaiken maailman alastonkalentereilla. Vielä alastomilla miehillä. Kaikkea sitä.
Jättäkää rauhaan, kuolevat kohta muutenkin. Se muuten tekee todella hyvää yhteiskunnalliselle keskustelulle.
Muuten, hesarin politiikantoimituksen blogissa oli fiksuin kommentti aikoihin. Itsenäisyyspäivänä vasta pitäisikin jättää veteraanit ja koko sotahömpötys omaan arvoonsa. Meidän pitäisi todellakin vallata itsenäisyyspäivä takaisin itsellemme.
Enkä tarkoita nyt mitään poliisien kanssa taistelua, vaan jotain rakentavaa toimintaa. Omia bileitä, jossa juhlittaisiin jotain kivaa ja hassua Suomi-juttua ja sit saunottais. Tai jotain syötäis karjanalnpaistia ja falafelejä ja luettaisiin hyviä suomalaisia runoja ja oltais lumisotaa. Ja otettais paljon pakolaisia ja soitettais nille suomalaista jatsia.
Tai mitä vaan kivaa ja vähän niinku suomalaistyyppistä, joka olisi kuitenkin modernia, avointa maailmalle ja aidosti mukavaa. Tehdäänkö joku vuosi sellainen itsenäisyyspäivänjuhla, josta karsitaan pois uskonnollisuus (joka näkyy hartautena) ja militaristami?
Takahuoneessa saa sitten katsoa linnanjuhlia, jos on pakko.