University of Helsinki
Absurdia, miten ero täyden katastrofin ja hallinnassa olevan ja harkitun elämän välillä todellakin on vain 30 minuuttia. Tässä saatte kaikki oivan vinkin. Mikäli tuntuu, että kaikki työt kaatuvat päälle eikä eläminen onnistu ollenkaan, deadlainit viuhuvat ja vanne puristaa päätä, hengittäkää syvään, pysähtykää ja tehkää puoli tuntia keskeytyksettä tehokkaasti töitä yhden ja nimenomaan yhden projektin parissa. Aina kun mä teen noin, tulee sellainen olo, että mikäs paniikki tässä nyt muka olikaan, kaikkihan on ihan hyvin hallinnassa.
Tässä on yksi mutta: töiden tekeminen ei saa tarkoittaa Googlailua tai Wikipedian lukemista tai kiinnostavan blogin selaamista. Ei siis taustatyötä vaan ihan sellaista oikeaa työtä, joka mun tapauksessa on kirjoittaminen.
Miellyttävästi seuraavalle kolmelle päivälle on pakkautunut kolmen ison jutun, kahden duuni- ja yhden koulu-, deadlinet. Ankaraa vääntöä. Mä en oikein vieläkään usko, etten ole enää 17. Silloin en olisi vielä aloittanut yhtäkään näistä projekteista, kun taas nyt maanantain ja tiistain tuotteet ovat jo loppuhiontaa kaipaamassa ja keskiviikonkin tuotteet raamit on selvillä ja sisältökin hyvin suunniteltu ja osittain tehty. Jonkinlaista kasvamista on siis mahdollista tapahtua, kuka olisi uskonut.
Mutta vieläkin on mahdotonta tajuta, miten paljon tilannetta voi muuttaa yksi aikaansaava puolituntinen. Siinä ajassa hajallaan oleva lehtijuttu muuttuu melkein valmiiksi ja mielenrauha ja elämänhallinta nousevat sataseen. Kokeilkaa. Eikä sitten huijata, Google pysyy kiinni.
Mahtavaa, tämähän toimii ihan oikeasti. Kiitos Veikkoseni, pelastit päiväni.
Muutenkin täytyy lausua lämpimät ihailuni mielenkiintoisesta ja ajankohtaisesta blogista!
Haa, kiitoksia. Mulla olikin sellanen olo, että tässä ei nyt ole kyseessä ihan vaan joku mun oma fiilis, vaan että tää vois toimia muillakin.
Ja kiva, että säkin luet tätä.