Kuntosali ja kapitalismin henki

Todellisuustarkistuksen aika, jälleen kerran.

Tiedättekö, mitkä ovat Suomen suosituimmat neljä liikuntamuotoa? Autan. Kävely, pyöräily, hiihto ja uinti. Kaikki hienoja, kansallisia lajeja, harrastaessa saa ulkoilmaa paitsi uidessa, pääsee paikasta toiseen (vaikkakin useammin kaiketi ihmiset kiertävät ympyrää), ja kaikkia harrastetaan luonnossa ja ulkona, paitsi uintia.

Mutta arvaatteko, mikä on maamme viidenneksi suosituin liikuntamuoto, jolla on myös isoin “kasvupotentiaali”? Voin kertoa vastauksen. Se on kuntosaliharjoittelu.

Kelatkaapa sitä. Voiko olla olemassa mitään kuntosalia surrealistisempaa? Lukkiudutaan loisteputkivalaistuun karsinaan tuntikausiksi, ja miksi? Jotta voitaisiin harjoitella koneessa, joka on vähän kuin kävelisi, tai toisessa, joka on vähän kuin pyöräilisi, tai kolmannessa, joka on vähän kuin nostelisi painavia tavaroita. Ja jotka on suunniteltu kuntouttamaan luunmurtumien jäljiltä. Tästä huvista saa maksaa esimerkiksi 8,5 € laaki. Siis jotta pääsee kävelykoneeseen! Tai portaidennousukoneeseen! Miten kätevää! Sen sijaan, että juoksisi tai pyöräilisi, voi mennä elämään uudestaan takatukkafantasiaansa suoraan esi-oidipaaliselta 80-luvulta.

Lisäksi olen antanut itseni ymmärtää, että useampikin liikeketju perustuu kuntoiluvaatteiden myymiselle, ja että on olemassa erikseen nk. salimuoti. Eli siis kuntosalille mennään näyttäytymään ja rakentamaan sosiaalisia hierarkioita, sillä en oikeastaan usko, että pojat ovat siellä näyttämässä palaa tytöille ja tytöt pyllyä pojille, vaan tytöt katsomassa toisten treenihousuja ja iPodeja ja pojat toistensa hikinauhoja – tai mihin ikinä siellä nykyään pukeudutaankaan.

Mulla on sellainen olo, että nimenomaan tätä Marx tarkoitti kirjoittaessaan vieraantumisesta. Tämä on suunnilleen todellisuudesta vieraantunein asia ikinä.

Tai itseasiassa tämä on. Siis: Suomalaisista noin 500 000 harrastaa kuntosalia (lähde: Kansallinen liikuntatutkimus), ja näistä Wallinin mukaan noin 1,5 prosenttia vielä douppaa sitä tehdessään. Tai vähän yli, jos nuo Hesarissa veikkaavat, että menee 10 000 asti. Siinä sitä voi kukin kelata että miten todellisuudesta irrallaan tuo porukka on. Se on kuitenkin käytännössä vaan isojen lihasten hankintaa – eli pelkkää pillunmetsästystä, koska noi on aivan varmasti lähinnä miehiä.

Ja siis huomatkaa, kaikki tämä tapahtuu yhteiskunnassa, jossa suuri osa noista kuntosalillemenijöistä todennäköisesti menee sinne autolla! Siis tulee Espoosta yksin autolla keskustaan jotta pääsisi käyttämään kävelykonetta! Lisäksi suurin osa meistä tekee työtä, jossa isoista lihaksista on vain haittaa (hyvästä yleiskunnosta tosin hyötyä) ja jossa ilmastonmuutos uhkaa. Huh huh.

Uimahallissa uinti, tuo oma jalo kuntoilulajini, on sen sijaan täysin toista maata eikä lainkaan vieraantunutta toimintaa.

Eli siis: bermudashortsit jalkaan, hikipanta päähän, douppi huuleen ja Europea Walkmaniin, ja järkkymätön maanpuolustuserektio tanaan – Isänmaa tarvitsee sinua!

Lisäys: katsokaa Jehkiltä hieno kappale bodauksen historiasta tähän teemaan liittyen.

2 Replies to “Kuntosali ja kapitalismin henki”

  1. Pakko kommentoida, että uida voi myös ulkona. Vaikka eihän niin kukaan tee, totta puhuen. Jostain syystä toi linkki Jehkin postaukseen ei toimi, feedeihini kyllä tuli samalla urlilla.

  2. En nyt usko että tuo ois jotenki vieraantunutta. Päinvastoin se on esimerkki jostain äärimmäisesta rationaalisuudesta. Itse motiivi touhulle on useimmiten varmaan pyrkimys näyttää hyvältä ja kuumalta ja tätä kautta menestyä tietyillä kentillä tai saada mielihyvää. Voihan tuon ulkonäön nostaa itseisarvoksikin. Miten tähän pääsee mahdollisimman tehokkaasti ja helposti? No keräämällä iso kasa laitteita joita

Comments are closed.