Ratkaisin Helsingin talousongelmat

Olen pitkään kelaillut, että miten Helsingin talousongelmat oikein saisi ratkaistua. Tänään se tuli, elegantti ja ehkä hiukan myös kontrovertti vastaus. Ensin taustaa.

Helsingin talous on heikoilla (ainakin suhteessa siihen, millaisessa kunnossa sen periaatteessa pitäisi olla). Siihen on ensisijaisesti kolme syytä:
a) kuntien valtionosuusjärjestelmän 2000-luvun alussa tapahtunut muutos, eli nykyään Helsinki maksaa muiden kuntien menoja,
b) se, että kunnallisvero kohdistuu vain ansiotuloihin ja helsinkiläiset saavat muita kaupunkeja suuremman osan tuloistaan pääomatuloina,
c) ehkä tärkeimpänä, kukin kunta vastaa itse sosiaali- ja terveystoimensa menoista ja koko palvelujen järjestämisestä, ja Helsinkiin valikoituu keskimäärin enemmän tällaisia palveluja tarvitsevaa porukkaa kuin vaikka läntisiin tai itäisiin naapurikuntiin. (Syitä tähän on monia, mm. kerrostalovaltaisuus ja Espoota merkittävästi korkeampi sosiaalisen asumisen osuus.)
Kukin kunta saa siis tulonsa alueellansa vakituisesti asuvien (tai ainakin kirjojaan pitävien) ihmisten palkoista maksettujen verojen mukaan, ja jos joku saa liikaa ja joku liian vähän, valtio tasaa.

Keskustelussa on hyväksytty lähes tosiasiaksi, että kukin kunta “kilpailee hyvistä veronmaksajista”, eli sellaisista kahden lapsen insinööriperheistä, jotka tienaavat yksityisen sektorin keskipalkkoja tai vähän yli. (Jännittävänä huomiona kuntienhan kannattaisi varmaankin houkutella ensisijaisesti [edelleen valitettavan usein] lapsettomia homo- ja lesbopariskuntia. Jostain syystä yksikään kaupunki ei ole vielä aktiivisesti lähtenyt tähän… Vaikka Rovaniemi voisi repäistä.)

Entäs jos toimenpide-ehdotuksen kääntää toisinpäin: sensijaan, että houkutellaan vähitään rivitaloa mieliviä ylemmän keskiluokan tylsimyksiä kunnan alueelle asumaan, pyrittäisiinkin aktiivisesti eroon tietystä väestönosasta. Tarkoitan nyt lähinnä työttömiä alkoholisteja, ennen kaikkea asunnottomia työttömiä alkoholisteja. Ne kun eivät juuri kontribuoi kaupungin verokertymään, mutta käyttävät kallisarvoisia sosiaali- ja terveyspalveluja sitäkin enemmän. Tai oikeastaan yhä sairastavammat ja sairastavammat vanhukset  seniorit kuuluvat tähän ryhmään myös, niihin menee rahaa varmaan vielä vähän enemmänkin.

Samaan aikaan moni kunta kärvistelee muuttotappion kanssa. Varmasti monesta Pohjanmaan ja Lapin kunnasta saisi aika halvalla kokonaisia kerrostaloja. Helsingin todennäköisesti kannattaisi ostaa niitä massana pois joillakin miljoonilla ja kaivaa kaikki ne alkoholisti-jampat ja Jamppiinat puskistaan ja höperöt mummelit koloistaan, iskeä kourana menolippu Posiolle ja avaimet uuten kotiin. Sanoa, että muuta sinne, ei tarvitse koskaan maksaa asumisesta mitään. Aivan varmasti todella moni tarttuisi tilaisuuteen.

Kertainvestoinnista saattaisi tulla mittavahko, mutta varmasti vuositasolla päästäisiin miljoonaluokan säästöihin jo ihan työttömyyspäivärahojen, sairaalakäyntien ja vanhojen ihmisten vuodehoitopaikkojen vähäisemmän käytön takia. Helsinki voisi rauhassa keskittyä Kunnon Ihmisten asioiden hoitamiseen. Ja Jamppakin saisi vuosien jälkeen katon päällensä. Pitäisi operaatio vielä ajoittaa ennen ensimmäisiä pakkasöitä.

Ja mikä vielä parempaa, aivan varmasti jostain löytyy jokin herkullinen EU-rahasampo, joka mielellään tukisi haja-asutusalueiden ja muuttotappiokuntien elvytysliikettä joillakin miljoonilla. Ei tarvitsisi edes maksaa niitä lippuja itse!

Joku Posio saattaisi tykätä vähän kyttyrää, jos kunnan asukasluku kasvaisi yhtäkkiä vaikka sano 3000 elämäntapa-alkoholistilla, mutta hei, se on vaan kuntien reilua kilpailua hyvistä veronmaksajista.

Vieläköhän ehtisin kunnallisvaaliehdokkaaksi?