KTT 1 tehtävä “ Lasten kapasiteetti tuottaa ymmärrettävää tekstiä on laajempi kuin osaamme ajatellakaan ”
Tutkimus, jota ryhmämme käsittelee ei ehkä ollut se kaikkein suosituin. Kuitenkin meille, jotka sen valitsimme, oli melko nopeasti selvää että tässä sitä on jotain mielenkiintoista. Aliarvioimmeko lasten kykyjä? Tarjotaanko liian vähän ohjausta, tukea ja mahdollisuuksia lasten kehittyä kielellisesti? Saavatko lapset tarpeeksi haasteita tekstin tuottamiseen? Huomioidaanko lasten kielelliset mahdollisuudet muunkielisten osalta tasa-arvoisesti? Huomataanko lukivaikeudet tarpeeksi ajoissa? Ideoita ja kysymyksiä lenteli ja kun saatiin tekniset asiat synkronoitua päästiin alkuun. Vaikka valmista ei ihan vielä ole tarjota luettavaksi niin jotain kuitenkin.

Pohdintoja: * Minkä ikäisistä lapsista on kyse ?
* Pitäisikö opetus aloittaa aikaisemmin kuin ensimmäisellä luokalla?
* Mitä tekstin tuottamisella tarkoitetaan tutkimuksessa ( kirjoittaminen, sanelu yms ) ?
——–> voi olla monimuotoista piirretty, laulettu yms (MOI hanke )
Minkälaista opetusta kielellisen kehityksen suhteen tehdään päiväkodeissa ja miten sitä voisi kehittää?
Miten määritellään kapasiteetti ja tuottavan tekstin määritelmä?
Esim.saduttaminen, onko tuottavaa tekstiä, kun lapset keksivät päiväkodeissa tarinoita, jotka kirjoitetaan ylös
http://mediataidekasvattaa.fi/oppimateriaalit/mita-tarkoittaa/artikkeli-sara-sintonen-ja-kristiina-kumpulainen-monilukutaito-moninaisuutena-toimintana-ja-osallisuutena/ Tässä artikkelissa pohditaan erilaisia tekstin tuottamisen muotoja, kirjoittajat HY lehtoreita
Lukivaikeudet: miten vaikuttaa tutkimukseen, jos lapsella on lukivaikeuksia, vaikuttaako tutkimukseen
Keskitytäänkö yhteen metodiin, vai onko käytössä monenlaisia tutkimustapoja?
Mikä on ymmärrettävää tekstiä?
Miten rajataan tutkittavat?
Minkälaisia kokemuksia tuottavan tekstin luomisesta: omat kokemukset ja työelämän pohdinnat
Tutkimuksen pituus.
Pystyykö tekstin tuottoa tutkimaan ilman että lapsi ymmärtää puhetta?
Mihin tekstin tuottaminen on yhteydessä?
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/99793/OT%20Maanselka.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Miten tutkitaan:
Paikka ja ympäristö:
-miten vaikuttaa koti/päiväkoti; sosiaalinen ympäristö
Minkä ikäisille tutkimussuunnitelma rajataan?
Voiko tuottava teksti olla leikkimistä? Kertomus? Puhetta?
Kuvakorttien avulla käytännön tutkimista: Lapsille kuvakortteja: kuinka monesta sanasta koostuu, mikä lasketaan tarinaksi/tekstiksi. Lasketaanko tarinan kertominen korteilla tekstin tuottamiseksi?
Kaksikielisyys; tuottaa tekstiä kahdella kielellä
Ehdotus tutkimukseen: kirjuri, joka kirjaa lasten tuottamaa tekstiä–
Tutkimus olisi hyvä toteuttaa leikkiin piilottaen -> Tarinan luomisen konteksti eri tavoilla
Leluja avustamassa tarinan tuotossa.
Roolileikki tai muu leikki, joka testaa luovuutta.
Varhaiskasvatusope-opiskelijoiden tutkimussuunnitelma
Kuva välineenä, mistä lähtökodista lähdetään liikkeelle
Huomioidaan rajoitukset, pelot yms.vaikuttavat tekijät lapsen rohkeuteen ja luovuuteen
Vasu-näkökulma: mitä oppimisen osa-alueet
Tutkimuskysymys: Tutkitaan 6-vuotiaiden kykyä tuottaa tekstiä
Esim. video: Mitä tässä sinun mielestäsi tapahtuu, osaako tämän ikäiset kertoa, mitä videolla tapahtuu? Sarjakuvatyyli yms.
Saako lapsi tietää, että tämä osallistuu tutkimukseen vai yritetäänkö pitää asia piilossa siltä varalta että se vaikuttaisi tuloksiin.
Annetaanko lapselle jokin ulkoinen motivaattori esim. Tikkari osallistumisesta
Mahdollinen hyöty: motivaation parantuminen
Halutaanko teettää samanlainen testi kaikille vai yritetäänkö jakaa porukkaa vaikka kahdenlaisilla testeillä mahdollista vertailua varten?
Tutkimusidea: Annettaan lapselle sarjakuva, jossa puhekuplat ovat tyhjät ja tämän tehtävä on täyttää omatoimisesti (tai aikuisen avustuksella jos ei osaa kirjoittaa) puhekuplat. Tarinan järkevyydestä ja sanojen laajuudesta voidaan lajitella ainakin kolmeen kategoriaan. Ei mitään tolkkua teksissä eli puhekuplien sanoma ei yhtään sovi kuvien kanssa. Teksti sopii sarjakuvan sanomaan, mutta teksti on todella simppeliä kuten yksittäisiä sanoja repliikkien sijasta. Hyvä kokonaisuus eli tarina on järkevä ja sieltä löytyy lauseita tai niitä muistuttavia alkuja.

Kuten yltä voi huomata on tutkimuksen rajaamisessa vielä tekemistä aiheen ollessa niin laaja ja mielenkiintoinen, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Emil, Sari, Samuli, Jesse, Hanifi, Aida, Heini, Keshika ja Antti.

Valitsimme tutkimusaiheeksemme “Lastenkirjallisuus rakentaa yhtenäistä kansallistunnetta”. Tapa millä ryhmät jaettiin tuntui erittäin toimivalta. Työskentely tehostuu ja motivaatio kasvaa kun aihe on kaikkia innostava. Me kaikki olemme kiinnostuneita kirjallisuudesta ja pidämme tärkeänä, että lapsille luetaan paljon kirjoja. Aloimme pohtia aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Niitä löytyikin paljon! 

Miten määritellään yhtenäinen kansallistunne? Katsotaanko tutkimusta suomalaisesta näkökulmasta vai eri maiden kulttuurien näkökulmasta? Mikä on suomenkielen taso -> luetaanko kirjoja vai katsotaanko kuvakirjoja? Keskitytäänkö tutkimuksessa suomalaiseen vai koko maailmanlaajuiseen lastenkirjallisuuteen?​

Mietimme myös, löytyykö lastenkirjallisuudesta yhteisiä samaistumisen kohteita vai onko niissä stereotypioita, joihin kaikki eivät voi samaistua. Minkälaisia ovat ylipäätään sukupuoliroolit lastenkirjallisuudessa? Päädyimme pohtimaan, että kansallistunne lastenkirjallisuudessa on kehittynyt ajansaatossa.​

Lopuksi saimme päätettyä tutkimuksen lähestymistavan. Tutkimuskysymystä täytyy varmasti vielä rajata, mutta tästä on hyvä jatkaa seuraavalla ryhmätunnilla!​

Aleksi, Fanny, Janette, Mia, Mirva ja Paula/Satuilijat

Aloimme käsitellä ryhmämme kanssa saamaamme tutkimusteemaa Pedagogiikan hukkaamat lapset. ”Lööppi” kuului: ”Lasten toimijuuteen keskittyminen vie opettajan huomion pois siitä, mikä ei näy, kuulu tai muuten herätä huomiota. Missä nämä lapset ovat?”.

Teema oli jollakin tavalla puhutellut jokaista ryhmämme jäsentä, ja kaikki kokivat aihepiirin tärkeäksi ja tutkimisen arvoiseksi. Keskustelimme kokemuksistamme siitä, miten usein olemme havainneet osan lapsista jäävän vähemmälle huomiolle kuin toiset, niin aikuisen ja lapsen kuin lasten välisissä vertaissuhteissa. Pohdimme ajatuksia heitellen, mistä se johtuu. Esiin nousivat esimerkiksi temperamenttierot, lasten eri taito- ja kehitystasot ja kotitaustojen erilaisuus ja sitä kautta lasten erilainen valmius toimijuuteen.

Seuraavaksi etsimme määrittelyjä toimijuuden käsitteelle. Löysimmekin muutamia hyviä määrittelyjä, ja pääsimme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen käsitteen merkityksestä. Esimerkiksi Lehtisen mukaan se tarkoittaa lapsen voimavaroja ja toimintamahdollisuuksia omassa ympäristössään, yhtä paljon kykyä kuin lupaa tehdä päätöksiä omasta toiminnastaan.

Pohdimme toimijuuteen liittyen myös sitä, mikä jää huomaamatta eli ei näy, kuulu tai herätä huomiota, kun keskitytään toimijuuteen. Arvelimme, että tässä tarkoitetaan tilanteita, joissa lapsen toimijuus ei ole kovin ’aktiivista’ ja hänen hyvinvointinsa päiväkotiympäristössä on sen vuoksi uhattuna, sillä kuten Lehtisenkin tutkimuksessa sanottiin voimavarat ja niiden käyttö on suorassa yhteydessä lapsen hyvinvointiin. Ja lapsen hyvinvointi kehittyy aikuisen ehdoilla niin, että kuinka hyvin aikuinen huomioi lapsen näkemykset ja pyrkimykset. Pohdimme myös, onko lööppimme sanamuoto kenties huono ja voisiko lööpin itseasiassa tarkoittama ajatus olla seuraava: ”lasten ’aktiiviseen’ toimijuuteen keskittyminen vie huomion pois siitä, mikä ei näy, kuulu tai muuten herätä huomiota”? Tällöin keskittyisimme edelleen toimijuuteen, mutta olennaista olisikin tilanteet, joissa se puuttuu jostain syystä. Tätä ajatusta rakentelimme eräänlaiseksi tutkimuksemme tarkoitukseksi tai lähtökohdaksi, eli miten lisätä vähemmän aktiivisten lasten voimavaroja ja avata heille väyliä toimijuuteen? Koimme hieman hankalaksi lööpin ymmärtämisen.

Lisäksi mietimme, onko toimijuus ”portaittainen ja liukuva” käsite/määre, jolloin tietyissä tilanteissa sitä voi olla liian vähän ja tietyissä liikaa? Silloin opettajan tehtäväksi muodostuisi säädellä lasten toimijuutta ei vain vahvistaen ja rohkaisten arempia vaan myös toisinaan rauhoitellen ja ’toppuutellen’ innokkaimpia ja ikään kuin tällä säätelyllä luoden tasapainoa ryhmän jäsenten vaikutusmahdollisuuksiin.

Keskustelimme myös tietyistä aiemmista tutkimuksista ja lähteistä, joita voisimme käyttää apuna tutkimuksessa. Mainittiin mm. Irmeli Järventien ”Päivänsäde vai menninkäinen? Identiteettien kasvattaminen eriarvoisuuden puutarhoissa” -artikkeli sekä Anna-Riitta Lehtisen väitöskirja ”Lasten kesken – lapset toimijoina päiväkodissa” (2000). Muitakin lähteitä arveltiin tarvittavan ja sovimmekin, että ennen seuraavaa tapaamista
jokainen tekee tiedon hakua lähteiden ja määritelmien sekä tutkimusmenetelmän osalta.

Tästä se lähtee, inspiroivaa olla mukana!

’Pedagogiikan hukkaamat’/Ritva, Jutta, Susanna, Anita, Inkeri ja Sindre

Ilmiöoppijat 

Tunnelmat kurssista ovat ensivaikutelmaltaan hyvät; kurssi käsittelee mielenkiintoista aihetta, josta on paljon hyötyä tulevaisuudessa. Opettajat Lasse ja Jaakko vaikuttavat helposti lähestyttäviltä, huumorintajuisilta sekä asiantuntevilta, minkä takia lähdemme ensimmäiseen tehtävänantoon rohkein mielin.  Ennakko-odotuksia osalla meistä on jonkin verran. Kurssista on kuuleman mukaan tulossa haastava, mutta uskomme, että hyvällä ryhmähengellä ja tekemisen meiningillä tästä päästään läpi kunnialla.  

Ryhmämme on pirteä sekoitus eri-ikäistä ja eri taustaista porukkaa, joten odotamme innolla kuinka erilaisia näkökulmia ja ajatuksia saamme koskien tutkimustamme. Vaikka lähtökohtana pidetään sitä, että aihe on kaikille uusi, osalla meistä oli jo kokemusta tutkimusten tekemisestä, mikä helpotti ensimmäisen tehtävänannon aloittamista. 

Tarkoituksellisen ylätasoinen ohje jätti paljon tulkittavaa ja antoi tilaa keskustelulle ryhmässä. Aloituskerran suurinta antia olikin pohtia tehtävänantoa, sen rajauksia ja vertailla ryhmäläisten erilaisia tulkintoja asiasta. Keskustelu polveili runsaasti, muistuttaen vahvasti työelämän ongelmanratkaisusta, mikä ei taida olla sattumaa. Tutkivan työtavan ja oman alamme tutkimukseen tutustumisen lisäksi luulemme, että kurssilla saadaan myös maistiaisia tulevasta asiantuntijatyöstämme, jossa vastaukset eivät tule ulkopuolelta vaan yhdessä pohtien, tutkien ja tietoa hakien. 

Valitsimme tutkimusaiheeksemme luonnontieteiden oppimisen leikin/tutkimuksen avulla. Aloitimme ensimmäisen ryhmäkertamme kehittelemällä tulevaa esitystämme. Mietimme syitä miksi haluamme tutkia juuri tätä aihetta, tapoja, joilla voisimme aihetta tutkia sekä ongelmia, joita tutkimuksemme tulisi kohtaamaan. Keskustelua syntyikin enemmän kuin oli toivottu, ja monia hyviä ideoita ja mielipiteitä vaihdettiin. Kurssin ensimmäisen ryhmäkerran voisi nimetä otsikolla “kohti itseään tutkivaa työtapaa”, niin ajatuksia herättävä ensimmäinen ryhmäkerta oli.

Ilmiöoppijat/ Ilona, Tawan, Sofia, Suvi, Saana, Tuulia, Natalie, Outi, Jessica, Hanna 

Uuden kurssin alkaessa vapaus ja vastuu läsähtävät vasten opiskelijoiden kasvoja. Aivan mahtavaa! Kurssi ei toteutukseltaan seuraakaan luentojen perinteistä kaavaa, vaan aktivoi meitä oikeasti oppimaan ryhmätyön ja itsereflektion kautta. Pääsemme tutkimaan niin mitä mielenkiintoisempia aiheita kuin itseämme ja sitä kautta kehittämään ajatteluamme. Ja mikä olisikaan viisastumista ihanampaa!

Ryhmätyöskentelystä tulikin kurssin taikasana, jota oikein käyttämällä tulisimme oppimaan vielä paljon. Tiimiläisten erilaiset ideat pistävät väistämättä omat ajatukset uuteen järjestykseen ja antavat uusia mitä mahtavampia näkökulmia. Toki haasteita tulevat aiheuttamaan eri asioissa joustaminen ja kompromissien löytyminen. Aikataulut tulevat menemään ristiin eikä omaa roolia ryhmässä tunnu löytyvän. Vastuu ja vapaus on näissäkin annettu meille ja uskomme kykyihimme valjastaa ryhmätyö voimaksi.

Ryhmämme kokoontui ensimmäistä kertaa lounaan jälkeen – ja tämä olikin viisas päätös.
10 ihmisen ajatukset, suunnitelmat ja mielipiteet olisi ollut todella paljon vaikeampaa puristaa kasaan tyhjällä vatsalla.
Lähestyimme annettua tehtävää ja valitsemaamme aihetta todella innokkaasti. Keskustelimme avoimesti ja hyvin erilaisista näkökulmista. Näin jälkikäteen ajateltuna tämä innokkuus ja avoimuus keskustelussa heti alkuun auttaa meitä varmasti ryhmänä tulevaisuudessa. Tosin tämä taktiikka johti siihen, että itse tehtävä ja sen kanssa eteneminen otti meistä vähän etäisyyttä.
Toisaalta pysyimme koko ajan aktiivisena ja pystyimme helposti keskustelemaan näkemyksistämme avoimesti. Lopulta ryhmätyön idea, tarkoitus ja tehtävä sisäistettiin hyvin, koska vähitellen löysimme yhteisen sävelen ja pääsimme lähemmäs kohti haluttua lopputulosta.

Koko kurssin ajan, ja toivottavasti myös kaikilla muillakin ryhmätyötä vaativilla kursseilla, haluamme säilyttää joustavan työskentelytavan. Tämä vaatii sen, että jokainen tietää, mitä ollaan tekemässä. Sovitaan ja tehdään yhdessä, ollaan joustavia ja osataan ottaa vastuuta.
Emmekä tietenkään voi jättää mainitsematta itse kurssia! Ryhmätyöskentelyn ohella kehittyminen kohti tieteellisempää ajattelua sekä tieteellisen tutkimuksen periaatteiden oppiminen on jokaisen henkilökohtainen tavoite.

Tutkivin terveisin,

Ryhmä 8: Jyrki, Suvi, Katriina, Elli, Vieno, Vilhelmiina, Roosa, Taru, Samu ja Mikko.

Hei kaikille Arvotyhjiöiltä!

Saimme purkaaksemme väitteen ”Varhaiskasvatuksessa ei ole arvojen ja katsomusten kannalta ’tyhjää tilaa’.”

Millä tavoin nämä arvot ja katsomukset sitten kulkeutuvat varhaiskasvatuksen toimintaan, ja miten ne siellä vaikuttavat? Pohdimme, millaisia ajatuksia väite varhaiskasvatuksen arvottuneisuudesta meissä herätti. Sivusimme hieman myös tyhjän tilan käsitettä ja keskustelimme siitä, millaiset tilanteet esimerkiksi päiväkodin arjessa voisivat olla vapaita arvoista ja katsomuksista.  

Arvot ja katsomukset 

Päätimme aloittaa alusta eli siitä, mitä arvon ja katsomuksen käsitteillä ylipäätään tarkoitetaan. Nettisanakirja määrittelee arvon näin:  “Se, minkä perusteella jotakin pidetään merkityksellisenä, hyvänä, arvokkaana” (Suomisanakirja I.) Opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi 1 –kurssilla arvot taas määriteltiin sellaisiksi ”perusteiksi toiminnallemme,” jotka muun muassa “– vaikuttavat yhteiselämän periaatteisiin, ohjaavat valintojamme, ja ovat luonteeltaan melko pysyviä” (Jyrhämä 2019.) Katsomus on suomisanakirjan mukaan “pysyvä, lujittunut käsitys elämästä ja perusasioista” (Suomisanakirja II.)

Varhaiskasvatus pitää Suomessa sisällään päiväkodin, perhepäivähoidon ja niin kutsutun avoimen varhaiskasvatuksen, eli vaikkapa kerhot. Meitä kiinnostaa, millä tavoin arvot ja katsomukset näkyvät tällä varhaiskasvatuksen kentällä, ja mitkä ovat tahot, joiden kautta ne sinne kulkeutuvat. Keskustelussamme korostuivat päivähoidon opetushenkilöstön ja toisaalta lasten vanhempien katsomukset ja arvot olennaisimpina (oletettuina) vaikuttajina varhaiskasvatuksen arjessa. Myös mahdolliset ristiriidat lapsen kodin ja päivähoidon keskenään erilaisten arvojen välillä herättivät paljon ajatuksia. 

Hyvät ja huonot arvot 

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n verkkosivujen mukaan opettajan toiminnan tulee pohjata eettisyyteen, ihmisyyden kunnioittamiseen, totuudellisuuteen, rehellisyyteen, kunnioitukseen ja oikeudenmukaisuuteen. Näiden arvojen viemistä varhaiskasvatukseen, eli töihin, siis velvoitetaan opettajalta.  

Ammattinsa ja sen tuomien arvojen lisäksi opettaja kuitenkin on ihminen omine henkilökohtaisine arvoineen. Millaisia arvoja ja katsomuksia hänen sitten kannattaisi ehkä suodattaa puheistaan ja toiminnastaan tullessaan työpaikalle? Keskustelussamme esiin nousivat ainakin voimakkaat ennakkoluulot ja vahvat poliittiset mielipiteet. Opettajan tulisi työssään toteuttaa ammattietiikkansa ja työyhteisönsä mukaisia arvoja, vaikka ne olisivatkin ristiriidassa hänen henkilökohtaisten näkemystensä kanssa.  

Keskustelu opettajan henkilökohtaisen arvomaailman heijastumisesta esimerkiksi päiväkodin arkeen saattoi meidät myös uuden kysymyksen äärelle: millä tasolla omia arvojaan ylipäätään tunnistaa, saati sitten kontrolloi? Tulisiko opettajan aktiivisesti pyrkiä tunnistamaan ja tiedostamaan omat arvonsa ja katsomuksensa ja olla valmis muokkaamaan näitä määritelmältään ”melko pysyviä perusteita toiminnalle” muuttuvan yhteiskunnan niin vaatiessa?   

Tämän viikon postuksemme on kysymyksiä täynnä. Ensi viikolla saattaa olla jo selvemmät sävelet, kun käsiteltävä tutkimusaihe ja tutkija selviävät! 

ARVOTYHJIÖT: Toni, Aino L, Aino O, Veera, Arttu, Jasmin, Emmi

Lähteet:

Jyrhämä, Riitta. 2019. Opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi I. Luento Helsingin yliopistossa 10.9.2019.

OAJ. Opettajan arvot ja eettiset periaatteet. Verkkodokumentti. <https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/>. Viitattu 11.9.2019.

OAJ=Opetusalan Ammattijärjestö

Suomisanakirja I. Arvo. Saatavilla sähköisesti. <https://www.suomisanakirja.fi/arvo>. Viitattu 11.9.2019.

Suomisanakirja II. Katsomus. Saatavilla sähköisesti. <https://www.suomisanakirja.fi/katsomus>. Viitattu 11.9.2019.

Blogikirjoitus vko 37 

Aloitimme ryhmämme kanssa työstämään tutkijan väitettä ”Myötätunto on varhaiskasvatuksen ytimessä. Kuitenkin keinot sen edistämiseksi ovat usein ongelmallisia” Lähdimme käsittelemään väitettä, koska mielestämme myötätunto on tärkeä sekä mielenkiintoinen osa varhaiskasvatusta. 

Käsittelimme ryhmän kanssa käsitettä myötätunto ja sen tarkoitusta. Myötätunnolla tarkoitetaan toisen huomioon ottamista, tekoja sekä empatian tunnetta, joka herää toista kohtaan kärsimyksen hetkellä. Pohdimme myös, miksi keinot myötätuntoa kohtaan ovat tutkijan väitteen mukaan ongelmallisia.  

Ensimmäisen ryhmäkerran aikana saimme luotua tutkimuksellemme suunnitelman sekä jaettua jokaiselle omat tehtävät. Jaoimme ryhmän kesken tutkimuksen osa-alueisiin liittyviä tehtäviä ja kävimme läpi jokaisen tehtävän sisällön. Suunnitelmamme mukaan aiomme toteuttaa tutkimuksen havainnoimalla sekä kyselytutkimuksen avulla. Selvitämme esimerkiksi, vastaako tutkijan väite kentän kokemuksia? 

Kaiken kaikkiaan pääsimme hyvään alkuun ryhmämme kanssa tutkimuksen suunnittelussa.  

Ryhmä 9: Tiia, Anna-Maria, Emma, Ella, Suvi, Kaisa, Milla, Sara, Liina, Salla

Ylipaino kuriin!

11.9.2019 

Lähitapaamisessa meille kerrottiin, että luennon tauon jälkeen valitsisimme aiheet tehtävää varten. Luennoitsijat olivat laittaneet lööppejä ympäri Minerva-torin seiniä. Meillä oli 7,5 minuuttia aikaa käydä lukemassa kaikki lööpit läpi, ja päättää minkä haluaisimme valita omaksi aiheeksi. Ajan käydessä loppuun opiskelijat olivat hakeutuneet haluamiensa lööppien eteen, ja osa joutuneet tyytymään niihn missä tilaa oli. Odotimme lähtölaukausta, jolloin voisimme laittaa nimemme varauslistoihin. Jännitys tiivistyi odotuksen edetessä ja ajan käydessä vähiin. Ehtisimmekö kirjoittaa nimemme listaan, kun lööppiin oli muitakin halukkaita ja jonoa tuvan täydeltä?

Erittäin vapaamielisen, ja kummallisesti ei-digitalisoidun, valintatilanteen jälkeen valitsimme aiheeksi lööpin “Ylipaino kuriin! Huomio lasten sydän ja hengityselinten kuntoon!”. Nyt meidän olisi tarkoitus pohtia aihetta ja sen merkitystä kasvatuksen näkökulmasta. 

Mielestämme saimme hyvät ryhmä toverit ja ideoita lenteli heti alusta alkaen, ehkä jopa liikaakin. Jouduimme jo alkuun pohtimaan, miten rajaisimme tutkimuskysymysten aihealuetta. Pääsimme upeasti alkuun sekä yhteisymmärrykseen ja odotamme ryhmätyön etenemistä innolla.

Ryhmä 1/ Julia, Laura, Elisa, Johannes, Milena, Lotta, Anna, Nea, Maria & Emilia

MITEN VOISI TUTKIA LÖÖPISSÄ ESITETTYÄ AIHETTA:

Varhaiskasvatuksen ammattilaiset kontrolloivat lasten leikkiä.

Ryhmässä numero 11 pohdimme, että saimme yhteisestä alusta hyvän pohjan kurssille. Olimme positiivisesti yllättyneitä kurssin ilmapiiristä, jonka Lasse ja Jaakko olivat luoneet. Rento ilmapiiri saikin meidät keskustelemaan heti avoimesti aiheesta. Tutkijavierailijan innostava puheenvuoro inspiroi meitä kyseenalaistamaan ja esittämään kysymyksiä. Mieleemme tulvi kysymyksiä, joihin tuntui vaikealta, tai jopa mahdottomalta löytää vastauksia. Kiinnostuksemme aiheeseen, sekä tutkijan sanat kannustivat meitä jatkamaan: “On tärkeää, että on kysymyksiä. Välttämättä/aina ei ole, eikä edes ole tarkoitus vastata. Tärkeintä on, että on kysymyksiä”.

Ryhmässä käytiin vilkasta keskustelua mm. siitä mitä ajatuksia herää lööpistä “Varhaiskasvatuksen ammattilaiset kontrolloivat lasten leikkiä” ja miksi juuri tämä aihe kiinnosti. Esiin nousi useita esimerkkejä aikuisten asenteista leikkiä, leikkimisestä ja leikkivälineistä ja yleensä varhaiskasvatustyötä kohtaan kentällä sekä siitä kuinka aikuisen ja lapsen näkemys ja toiveet leikistä voi poiketa. Pohdittaessa sitä miksi aihetta pitäisi tutkia ja etenkin, miten leikkiä voisi tutkia tuntui haastavalta sillä jo otsikko itsessään kaipaisi ensin tarkennusta, jotta olisi mahdollista miettiä miten aihetta voisi tutkia ja mitä yleensä lähdettäisiin tutkimaan. Vaikeinta tuntui saada kiinni siitä mitä kontrollilla tässä tapauksessa tarkoitettiin, miten se määritellään. Mietimme mistä tilanteesta kyseinen lööppi on tehty ja minkälainen tilanne on ollut kyseessä.

Mietimme pitkään tutkimusaiheen eettisiä näkökulmia: miten tällaista aihetta voisi tutkia, keneltä sitä voisi kysyä ja miten. Melko nopeasti kävi ilmi, että tarkastellaksemme aihetta meidän olisi mentävä paikanpäälle päiväkotiin – MUTTA ennen kuin innokkaina lähtisimme videokamera kainalossa keräämään aineistoa ilmiöstä nimeltä leikki, joka ryhmässä yhteisymmärryksessä määriteltiin varhaiskasvattajan perustyöhön kuuluvaksi ja koko kasvatustyön ytimeksi. Ymmärsimme pian, että meillä olisi ennen jalkautumista kasa kysymyksiä selvitettävänä ja pitkä “to do”-lista selvitettäväksi tutkimuksemme pohjatyöksi. Jo pelkästään aiheeseemme sisältyvien käsitteiden määrittelystä saisi aikaan tutkimusprojektin, joten rankkaa rajausta olisi tehtävä. Ensimmäisenä olisi määriteltävä näkökulma, jotta voitaisiin suunnata ja määritellä sitä keneltä kysymme ja mitä tai ketä havainnoimme ja millä menetelmillä. Selvää oli, että tutkimus olisi aloitettava lukemalla kirjallisuutta aiheeseen liittyen ja tutustua aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin, jotka muun muassa avaisivat aiheeseemme liittyviä käsitteitä. Keskustelun ohessa tehtiin netistä aiheeseen liittyvä haku ja nopeasti löytyikin leikistä dokumentti, jossa kansainvälinen tutkijaryhmä määrittelee leikkiä ja sen merkitystä ja arvoa.

Hyvällä fiiliksellä kohti tutkivaa työtapaa!

Pedagogiikka SIVURAITEILLA varhaiskasvatuksessa!

Jos kokenut ja taitava sairaanhoitaja ei saa työskennellä lääkärin työtehtävissä, miksi on enemmän poikkeus kuin sääntö, että viime vuosina lastenhoitajat ja sosionomit ovat työskennelleet varhaiskastavuksen opettajan vaativassa työssä. Haluamme haastaa yhteiskunnan ajattelemaan, voimmeko vähätellä varhaiskasvatuksen asiakaskuntaa niin, että heille tulee riittää jatkuvasti vähempi kuin mitä he ansaitsevat.

Valitsemamme aihe puhututtaa paljon mediassa ja sitä ollaan sivuttu ensimmäisillä luennoillamme. Huomasimme ryhmäämme hakeutuneen ihmisiä, joille tämä aihe on lähellä sydäntä. Ensimmäisellä tapaamisella pohdimme aihetta eri näkökulmista ja huomasimme ajautuvamme keskustelussamme sivuraiteille useampaankin otteeseen. Monilla meistä on jo kokemusta varhaiskasvatuksen kentältä ja kenties siksi työn laadun vaihtelevuus herätti vahvoja tunteita. Keskustelimme paljon siitä, mikä oikeastaan on varhaiskasvatuksessa vasun mukainen laadukas pedagogiikka eli ”pääraide” ja mitä taas lööpin esittelemä ”sivuraide”. Onneksi Minervatorilla kokoontui kova ammattilaisjengi, joka ei hyssyttele eikä jousta liiallisuuksiin vaan tuntee oman arvonsa ja aikoo  palauttaa varhaiskasvatuksen Suomessa laadukkaaksi ja eettistä pedagogiaa noudattavaksi turvallisesti ja ammattitaitoisesti.

Palaammekin tässä viikonlopun kynnyksellä nyt tämän tärkeän aiheen pariin ja palaamme, kunhan saamme ryhmän jäsenet toipumaan flunssasta ja Conduksen fuksiseikkailuista!

Sivuraiteilla huiskien, hyvää viikonloppua!