Kumppanuusmaatalouden merkitys muuttuu yhteiskuntien muutoksen myötä

Kumppanuusmaatalous syntyi 70–80-luvuilla Japanissa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa vastaten ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kehityskulkuihin. 

Japanissa teollisen maatalouden ja agrokemikaalien käytön voimakas kasvu nostattivat liikkeen huolestuneiden perheenäitien keskuudessaHe ryhtyivät järjestäytymään ja palkkaamaan viljelijöitä tuottamaan heille luonnonmukaisin menetelmin ruokaahoitaen usein itse esimerkiksi sadonkorjuun ja tuotteiden toimituksen toisilleen

Euroopassa erityisesti saksankielisillä alueilla Rudolf Steinerin ajatukset assosiatiivisestä taloudesta synnyttivät kumppanuusmaatiloja biodynaamisten viljelijöiden toimesta. Kumppanuusmaatalouden idea matkasi myöhemmin myös Yhdysvaltoihin biodynaamisten yhteyksien välityksellä, ja löysi paikkansa niin biodynaamikkojen kuin E. F Schumacherin innoittamaa paikallistaloutta kannattavien ihmisten keskuudessa. 

Kumppanuusmaatalous loi siis aktiivisesti uusia rakenteita vallitsevan talousjärjestelmän sisään aikana, jona nykyinen markkinatalous ja maatalouden teollistuminen olivat voimakkaassa nousukiidossa.  

Kumppanuusmaatalous ja markkinatalouden voimat 2020-luvulla 

Tänä päivänä kumppanuusmaataloutta harjoitetaan yleisesti ympäri maailmaa yhtenä ruoan suoramyynnin muotonaMaailman kumppanuusmaatalouden ympärillä on kuitenkin nykyisin täysin erilainen kuin liikkeen alkuvuosikymmeninä. 

On lähiruoan verkkokauppoja ja suuria jälleenmyyjiä, jotka tarjoavat (luomu)vihannes ja -hedelmälaatikoita kotiovelle edulliseen hintaanLuomuelintarvikkeita on yleisesti helposti saatavilla supermarketeista. 

Japanissa kumppanuusmaatalousliike onkin 2000-luvulla sulautunut luomutuotteiden suurten jälleenmyyjien toimintaan, jotka tuovat maahan luomutuotteita ja kauppaavat niitä edelleen edullisin hinnoin usein kotiinkuljetuksena. Taustalla on yhteiskuntarakenteen muutos, jossa perheenäidit eivät enää ole kotiäitejä, vaan kiireisiä työssäkävijöitä, mikä ei jätä aikaa esimerkiksi sadon hakemiseen tai muuhun yhteistoimintaan tuottajien kanssa. 

Pohjoismaisessa kontekstissa kehityssuunnat ovat samansuuntaisia. Luomupäivillä 2020 kuultiin pientilojen kannattavuutta koskeva esitys innovatiivisen ja uudistavan viljelyn asiantuntijalta Richard PerkinsiltäHänen mukaansa kumppanuusmaatalouden olisi keksittävä itsensä uudelleen vastaamaan paremmin nykykuluttajien tarpeita, kuten valinnanvapautta ja joustavuutta ostostenteon yhteydessäPerkins puhuukin työssään vahvasti REKO-rinkien puolesta. 

Mitä nyky-yhteiskunta tarvitsee? 

Keskustelussa kumppanuusmaatalouden tämän päivän suhteesta muihin ruoanostotapoihin heitetään kuitenkin usein lapsi pesuveden mukana. Vaikka tuore, paikallinen ja usein luonnonmukaisin menetelmin tuotettu ruoka onkin keskeinen motivaatio liittyä kumppanuusmaatalouteen, kumppanuusmaataloudessa ei ole koskaan ollut kyse vain tuotteista. 

Mitä ihmiset tarvitsevat tänä aikana, kun lähi- ja luomuruoan tarjontaa ja erilaisia suoramyynnin muotoja on yltäkylläisesti 

Istumatyön, urbaanin yksinäisyyden ja ruoan alkuperästätuotannosta ja satokausista vieraantumisen aikakautena kumppanuusmaatalous voisi löytää merkityksensä, kun se tuo käsinkosketeltavan sisällön yksilöiden ja perheiden elämään: Että olisi kaunis maatila tai puutarha, missä vierailla vaikka lasten kanssa ja juoda kahvia hedelmäpuiden alla. Että olisi mahdollisuus poimia omia kasviksia ja yrttejä, toimia yhdessä toisten kanssa ja tehdä konkreettista, tuottavaa työtä kädet mullassa. Että voisi samalla parantaa terveyttään ja vähentää jatkuvista kulutusvalinnoista aiheutuvaa kognitiivista väsymystä... 

Kumppanuusmaatalous ei voi paeta ympäröiviä taloudellisia ja yhteiskunnallisia rakenteita, mutta tänäkin päivänä se voi rakentaa jotakin uutta, joka vastaa aikamme tarpeita. Pienten asioiden on löydettävä voimansa isojen puutteista.