Kun A-studion Katri Makkonen grillasi pääministeri Marinia koronarajoitusten lieventämispäätöksen jälkeen, hän tivasi päätöksen perustana olevia lukuja. Kun Marinin vastauksessa vilahti maininta R0-luvusta, Makkonen kysyi, mikä on se raja-arvo, mitä korkeammalle se ei saa nousta. Edellä kuvattu liittyy koronaepidemiaan, mutta se voisi olla osa mitä tahansa poliittista keskustelua. Eikä vain poliittista. Oli sitten kyseessä arkinen ostospäätös tai tieteellinen artikkeli, johtopäätösten tekemiseen tarvitaan lukuja. Ne ohjaavat maagisella tavalla ajatteluamme, vaikka tiedämme, että niihin ei voi luottaa. Ne ovat meille faktoja, vaikka ne ovat harvoin totta. Lue loppuun
Aihearkisto: Kieli ja kommunikaatio
Mitä yhteistä on Messillä ja korona-asiantuntijalla: molemmat voivat erehtyä
Tutkijat ovat aina valitelleet sitä, että poliitikot eivät ota huomioon tutkimustuloksia tehdessään päätöksiä. Koronakriisi paljastaa kouriintuntuvasti, mistä tässä asiassa on oikeastaan kysymys. Päätöksiä pitää tehdä, vaikka tutkimukseen perustuvaa tietoa ei ole käytössä. Sen vuoksi perinteinen vaatimus tutkimukseen perustuvasta päätöksenteosta ei toimi. Sen sijaan itse tutkijat on nostettu asiantuntijoina korkeammalle jalustelle kuin koskaan. Hekin voivat kuitenkin erehtyä.
Voiko Hararin tarjoamaan totuuteen luottaa?
Thomas Eriksonin Idiootti-kirjat saivat kotimaassaan Ruotsissa julman tuomion epätieteellisyydestä ja se palkittiin jopa sikäläisellä Huuhaa-palkinnolla. Sen jälkeen myös Suomessa kirjoja on arvosteltu voimakkain sanakääntein. Kuinka luotettavaa tietoa sitten jakaa toinen Suomessakin kymmeniä tuhansia lukijoita saanut kirjailija Yuval Noah Harari? Antavatko Sapiens-sarjan kirjat totuudellista tietoa ihmissuvun historiasta ja tulevaisuudesta vai ovatko ne vain kirjoittajan mielikuvituksen tuotetta?
Kirjakielen käyttö ei paranna ymmärrettävyyttä
Usein ajatellaan, että kirjakielen osaaminen ja käyttäminen parantavat puheen tai tekstin ymmärrettävyyttä. Tähän viittaa myös kielitoimistossa työskentelevä Riitta Hyvärinen kolumnissaan. Tällainen käsitys ei vastaa todellisuutta. Ymmärrettävyyttä ei paranna kirjakielen käyttö, vaan se että osaa mukauttaa kielensä tilanteen ja kuulijan mukaan. Kirjakielen osaamisella on muita tehtäviä.
Mitä kaikkea voidaan tutkia!
Keskusteluntutkimuksen päivät ovat riemastuttava tapahtuma. Tälläkin kertaa kahteen päivään oli pakattu läkähdyttävä määrä jännittävää uutta tietoa ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Mitä enemmän olen asiaan perehtynyt, sitä selvemmäksi on tullut se, kuinka vähän vielä tiedämme tästä kaiken inhimillisen toiminnan perustana olevasta ilmiöstä. Mutta ei hätää: tiedämme kaiken aikaa lisää, koska tutkimus etenee laajalla rintamalla. Tässä joitakin haarukkapaloja. Monista teemoista voi lukea lisää keskustelunanalyysi-blogeista.
Politiikan valheet
Taas kerran politiikan tärkein keskustelunaihe ei ole politiikan sisältö vaan se, kuka ei ole puhunut totta. Kansa kun ei voi luottaa poliitikkoon, joka valehtelee. Keskinäinen inttäminen ja asian kauhistelu hautaavat alleen sen tosiasian, että poliitikot kertovat meille vääristeltyä totuutta joka päivä.
Tieteen väärinkäyttöä: kiroilu ei ole helvetin hyvä tapa
Kaksitoistavuotias Jani oli saanut kaveriltaan whatsapp-viestin, jossa kerrotaan, että kiroileminen on hyvä tapa. Hän pistää viestin eteenpäin kaikille kavereilleen ja rientää sitten vaarinsa luo ja sanoo: ”Hei, sä oot vitun vanhanaikainen, kun et anna mun kiroilla”. Vaari on äimänä ja kysyy, miten niin. Kaverit kertoi, että kannattaa kirota, Jani vastaa. Ei sun pidä uskoa kaikkea, mitä kaverit kertoo, vaari opastaa. Sitten Jani täräyttää: ne sanoi, että se on tieteellisesti todistettu. Vaari huomaa Janin puheesta, että tämä käyttää ensimmäistä kertaa tätä ilmaisua ja häntä rupeaa naurattamaan. Vai ihan tieteellisesti todistettu, hän naljailee.
Kansainvälisen kanssakäymisen englanti
Janne Saarikivi pohtii Ylen kolumnissaan omaan terävään tapaansa englannin kielen asemaa brexitin jälkeisessä Euroopassa. Hän maalailee kuvaa, jossa englanti ei enää olekaan valtakieli, vaan Euroopasta tulee aidosti monikielinen. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa mahdollinen tulevaisuudenkuva.
Interaktiivista intensiiviopetusta
Olen pitänyt kahtena toukokuuna intensiivikurssin yliopistolla. Kerron, millaista kursseilla oli, jotta kukaan ei enää kuvittelisi, että opetus on yliopistolla vain opettajan yksinpuhelua. Kaikkea muuta.
Henkivartijan seurassa
Olen juuri istunut paikalleni Tampere-Helsinki-junassa, kun viereeni rojahtaa hyväkuntoisen näköinen yli nelikymppinen mies, joka heittää alkurepliikeiksi: ”Anteeksi, että haisen vähän hielle. Tulin juuri maasta X”. X on yksi maailman kriisipesäkkeistä. En mainitse maan nimeä, koska myöhemmin kävi ilmi, että hän ei kaipaa julkisuutta ja pelkää suomalaista mediaa, ”joka kirjoittaa mitä sattuu”.