Painajaiset ja aistit

Suomen kielellä näemme pahoja unia, kun taas monella muulla kielellä vastaavasta kokemuksesta saatetaan puhua uneksumisena (esim. drömma, to dream). Jälkimmäinen ilmaisutapa ei suoraan vihjaa, että unikokemus olisi visuaalinen tai ettei se olisi sisältänyt muitakin aistimuksia, kuten tuoksuja, ääniä, kipua, makuja tai kosketuksen.

Karikatyyri nyrkkeilijöiden Kid McCoy ja Tom Sharkey unista ennen ottelua. New York Journal and Advertiser, January 10, 1899, p. 10. Kuvalähde: Wikimedia Commons

Psykologian alan tutkimuksissa on havaittu, että jotakuinkin kaikki länsimaisten ihmisten unet sisältävät näköaistimuksia. Kuuloaistimusten määrä unissa taas vaihtelee. Niitä koetaan noin 50–75 prosentissa unia. Kotona koetut, unipäiväkirjaan kirjatut unet sisältävät yleensä vähemmän kuuloaistimuksia kuin unilaboratoriossa koetut unet. Seuraavaksi yleisimpiä uniaistimuksia visuaalisen ja äänellisen unisisällön jälkeen ovat niin kutsutun vestibulaarisen aistijärjestelmän tuottamat eli tasapainoa, painovoimaa ja liikettä käsittelevät aistimukset. Nämä voivat pitää sisällään esimerkiksi kellumisen, putoamisen tai lentämisen tunteen. Unilaboratoriotutkimuksissa tällaisia aistimuksia on havaittu noin kahdeksassa prosentissa tarkasteltuja unia.

Projektin suorittamassa keruussa kysyttiin painajaisten herättämistä tunteista ja ajatuksista, mutta ei suoraan tiedusteltu, millaisia aistimuksia vastaajien painajaiskokemuksiin mahdollisesti oli liittynyt. Niistä mainittiin kuitenkin spontaanisti. Projektin keräämässä aineistossa painajaisten pelottavana ja ahdistavana koetut, heräämiseen johtavat elementit voivat olla esimerkiksi yksittäisiä näkö- ja kuuloaistimuksia, jotka säilyvät muistissa pitkään:

”Lapsena näin joskus unta, että minua ajoivat takaa venäläiset. […] En muista, miksi minua ajettiin takaa, mutta kaksi venäläistä toistui unissani: Klot ja Grönvid. […] Ainoa uni, jonka siltä ajalta muistan: makasin mahallani matalahkossa ruohikossa ja ryömin eteenpäin, taitoin varovaisesti ruohoja syrjään ryömiäkseni eteenpäin ja silloin – kasvot edessäni! Ruskeat, pyöreät kasvot ja ruskeat silmät. Silloin heräsin. Mutta tänä päivänä en muista, oliko se Klot vai Grönvid. Mutta muistan kauhun.”

 

”Yhtenä yönä [lapsuudessa] näin unta, että […] [eräs lähellä sijainnut korkea rakennus] oli palanut ja romahtanut. Itse istuin jumissa sortumassa ja tulenlieskoja oli joka puolella ympärilläni. Myös kaverini istuivat siellä jumittuneena kanssani. En tiedä miksi, mutta jostain syystä sortuneiden massojen seassa oli myös alasin, jota hakkasin vasaralla niin että kipinät sinkoilivat. Uni herätti minut. Olin kylmänhikinen, itkin ja korvani oli hirveän kipeä […]. Sairaalassa todettiin, että minulla oli korvatulehdus. Se jyskyttävä ääni alasimesta, jonka unessa kuulin, on hyvinkin saattanut olla se epämiellyttävä tunne, jonka korvatulehdus aiheutti.”

Painajaisen kauhuelementtinä voi myös olla tasapainoon, painovoimaan ja liikkeeseen liittyviä aistimuksia, kuten hukkumisen tunnetta tai putoamisen tuntemuksia tai sen pelkoa:

”Lapsuudenkotini läheisyydessä on lampi, se on aika mutainen ja […] likainen, joten siinä ei yleensä uida. Olen lapsena luistellut ja kulkenut jäällä joitain kertoja ilman ongelmia. Yksi painajaisuni, jonka olen nähnyt useita kertoja elämässäni, on, että kuljen tuon lammen jäällä ja jää menee rikki ja minä putoan kylmään veteen jään alle ja hukun.”

 

”Kun olin nuori […] näin usein ’vesiunia’. Olin jollain huojuvalla laiturilla tai sillalla. En koskaan päätynyt veteen, mutta tunne oli kaamea.”

Charles Dickensin uni. Robert W. Bussin (1804-1875) keskeneräiseksi jäänyt maalaus. Kuvalähde: Wikimedia commons

Unissa voidaan kuitenkin kokea myös kipu-, tunto-, maku- ja hajuaistimuksia. Psykologisten tutkimusten mukaan esimerkiksi unissa koetuista hajuaistimuksista raportoivat yleisemmin ne, jotka ovat valvetilassa herkempiä ja parempia hajujen tunnistajia ja kiinnostuneempia niistä kuin muut keskimäärin. Havainto sopii yhteen niin kutsutun unen jatkuvuushypoteesiin kanssa. Tämän hypoteesin mukaan ihmiset uneksuvat siitä, mihin he suuntaavat enemmän huomiota valvetilassa eli unisisältöjen ja valveilla koetun tietoisuuden sisältöjen välillä on jatkuvuutta.

Psykologisissa tutkimuksissa kerätyissä aineistoissa kipu-, tunto-, maku- ja hajuaistimuksia on kuitenkin raportoitu suhteellisen harvoin, jopa vain noin prosentissa unia tai harvemmin. Osittain näiden aistimusten harvinaisuuteen on voinut vaikuttaa se, ettei niistä ole kysytty suoraan. Jos vastaajia on kehotettu kiinnittämään huomiota tiettyihin aistimuksiin tai johdateltu aiheeseen esimerkiksi mainitsemalla etukäteen aistikategoriat, on myös harvinaisemmin esiintyviä aistimuksia yleensä raportoitu enemmän. Niistä kerrotaan lisäksi herkemmin, jos aistimus on ollut voimakkaan negatiivinen.

On myös esitetty, että esimerkiksi hajuja ja makuja esiintyy unissa vähemmän, koska niiden kuvittelu valvetilassakin on hankalampaa. Tutkimuksissa onkin havaittu, että eloisan ja vilkkaan mielikuvituksen omaavat henkilöt kokevat enemmän ja moninaisempia aistimuksia unissaan. Vilkas mielikuvitus on yhdistetty myös parempaan kykyyn muistaa unia.

Munkkimainen näky
Munkki uneksuu ruokavastaanotosta. G. M. Woodwardin kuvitusta (1797). Kuvalähde: Wikimedia Commons

Toisaalta esimerkiksi sokeilla ihmisillä on havaittu olevan enemmän ei-visuaalisia uniaistimuksia kuin visuaalisia. Esimerkiksi syntymästä saakka sokeilla ja varhaislapsuudessa sokeutuneilla on sen sijaan huomattavasti näkeviä verrokkeja enemmän ääni-, kosketus-, maku- ja hajuaistimuksia.

Oma kysymyksensä toisaalta on, onko unien visuaalisuus erityisesti näköaistin hierarkiassaan korkeimmalle asettaneelle länsimaiselle kulttuurille tyypillinen piirre, vai esiintyykö muitakin aistimuksia  enemmän esimerkiksi sellaisissa kulttuureissa, joissa vaikkapa kuulo-, maku- tai hajuaisti koetaan näköaistia tärkeämmäksi tai samanarvoiseksi.

Japanilaisprojektissa, jossa käytetty aineisto oli laajempi kuin psykologisissa unilaboratoriotutkimuksissa yleensä, kuitenkin havaittiin, että noin viidesosa tutkimukseen osallistuneista henkilöistä koki unissaan runsaasti erilaisia aistimuksia, mukaan lukien haju-, maku- ja tuntoaistimuksia. Kosketuksen aistimiset olivat lisäksi tässä tutkimuksessa tarkastellussa aineistossa huomattavasti yleisempiä kuin haju- ja makuaistimukset.

Projektin keräämässä aineistossa tuntoaistimusten sijaan kauhua aikaansaavana elementtinä saattaa olla erityisesti pelko tällaisen kosketuksen ja tuntoaistimuksen toteutumisesta:

“Yksi kaikkein varhaisimmista muistoistani on painajainen: että menen avoimen keittiön ikkunan luokse lapsuudenkodissani kuudennessa kerroksessa, katson ulos ja alas, ja näen jonkinlaisen merkillisen robotin tai ufoihmisen kiipeävän ylöspäin minua kohti.”

Aisteilla on roolinsa myös painajaisista kärsivien ihmisten unen laadun kohentamisessa. Jotkut unissa koetut aistimukset voivat olla seurausta unen aikaisesta ulkopuolelta tulevasta ärsykkeestä. Tällaiset unen aikaiset ärsykkeet eivät kuitenkaan välttämättä aikaansaa vastaavaa aistimusta unisisällössä. Esimerkiksi ympäristön tuoksut voivat vaikuttaa unen sisältöön niin että nukkumisen aikana läsnä oleva miellyttävä tuoksu voi liittyä myönteisen sävyiseen unisisältöön, kun taas paha haju voi aikaansaada sävyltään kielteisiä unia. Eri aistien stimulointia unen aikana on esitetty nukkumisen laatua parantavaksi hoidoksi esimerkiksi posttraumaattisista painajaisista kärsiville. Unenaikaisten miellyttävien tuoksuärsykkeiden on todettu vaikuttavan myönteisesti tällaisten ihmisten unen laatuun, kun voimakkuudeltaan hyvin intensiiviset, kielteisen sävyiset unet ovat lieventyneet. Painajaisista kärsivien unen laadun parantamiseksi onkin jo onnistuneesti testattu erilaisia visuaalisia tai lämpö-, ääni- tai hajuaistimuksia nukkujalle tuottavia teknologisia ratkaisuja. (Ks. esim. Carr et al. 2020)

Kirjallisuutta

Carr, M., Haar, A., Amores, J., Lopes, P., Bernal, G., Vega, T., Rosello, O., Jain, A., & Maes, P. (2020). Dream engineering: Simulating worlds through sensory stimulation. Consciousness and cognition, 83, 102955. https://doi.org/10.1016/j.concog.2020.102955

Fox, Kieran, Savannah Nijeboer, Elizaveta Solomonova, William G.Domhoff & Kalina Christoff. 2013. Dreaming as mind wandering: evidence from functional neuroimaging and first-person content reports. Frontiers in Human Neuroscience 7 (2013), article 412.

Meaidi, Amani, Poul Jennum, Maurice Ptito, and Ron Kupers. 2014. “The Sensory Construction of Dreams and Nightmare Frequency in Congenitally Blind and Late Blind Individuals.” Sleep medicine 15, no. 5 (2014): 586–595.

Okada, Hitoshi, Kazuo Matsuoka, and Takao Hatakeyama. 2005. “Individual Differences in the Range of Sensory Modalities Experienced in Dreams.” Dreaming (New York, N.Y.) 15.2 (2005): 106–115.

Schredl, Michael. 2010. Characteristics and Contents of Dreams. International Review of Neurobiology 92 (2010), 135–154.

Schredl, Michael. (2019). Olfactory perception in dreams: Analysis of a long dream series. International Journal of Dream Research, 12(1), 134–137. https://doi.org/10.11588/ijodr.2019.1.57845

Schredl, Michael, Desislava Atanasova, Karl Hörmann, Joachim T. Maurer, Thomas Hummel & Boris A. Stuck. 2009. “Information Processing During Sleep: The Effect of Olfactory Stimuli on Dream Content and Dream Emotions.” Journal of sleep research 18, no. 3 (2009): 285–290.

Schäfer, Laura, Julia Schellong, Antje Hähner, Kerstin Weidner, Karl-Bernd Hüttenbrink, Sebastian Trautmann, Thomas Hummel, and Ilona Croy. 2019.  “Nocturnal Olfactory Stimulation for Improvement of Sleep Quality in Patients With Posttraumatic Stress Disorder: A Randomized Exploratory Intervention Trial: Nocturnal Olfactory Stimulation in PTSD.” Journal of traumatic stress 32, no. 1 (2019): 130–140.

Zadra, Antonio L., Tore A. Nielsen, and D. C. Donderi. 1998. “Prevalence of Auditory, Olfactory, and Gustatory Experiences in Home Dreams.” Perceptual and Motor Skills 87, no. 3 (December 1998): 819–26.

Leave a Reply

Your email address will not be published.