Helsingin yliopisto
Suomi viettää vajaan kolmen vuoden päästä itsenäistymisensä satavuotisjuhlaa. Juhlavuoden valtuuskunnan puheenjohtaja, pääministeri Alexander Stubb on kutsunut ”erilaiset tahot ennakkoluulottomasti mukaan Suomen satavuotisjuhlavuoden toteuttamiseen” ja tekemään ”juhlavuodesta uudenlainen, raikas ja ajassa kiinni oleva.” Tähän kutsuun vastaan osaltani tarkastelemalla tällä foorumilla itsenäistymisen taloushistoriaa. Ajassa on tarkoitus olla kiinni mutta sadan vuoden takaisessa. Mitään raikkaustaetta en uskalla näille epäsäännöllisesti ilmestyville merkinnöille antaa.
Heinäkuun 30. päivänä vuonna 1914 keisari Nikolai II käski julistamaan Suomen suuriruhtinaskunnan ja sen rannikkovedet sotatilaan. Seuraavana päivänä Saksa julisti sodan Venäjälle.Muutama päivä myöhemminen (4.8.1914) annetulla asetuksella kiellettiin ”kaikenlaisten hevosten kaikki vienti Suomesta ulkomaille”. Parisen viikkoa myöhemmin (21.8.) Keisarillinen Suomen Senaatti päätti, vallitsevaan sotatilaan viitaten,
toistaiseksi kieltää Suomesta ulkomaille viemästä kaikenlaisia jyviä ja jauhoja, leseitä, öljykakkuja ja muita eläinten rehuja, perunoita, vihanneksia, lihaa, Iintuja ja riistaa kuolleina tai elävinä, karjaa, eläinrasvaa, kaloja, munia, lehti- tai hienonnettua tupakkaa, säilykkeitä, pähkinäpuuta, öljysiemeniä, heiniä ja olkia, puuvillatrasselia, Iampaan tai vuohen vuotia, nahkoja muokattuja ja muokkaamattomia, villoja ja karvoja, kivihiiltä, koksia, gudronia, rautamalmia, naftaa tai naftajätteitä, bensiniä, paloöljyä sekä muita valaistus- ja koneöljyjä naftasta, automobiilejä, kumia ja pyörärenkaita kumista, metallilankaa, nallihattuja, sytytyslankaa, typpi- ja rikkihappoja sekä salpietaria.
Lokakuun alussa kiellettiin ”kaikenlaisten ruokavarojen” maasta vienti ja marraskuussa vientikielto ulotettiin suksiinkin. Huoltovarmuuden ja sodankäynnin kannalta strategisia tuotteita kaiketi: hevosia, nallihattuja, perunoita ja suksia.
Senaatin päätöksen ”ulkomaat” ei tarkoittanut Venäjää vaan muuta maailmaa, jonka osuus Suomen ulkomaankaupasta oli yli 70 prosenttia. Suomen taloudelliset siteet olivat siis maailmansodan aattona selvästi vahvemmat länteen kuin itään. Tämä tilanne muuttui sodan sytyttyä nopeasti. Vuonna 1914 Suomen länsiviennin määrä oli enää puolet vuoden 1913 tasosta, vuonna 1915 enää kuudesosa. Venäjästä tuli sodan edetessä käytännössä Suomen ainoa kauppakumppani. Keisarikunnan sotatarvikkeiden kysyntä kompensoi länsiviennin supistumista parin vuoden ajan, mutta sitten tuli vallankumous, ja Suomen talous sukelsi.
Ensimmäisenä sotavuonna (1914) bruttokansantuotteen (bkt) määrä pienentyi hiukan vähemmän kuin vuosien 2007−2008 finanssikriisin jälkeen. Vuosina 1915 ja 1916 oltiin saman suuruisessa pudotuksessa kuin 1990-luvun alun lamavuosina, mutta vallankumouksen ja sisällissodan vuosina 1917 ja 1918 Suomen kokonaistuotanto supistui ennätyksellisen rajusti. Lama oli syvä ja pitkä. Vasta vuonna 1922 bkt ylitti vuoden 1913 tason. Itsenäistymismurroksen lama on ollut tähän asti Suomen taloushistorian pisin (sitten vuoden 1860, josta lähtien meillä on bkt-tilastoa). Tilastokeskuksen tuoreimpien kansantuotetilastojen ja Euroopan komission uusimman ennusteen mukaan on ilmeistä, että juuri itsenäisyyden juhlavuonna 2017 nykytaantuma ottaa kärkipaikan, kun vertaillaan taantumien pituutta. Kriisin syvyydellä ja menetetyn tuotannon kumuloituneella määrällä mitaten meneillään oleva taantuma on sentään paljon ensimmäisen maailmansodan kriisiä lievempi.