Korona − rimmaako taloushistoria?

”Historia ei toista itseään, mutta se rimmaa” (History doesn’t repeat itsef, but it rhymes), väitetään kirjailija Mark Twainin sutkauttaneen. Ilmeisesti Twain ei koskaan sanonut juuri näin (ks. selvitys), mutta tämä pikkuseikka ei tietenkään estä lentäväksi muuttunutta lausetta liitämästä edelleen. Sen siivillä voi pohtia vaikka sitä, toistaako taloushistoria itseään koronakriisissä tai löytyykö edes hyviä loppusointuja vai eikö menneisyys rimmaa lainkaan nykyhetken kanssa. Jatka lukemista ”Korona − rimmaako taloushistoria?”

Talouspolitiikan koronatesti

Lähikaupan wc-paperihylly ammottaa tyhjyyttään. Hamstrauksen aiheuttama vessapaperin myyntipiikki jäänee kuitenkin vähäisimmäksi koronaviruspandemian taloudellisista seurauksista. Mitä muita ja suurempia taloudellisia vaikutuksia pandemialla on Suomen ja maailman talouteen, voi vain arvailla. Jaan omat arvailuni kolmeen aikaperspektiiviin: 1) epidemian akuutti vaihe eli lähikuukaudet, 2) epidemian jälkeinen taloudellinen toipuminen eli vuoden jälkipuolisko ja ainakin ensi vuosi ja 3) kriisin jälkiaalto eli tulevat vuodet, mahdolisesti vuosikymmenet. Tämän kolmijaon puitteissa pohdin myös epidemian synnyttämiä ja vaatimia talouspoliittisia ratkaisuja. Jatka lukemista ”Talouspolitiikan koronatesti”

Brump!

Jääkö tämä loppuaan lähenevä vuosi taloushistoriaan käännekohtana? Saattaapa jäädä, vaikka monesti onkin nähty, miten helppoa on sortua liioitteluun arvioitaessa yllättävien poliittisten käänteiden taloudellisia vaikutuksia. Ne kaksi poliittista yllätystä, joiden perusteella vuosi 2016 voisi jäädä taloushistoriaan(kin), ovat tietenkin Britannian päätös lähteä Euroopan unionista ja Donald Trumpin nousu Yhdysvaltain presidentiksi. Koska on muodikasta keksiä talouden ja politiikan ilmiöille nokkelia lyhenteitä − on BRICS-maat, grexit, brexit, joidenkin toiveissa siintävä fixit −, niin annettakoon brexitille ja Trumpin voitollekin yhteisnimi:
Jatka lukemista ”Brump!”

Suomi g-voimien puristuksessa

Suomen tehdasteollisuudesta on kadonnut viimeisen seitsemän vuoden aikana 100 000 työpaikkaa. Kansantalouden neljännesvuositilinpidon mukaan tehdasteollisuus työllisti Suomessa vuoden 2008 kolmannella neljänneksellä 421 600 mutta vuoden 2015 kolmannella neljänneksellä enää 321 700 palkansaajaa. Tästä kielteisestä kehityksestä on kannettu aiheellisesti huolta. Suomen kehitystä on luonnehdittu kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen huonoksi. ”Olemmekin menettäneet paljon muita enemmän juuri teollisuuden ja viennin työpaikkoja”, kirjoitti Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen kuukausi sitten Ilta-Sanomisssa. Elinkeinoelmän keskusliitto (EK) puolestaan julisti toissavuotisessa kasvumanifestissaan: ”Olemme valinnan edessä: halutaanko Suomi pitää teollisuusmaana vai annetaanko osaamisen ja työpaikkojen valua kilpailijamaihin?” Mutta millaisen valinnan edessä oikein olemme? Jatka lukemista ”Suomi g-voimien puristuksessa”