Onko maallamme malttia velkaantua?

Valtiovarainministeriön (VM) esitys valtion ensi vuoden talousarvioksi on valmistunut (löytyy täältä). Tulot eivät ensi vuonakaan riitä kattamaan menoja, vaan valtio ottaa lisää velkaa. VM:n budjettiesityksen mukaan valtion nettovelanotto olisi ensi vuonna 1,7 miljardia. Valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok) budjettiesitys saa huutia SDP:n puheenjohtajalta Antti Rinteeltä, joka syyttää Orpoa velkapopulismista ja sanoo kokoomuksen kasvattaneen Suomen valtionvelkaa enemmän kuin mikään muu puolue. P-sana onkin ollut kuluvan vuoden talouspoliittisessa keskustelussa ahkerassa käytössä, sillä sekä pääministeri Juha Sipilä (kesk) että Orpo ovat puolestaan leimanneet (vaikkapa täällä ja täällä) Rinteen vappuiset eläkelupaukset populistisiksi. Jatka lukemista ”Onko maallamme malttia velkaantua?”

Suomi g-voimien puristuksessa

Suomen tehdasteollisuudesta on kadonnut viimeisen seitsemän vuoden aikana 100 000 työpaikkaa. Kansantalouden neljännesvuositilinpidon mukaan tehdasteollisuus työllisti Suomessa vuoden 2008 kolmannella neljänneksellä 421 600 mutta vuoden 2015 kolmannella neljänneksellä enää 321 700 palkansaajaa. Tästä kielteisestä kehityksestä on kannettu aiheellisesti huolta. Suomen kehitystä on luonnehdittu kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen huonoksi. ”Olemmekin menettäneet paljon muita enemmän juuri teollisuuden ja viennin työpaikkoja”, kirjoitti Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen kuukausi sitten Ilta-Sanomisssa. Elinkeinoelmän keskusliitto (EK) puolestaan julisti toissavuotisessa kasvumanifestissaan: ”Olemme valinnan edessä: halutaanko Suomi pitää teollisuusmaana vai annetaanko osaamisen ja työpaikkojen valua kilpailijamaihin?” Mutta millaisen valinnan edessä oikein olemme? Jatka lukemista ”Suomi g-voimien puristuksessa”

Ruotsi vie, Suomi vikisee?

Suomen taloudellinen kehitys on riippunut viimeiset 150 vuotta vientimenestyksestä. Kun vienti on vetänyt, talous on kasvanut kohisten, mutta kun vienti on takkuillut, on koko kansantalous kärsinyt. Vientiriippuvuuden nurja puoli on tullut turhankin tutuksi viimeisen seitsemän vuoden aikana. Viennin romahdus oli Suomessa finanssikriisin jälkeen poikkeuksellisen syvä, eikä tuosta kuopasta ole vielä noustu. Tämä on selvää samoin kuin se, että taustalla on Nokian matkapuhelintoimialan hiipuminen. Yhtä mieltä ollaan myös siitä, että paperiteollisuuden viennin vaikeudet ovat rakenteellisia − toimialan globaaleihin näkymiin liittyviä, eivät kustannuskilpailukyvystä johtuvia. Mutta sitten näkemykset alkavatkin erota. Jatka lukemista ”Ruotsi vie, Suomi vikisee?”

74 minuutin suhdanneselfie

Hallitusneuvottelut etenevät vauhdilla. Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb otti aikaa ja kehui tulosta: ”Viime hallitukselta meni neljä vuotta yhteisen tilannekuvan saamiseen, nyt siihen meni yksi tunti ja 14 minuuttia.” Vertailuun sisältyy tietenkin moite hänen edeltäjänsä Jyrki Kataisen kevään 2011 suoritusta kohtaan. Jälkiviisaushan on, kuten Konsta Pylkkänen tiesi, ”kaikista paras ja imelin” viisauden lajeista. Historioitsijat nauttivat tätä herkkua työkseen, mutta ovat sille persoja poliitikotkin − näemmä vaikka oman puolueen miestä tulisi samalla hutkaistuksi. Jatka lukemista ”74 minuutin suhdanneselfie”

Deflaatiota vai ei?

Kuluttajahinnat alentuivat euroalueella tammikussa 0,6 prosenttia Euroopan unionin yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin (YKHI) mukaan, kertoo Eurostatin ennakkotieto. Näin jyrkkä hintatason lasku nähtiin edellisen kerran heinäkuussa 2009. Hintojen laskusuunta syventyi joulukuusta, jolloin kuluttajahinnat alentuivat 0,2 prosentilla. Arviot deflatorisen kehityksen voimistumisesta olivat tiedossa, kun Euroopan keskuspankki (EKP) päätti 22.1. omaisuuserien ostojen laajentamisesta eli rahapolitiikan ns. määrällisestä keventämisestä (käsitettä selventää Antti Suvannon kirjoitus). Esitellessään EKP:n neuvoston päätöstä pääjohtaja Mario Draghi ei kuitenkaan edes maininnut sanaa deflaatio. Miksei?
Jatka lukemista ”Deflaatiota vai ei?”