Välimerellinen Suomi?

Välimeren seutu on eurooppalaisen − ja vähän muunkin − kulttuurin kehto. Mutta viittaus Välimeren maihin ei tarkoita kotimaisessa talouskeskustelussamme mitään juhlimisen arvoista, päinvastoin. Kreikka kelpasi talouspoliittiseksi uhkakakuvaksi viime eduskuntavaalien alla niin Juha Sipilän (kesk) puheissa kuin kokoomuksen vaalimainonnassakin. Ja kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok) kehysti vastikään käsitystään Suomen työmarkkinoiden surkeudesta muistuttamalla, että ne viisi maata, joissa on nyt − nousukauden huipulla − Suomea korkeampi työttömyys, ovat ”kaikki Välimeren maita”. Niin kuin elokuun työttömyystilaston mukaan ovatkin: Kreikka, Espanja, Italia, Ranska ja Kroatia. Jatka lukemista ”Välimerellinen Suomi?”

Seuraavaa taantumaa odotellessa

Suomen kokonaistuotannon määrä on saavuttanut pitkää pysähdystä edeltäneen huipputason. Tilastokeskuksen uusimman tilaston mukaan bruttokansantuotteen (bkt) määrä oli tämän vuoden ensimmäisellä vuosineljänneksellä enää vaivaiset 0,11 prosenttia pienempi kuin vuoden 2007 viimeisellä neljänneksellä. Koska kasvu on jatkunut menossa olevan toisen vuosineljänneksenkin aikana, ylittyy finanssikriisiä edeltänyt kokonaistuotannon huippu lopultakin. Hieman yli kymmenen vuotta siihen siis meni. Jatkuvasta kasvusta on nyt saatu nauttia kolme vuotta, vuoden 2015 toisesta vuosineljänneksestä lähtien (vertailukohtana vuodentakainen tilanne). Nyt eletään suhdannehuippua, arvioivat Suomen Pankki (SP) ja valtiovarainministeriö (VM) kesäkuun ennusteissaan. Kumpikin ennustaa bkt:n kasvavan tänä vuonna 2,9 prosenttia mutta vähemmän ensi ja sitä seuraavana vuonna. Ja jos maailma ei ole muuttunut vallan toisenlaiseksi, jossain kulman takana odottaa seuraava taantuma. Jatka lukemista ”Seuraavaa taantumaa odotellessa”

Tekikö Ruotsi vanhanaikaisen?

Suomen pitkälle taantumalle, menetetylle vuosikymmennelle − millä nimellä vuosien 2007−2008 finanssikriisin jälkeistä tahmean talouskehityksen aikaa kutsummekin − on antanut kateuden katkeroittaman sivumaun se, että rakkaalla länsinaapurilla Ruotsilla on mennyt paljon paremmin. Henkeä kohti laskettu bruttokansantuote (bkt) oli siellä viime vuonna 8,2 prosenttia suurempi kuin vuonna 2008; Suomessa bkt/asukas oli vuonna 2017 4,6 prosenttia pienempi kuin vuonna 2008. Finanssikriisin aattona Suomi oli lähes saavuttanut Ruotsin tulotason. Hintatasoerot huomioon ottava, ostovoimapariteettikorjattu bkt/asukas oli Suomessa 96,7 prosenttia Ruotsin tasosta vuonna 2008 mutta enää 84,1 prosenttia vuonna 2016. Tällä tasolla oltiin viimeksi vuonna 1980.
Jatka lukemista ”Tekikö Ruotsi vanhanaikaisen?”

Taantuman välitilinpäätös 2: nollakasvun lähteillä

Itsenäisen Suomen historia on kymmenen vuosikymmenen mittainen. Noista kymmenestä on viimeisin (2007−2017) talouskasvun eli henkeä kohti lasketun reaalisen bruttokansantuotteen (bkt) muutoksen mukaan arvioiden kehnoin. Kun vertailemme talouskasvua vuosikymmenittäin (1917→1927, 1927→1937, …, 2007→2017), osoittautuu juuri kulunut kymmenen vuotta ainoaksi jaksoksi, jolloin reaalinen bkt/asukas on pienentynyt. Näin siitä huolimatta, että vertailuvuosikymmenten joukkoon kuuluvat toisen maailmansodan aika (1937→1947) ja 1990-luvun laman vuodet (1987→1997).  Jatka lukemista ”Taantuman välitilinpäätös 2: nollakasvun lähteillä”

Ruotsin matkimisen vaikeus

Muista Pohjoismaista on haettu esimerkkiä viimeaikaisessa talouspoliittisessa keskustelussa, kun on etsitty ratkaisuja Suomen talouden pulmiin. On tietenkin fiksua ottaa opiksi sekä toisten maiden viisaista ratkaisuista että virheistä. Hankalaksi matkimisen tai virheiden välttämisen tekee se, että taloudessa melkein kaikki rippuu melkein kaikesta ja että lähestulkoon kaikki taloudelliset mittarit ovat kovin suhteellisia. Tämä pätee myös mallin ottamiseen muista Pohjoismaista. Ruotsia voisi pitää varoittavana esimerkkinä vaikkapa holtittomasta velkaantumisesta, koska siellä kotitalouksilla on velkaa 1,8-kertaisesti vuotuisten käytettävissä olevien tulojen summa. Suomessa koittalouksien velkataakka oli vain 1,2-kertainen tuloihin verrattuna. Mutta kun ruotsalaisilla kotitalouksilla on suuremman velkasumman vastapainona myös enemmän varallisuutta (nettovarallisuus/tulot 2013: Ruotsi 5,2, Suomi 3,4), eivät kotitaloudet ole nettovarallisuuteen suhteutettuna Ruotsissa sen velkaantuneempia kuin Suomessa.1 Jatka lukemista ”Ruotsin matkimisen vaikeus”

Virallista mollia

Tuore valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) esitteli viime keskiviikkona (10.8.) valtion ensi vuoden talousarvion valmistelua. Hän joutui toteamaan, että ”valitettavasti mollivoittoisissa sävyissä lähdetään”. Orpo myönsi nöyrästi, että ”talouskehitys ja ennen kaikkea työllisyyskehitys ei ole sen mukaista, minkä varaan hallitusohjelman talouskokonaisuus on rakennettu”. Näin hän otti ainakin tyylillistä etäisyyttä edeltäjäänsä Alexander Stubbiin, joka reilu vuosi sitten hallitusneuvottelujen aikaan kehui talouden ”tilannekuvan” muodostamisen nopeutta (74 min). Vaikka budjetin valmistelusta vastaavan valtiovarainministeriön virkamieskunnan veisaama talouspoliittinen sävelmä saattaa monen moneen korvaan kuulostaa valtakunnan Viralliselta mollillta (VM), on ministeriö ollut viimeisen vuosikymmenen talousennusteissaan yleensä duurivoittoinen − ja siksi väärässä. Jatka lukemista ”Virallista mollia”

Ruotsi vie, Suomi vikisee?

Suomen taloudellinen kehitys on riippunut viimeiset 150 vuotta vientimenestyksestä. Kun vienti on vetänyt, talous on kasvanut kohisten, mutta kun vienti on takkuillut, on koko kansantalous kärsinyt. Vientiriippuvuuden nurja puoli on tullut turhankin tutuksi viimeisen seitsemän vuoden aikana. Viennin romahdus oli Suomessa finanssikriisin jälkeen poikkeuksellisen syvä, eikä tuosta kuopasta ole vielä noustu. Tämä on selvää samoin kuin se, että taustalla on Nokian matkapuhelintoimialan hiipuminen. Yhtä mieltä ollaan myös siitä, että paperiteollisuuden viennin vaikeudet ovat rakenteellisia − toimialan globaaleihin näkymiin liittyviä, eivät kustannuskilpailukyvystä johtuvia. Mutta sitten näkemykset alkavatkin erota. Jatka lukemista ”Ruotsi vie, Suomi vikisee?”

Suomi euron pakkopaidassa

Nobel-palkittu taloustieteilijä Paul Krugman on käsitellyt kahdessa blogimerkinnässään (tässä ja tässä) Suomen talouden ogelmia − tai peräti ”Suomen tautia”, kuten hän toisen kirjoituksensa otsikoi. Krugmanille ongelmien syy on täysin selvä: yhteisvaluutta euron pakkopaita, joka estää Suomea parantamasta kilpailukykyään devalvaation avulla. Eikä tässä pitäisi olla mitään yllättävää, nobelisti kertoo, sillä Suomen ongelmat ovat juuri niitä, joita oli odotettavissa, kun luotiin euroalueen kaltainen, ei-optimaalinen valuutta-alue. Atlantin takana euron järkevyyttä epäiltiin alusta alkaen, joten nyt analyysi on lyhyt: Mitä minä sanoin! Jatka lukemista ”Suomi euron pakkopaidassa”

Borgia odotellessa

Pääministeri Alexander Stubb on tilannut Ruotsin valtionvarainministerinä viimeiset kahdeksan vuotta toimineelta Anders Borgilta raportin niistä keinoista, joilla Suomen talous käännetään uuteen nousuun. Borgin aisaparina ”Suomen talouspolitiikan lähivuosien linjauksia hahmottelevan raportin” laadinnassa toimii Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtaja Juhana Vartiainen. Kaksikolta odotetaan ehdotuksia Suomen talouden kääntämisestä nousuun. ”Läheltä ei aina välttämättä näe tarpeeksi kauas”, perusteli pääministeri Stubb raportin tilaamista Borgilta. Maantieteellisen etäisyyden lisäksi tämä pätee myös ajalliseen, joten otetaan vauhtia 1800-luvulta. Jatka lukemista ”Borgia odotellessa”

Osoittajaa pienemmäksi vai nimittäjää suuremmaksi?

Julkinen sektori on paisunut kohtuuttoman suureksi. Sen koko on ylittänyt kansantalouden kantokyvyn. Suomen valtio on velkaantunut liikaa.

Tällaisista mielipiteistä ei tunnu olevan pulaa, ja niitä perustellaan vaikkapa kohonneella velkasuhteella. Sen nousu on kuitenkin seurausta finanssikriisin jälkeisestä taantumasta, eikä Suomen velkasuhde ole eurooppalaisittain korkea. Nämä seikat toin esiin Helsingin Sanomien mielipidesivuilla. Jatka lukemista ”Osoittajaa pienemmäksi vai nimittäjää suuremmaksi?”