Suomi euron pakkopaidassa

Nobel-palkittu taloustieteilijä Paul Krugman on käsitellyt kahdessa blogimerkinnässään (tässä ja tässä) Suomen talouden ogelmia − tai peräti ”Suomen tautia”, kuten hän toisen kirjoituksensa otsikoi. Krugmanille ongelmien syy on täysin selvä: yhteisvaluutta euron pakkopaita, joka estää Suomea parantamasta kilpailukykyään devalvaation avulla. Eikä tässä pitäisi olla mitään yllättävää, nobelisti kertoo, sillä Suomen ongelmat ovat juuri niitä, joita oli odotettavissa, kun luotiin euroalueen kaltainen, ei-optimaalinen valuutta-alue. Atlantin takana euron järkevyyttä epäiltiin alusta alkaen, joten nyt analyysi on lyhyt: Mitä minä sanoin!

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajaa (HS 3.6.) näyttää närkästyttäneen Krugmanin saama huomio. Ei mitään uutta ja Krguman on ollut  monta kertaa väärässä, oli pääkirjoituksen sanoma. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä sen sijaan arvioi lehden mielipidesivuilla (HS 3.6.) nobelistin olevan puoliksi oikeassa. Krugman on Vihriälän mielestä puoliksi väärässä vähätellessään Suomen julkisen sektorin velkaantumista mutta puoliksi oikeassa ”siinä, että euroalueen jäsenyys tekee Suomelle vaikeaksi korjata heikentynyttä kilpailukykyä”.

Koska eurosta irtaantuminen ei ole Vihriälän mielestä realistista, ei devalvaatiokeino ole tulevaisuudessakaan käytössä. Siksi kilpailukyky on palautettava sisäisin päätöksin; siksi tarvitaan yhteiskuntasopimusta, hän kirjoittaa. Yksikkötyökustannuksia on saatava nopeasti alas, ja lisäksi tarvitaan ”olennaisesti joustavampia työmarkkinoita”. Vihriälän mielestä tavoitteena ”tulee olla vähintään sama joustavuus kuin Ruotsissa, jolla on myös valuuttakurssi kilpailukykypuskurina.” Olisi mielenkiintoista kuulla valantehneiden ekonomistien arvio siitä, mikä on ollut näiden kahden tekijän (työmarkkinoiden joustavuuden ja oman valuuttakurssipolitiikan) suhteellinen merkitys Ruotsin Suomea paremmassa taloudellisessa kehityksessä finanssikriisin jälkeen. Kun sellaista ei nyt ole tiedossani, tyydyn esittämään joitakin pikahuomioita.

Finanssikriisin puhjettua syksyllä 2008 Ruotsin kruunu devalvoitui vauhdilla. Puolessa vuodessa kruunun arvo suhteessa euroon alentui liki viidenneksen verrattuna finanssikriisiä edeltäneeseen (2002:1−2008:8) keskitasoon. Se on paljon ja äikkiä. Kruunun arvo alkoi nousta maaliskuun 2009 jälkeen, mutta vielä vuoden 2010 alussa kurssi oli 10 prosenttia kriisiä edeltänyttä alhaisempi. Nämä ovat suuria prosenttilukuja, kun muistetaan, että Sipilän hallitus tavoittelee 5 prosentin yksikkötyökustannusten alentamista yhteiskuntasopimuksen paljon hitaampaa − ja kivikkoisempaa − tietä kulkien.

Kruunun eurokurssi 2002-2015

Mitä kruunun eurokurssin nopeasta ja jyrkästä alentumisesta sitten seurasi? Ensinnäkin se, että kun vientikysyntä heikkeni jyrkästi niin Suomessa kuin Ruotsissakin, oli supistuminen kotimaan valuutassa devalvoitumisen verran vähäisempää Ruotsissa. Euroissa mitattuna Ruotsin tavaravienti sukelsi vuoden 2008 lopulla kutakuinkin yhtä jyrkästi kuin Suomen vienti, kuten alla oleva kuvio osoittaa.

Suomen ja Ruotsin vienti 2002-2015_B

Ruotsin euromääräisen viennin arvo kääntyi nousuun jo vuoden 2009 puolivälissä. Sen jälkeen maiden viennin arvo kehittyi hyvin samantapaisesti, mutta vuoden 2009 aikana muodostunut tasoero Ruotsin hyväksi säilyi. Se tuskin selittyy pelkästään maiden vientirakenteen eroilla. Luontevaa olisi ajatella, että Ruotsin kruunun samanikaisella devalvoitumisellakin (10−18 %) oli huomattava merkitys. Sen ansioista Ruotsin kilpailukyky suhteessa vaikkapa euroon sidottuun Suomeen parantui nopeasti ja merkittävästi. Kruunun arvo palautui vuoden 2011 alkuun mennessä finanssikriisiä edeltäneelle tasolle ja siitä ylikin, mutta kriisin kriittisen vaiheen yli Ruotsin vientiä kannatteli joustava valuuttakurssipolitiikka. Eurokriisin kärjistyttyä uudellen kruunu vahvistui vuosina 2012 ja 2013, jolloin Ruotsin viennin arvo euroissa kehittyikin Suomen vientiä heikommin. Toisaalta kruunun vahvistumisen voi olettaa tuolloin hillinneen inflaatiopaineita Ruotsissa. Vuoden 2013 puolivälistä lähtien kruunun arvo suhteessa euroon on vähitellen alentunut vuosien 2002−2008 keskitasolle.

Krugmanin mielestä Suomi teki virheen liittyessään euroon. Sen hän totesi tämän vuoden tammikuussa Helsingin Sanomien haastattaelussa (HS 10.1.). Suomalaiset taloustieteilijät arvostelivat tuolloin (HS 10.1.) nobelistia Suomi-tietämyksen puutteesta. Sixten Korkmanin mielestä Suomen talousvaikeuksissa ei ollut mitään mystistä: ”Kun kansainvälinen talous alkoi sukeltaa vuonna 2008, Suomi tietysti kärsi.” Suurin piirtein samaa sanoi Juhana Vartiainen, tuolloin vielä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja: ”Vientiä on syönyt kansainvälinen taantuma.” Mutta ei syönyt yhtä paljon valuuttakurssipoliittisen itsenäisyytensä säilyttäneessä Ruotsissa.

Mutta kun eurosta ei voi erota, on joustavan valuuttakurssipolitiikan perään turha huudella. Onko Suomen katkerana kohtalona maata yhteiskuntasopimuksen lepositeissä ja seurata maailmantalouden jättiskriiniltä, kun Ruotsi − kuin Peter Forsberg konsanaan − purjehtii läpi kentän ja yhdellä kädellä, joustava valuuttakurssi mailanaan, nostaa kiekon Suomen maaliin? Den glider in! Igen!

5 vastausta artikkeliin “Suomi euron pakkopaidassa”

  1. Jälleen hyvä kirjoitus. Meidän taloustieteilijöidemme enemmistön on ollut – luultavasti Krugmanin valtavirrasta poikkeavasta tal. pol. näkemyksestä johtuen – vaikea hyväksyä Krugmanin kritiikkiä. Sanoisin, että hän on ollut enemmän kuin puoliksi oikeassa Suomen suhteen.

    1. Hei Valtteri
      Aivan kuten kirjoitit mielipidesivuilla, nykyaikaisessa talouselämässä liikepankit luovat rahaa myöntämällä luottoa. Tästä löytyy hyvä esitys Bank of Englandin julkaisusta. Mutta en näe suoraa yhteyttä Suomen talouden lyhyen ja pidemmän aikavälin ongelmiin.

      1. Suoraa yhteyttä ei ole helppo havaita varsinkaan julkisessa keskustelun piirissä. Yhdistykseni Talousdemokratia ry näkee velkarahajärjestelmän haitallisia vaikutuksia monissa eri yhteyksissä vallitsevassa yhteiskunnassa, jotka ovat osaltaan vaikuttamassa Suomenkin talousvaikeuksiin. Tästä syystä ehdotamme rahareformia toteutettavaksi. Tässä mielipidekirjoitukseni ehdotuksesta vuoden takaa (hieman mainitsemasi BoE:n julkaisun julkaisun jälkeen):

        Yhdistyksen ehdotus rahareformiksi löytyy täältä:

        Islannissakin harkitaan vastaavaa

        Olisi äärimmäisen mielenkiintoista kuulla mielipiteenne rahareformiehdotuksesta.

Kommentit on suljettu.