Kuin koira koronasta?

Suomen talouspolitiikan pitkäaikainen vaikuttaja, pitkän virkamiesuransa valtiovarainministeriön (VM) valtiosihteerinä/kansliapäällikönä päätttänyt Raimo Sailas kuoli kuukausi sittten. Hän ehti osallistua monen talouskriisin hoitoon. Ensimmäinen niistä oli 1970-luvun puolivälin taantuma, jonka ensimmäinen öljykriisi käynnisti. Tuolloin hän nuorena virkamiehenä kirjoitti pääministeri Kalevi Sorsan puheeseen arvion, että Suomi selviäisi öljykriisistä ”kuin koira veräjästä”. Ihan niin ei käynyt, ja Sorsa joutui ”kärsimään siitä loppuelämänsä”, kuten Sailas myöhemmin muisteli (HS 1.6.2013/17.7.2020). Tästä varoittavasta esimerkistä huolimatta on houkutus kysyä, voisiko Suomi selvitä koronakriisistä melkein kuin koira veräjästä.Tällä hetkellä nimittäin näyttää hyvältä. Lue loppuun

Talouspolitiikkaa epävarmuuden aikana

Vesa Vihriälän johtama koronakriisin taloudellisia vaikutuksia selvittänyt työryhmä (muina jäseninään Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Roope Uusitalo) luovutti raporttinsa työ- ja elinkeinoministeriölle ja valtionvarainministeriölle viime perjantaina (8.5.). Valtiovarainministeriön valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki sanoi julkistustilaisuudessa (36:50−37:15) raportin maalaavan ”hyvin synkän kuvan siitä, mihin olemme taloudessa menossa” ja jatkoi, että ”valitettavasti tuo synkkyys on realismia”. Kielitoimiston sanakirjan mukaan realismi on ”tosiseikkoja tähdentävä katsomustapa”, ja siinä merkityksessä raportti eittämättä onkin realistinen, kunhan muistetaan, että talouden tulevaisuutta koskevat tosiseikat ovat tällä hetkellä huomattavan epävarmoja. Lue loppuun

Ennusteita, arvauksia ja manauksia

Voiko Jumala luoda niin suuren kiven ettei jaksa sitä pyörittää? Tämä vanha kaikkivaltiaan kaikkivoipaisuutta koskeva pseudoteologinen kompakysymys tulee mieleen koronapandemian taloudellisia seurauksia aprikoidessa. Talouspolitiikkaan siirrettynä: voivatko maailman valtiot luoda hetkessä niin suuren talouskriisin etteivät pysty sitä ratkaisemaan − eivät ainakaan nopeasti? Vastausta pitänee odottaa ensi vuoteen, sillä kriisin mittakaavakin on vielä arvailujen varassa. Epävarmudesta kertovat tuoreet talousennusteet. Lue loppuun

Aika on rahaa

Pitkän aikavälin talouskasvuun tutustuneet tietävät, että pienehköltä tuntuva ero vuosittaisessa kasvuprosentissa synnyttää aikaa myöten suuria tasoeroja. Näin tapahtuu, koska kyseessä on korkoa-korolle-kasvu (compounding). Albert Einsteinin väitetään sanoneen, että ”koronkorko on maailman kahdeksas ihme” − se joka ymmärtää sen tienaa sen, se joka ei ymmärrä maksaa sen. Koronapandemia havainnollistaa meille ikävällä tavalla, miten tämä eksponentiaalisen kasvun mekanismi toimii. Eikä nyt ole kyse vuosista vaan päivistä. Eikä kukaan tienaa. Kaikki maksavat. Lue loppuun

Talouspolitiikan koronatesti

Lähikaupan wc-paperihylly ammottaa tyhjyyttään. Hamstrauksen aiheuttama vessapaperin myyntipiikki jäänee kuitenkin vähäisimmäksi koronaviruspandemian taloudellisista seurauksista. Mitä muita ja suurempia taloudellisia vaikutuksia pandemialla on Suomen ja maailman talouteen, voi vain arvailla. Jaan omat arvailuni kolmeen aikaperspektiiviin: 1) epidemian akuutti vaihe eli lähikuukaudet, 2) epidemian jälkeinen taloudellinen toipuminen eli vuoden jälkipuolisko ja ainakin ensi vuosi ja 3) kriisin jälkiaalto eli tulevat vuodet, mahdolisesti vuosikymmenet. Tämän kolmijaon puitteissa pohdin myös epidemian synnyttämiä ja vaatimia talouspoliittisia ratkaisuja. Lue loppuun