Ennusteita, arvauksia ja manauksia

Voiko Jumala luoda niin suuren kiven ettei jaksa sitä pyörittää? Tämä vanha kaikkivaltiaan kaikkivoipaisuutta koskeva pseudoteologinen kompakysymys tulee mieleen koronapandemian taloudellisia seurauksia aprikoidessa. Talouspolitiikkaan siirrettynä: voivatko maailman valtiot luoda hetkessä niin suuren talouskriisin etteivät pysty sitä ratkaisemaan − eivät ainakaan nopeasti? Vastausta pitänee odottaa ensi vuoteen, sillä kriisin mittakaavakin on vielä arvailujen varassa. Epävarmudesta kertovat tuoreet talousennusteet.

Viimeisen kahden viikon aikana useat talousennustajat ovat esittäneet käsityksensä Suomen talouden näkymistä. Olen koonnut ne kuvioon 1. Ennustajan osa ei käy kateeksi, sillä riittävän tuoretta kokonaistaloudellista tilastoaineistoa on vielä niukasti ja talouden rajoitustoimien kestokaan ei ole tiedossa. Siksi on ymmärrettävää, että ennusteiden laatijat ovat turvautuneet tavallista isompaan pensseliin ja esitelleet vaihtoehtoisia skenaarioita: näin ovat menetelleet Suomen Pankki (SP), valtiovarainministeriö (VM) ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (Etla). Kasainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Palkansaajien tutkimuslaitos ovat pitäytyneet perinteessä ja esittäneet yhden ennusteen.

Kokonaistuotannnon arvioidaan pienentyvän tänä vuonna vähintään 5 prosenttia viimevuotisesta. Tämä edellyttäisi talouden rajoitustoiminen suhteellisen nopeaa löysäämistä. Jos niitä jatkeaan pidemmän aikaa, on kokonaistuotannon supistus suurempi: 12−13 prosenttia valtiovarainministeriön (VM 2) ja Suomen Pankin (SP 2) skenaarioiden mukaan. Kaikkien ennusteiden keskiarvo bkt:n määrän pienentymiselle tänä vuonna on 8 prosenttia − saman verran kuin vuonna 2009.

Tänä vuonna Suomen talous taantuu, siitä siis kaikki ovat yhtä mieltä. Niin myös siitä, että bruttokansantuote (bkt) supistuu ainakin 5 prosenttia. Jatkon suhteen ennustajien näkemykset eroavat mielenkiintoisesti: valtiovarainministeriö näet erottuu joukosta ennustamalla paljon hitaampaa talouden toipumista kuin muut. Itse asiassa VM:n voisi sanoa ennustavan lamaa jo optimistisemmassa ennusteessaan, sillä sen mukaan bkt:n määrä ei nousisi neljässä vuodessakaan (2024) viime vuoden tasolle. VM:n synkemmän skenaarion mukaan − jos talouden rajoitustoimet kestävät puoli vuotta − Suomi ajautuisi lamaan, jolka jättäisi synkkään varjoonsa niin 1990-luvun laman kuin finanssikriisin jälkeisen pitkän taantuman.

Epäilen, että VM:n viestin synkkyys ei välittynyt katsojille Ylen iltauutisten jutusta 16.4., jossa ennusteluvut esitettiin vuosimutoksina (kuva alla). Kuvio oli sinänsä kaikin puolin korrekti, mutta välitti huonosti tärkeimmän informaation: VM:n valoisemmankin vaihtoehdon mukaan bkt olisi vuonna 2022 yhä 3 prosenttia pienempi kuin vuonna 2019 ja ja synkemmän vaihtoehdon mukaan oltaisiin peräti 11 prosenttia alhaisemmalla kokonaistuotannon tasolla!


YLE Uutiset 16.4.2020 20.30

VM:n ennusteura herättää ihmetystä. Se näyttää perustuvan oletukseen, että koronašokki laskee tänä vuonna talouden lähtölavaa 5 prosenttia matalemmalle tasolle, jolta sitten jatketaan aivan samansuuntaista uraa, kuin ministeriö ennusti joulukuussa. Suomen Pankki, jonka joulukuinen ennuste oli lähes identtinen VM:n kasvuarvion kanssa, näyttää arvioivan, että käsillä on poikkeuksellinen taantuma, josta myös noustaan poikkeuksellisen nopeasti, niin että 2022 oltaisiin suurin piirtein aiemman ennusteen uralla, jos talouden rajoitustoimet kestävät vain kolme kuukautta (ks. kuvio 1). Myös IMF ja Palkansaajien tutkimuslaitos ennakoivat jyrkkää mutta lyhyttä, V-profiilista taantumaa.

VM:n ennusteesta ei löydy julkilausuttuja perusteita sille, miksi se ennustaa talouden toipuvan jyrkän laskun jälkeen noin vaimeasti. Joulun alla 2019 julkistetusta talviennusteesta on vain neljä kuukautta, mutta ministeriön käsitys Suomen talouden suhdannetilannetta kuvaavasta tuotantokuilusta − siitä minkä verran kokonaistuotanto poikkeaa potentiaalisesta tasostaan − on näköjään muuttunut merkittävästi. Joulukuussa VM arvioi vuoden 2019 bkt:n (tuolloin ennakkotieto 242 mrd.) olevan niukasti (0,3 %) potentiaaliaan suurempi. Viime kuussa tilastokeskus tarkensi ennakkotietoaan alaspäin 240 miljardiin, mikä alensi viime vuoden talouskasvun 1,3 prosentista 1,0 prosenttiin.

Nyt VM on uusimmassa ennusteessaan muuttanut arviotaan tuotantokuilusta, mutta ei alas- vaan ylöspäin ja arvioinut positiivisen tuotantokuilun olleen viime vuonna 2,1 prosenttia. Vaikka viime vuoden bkt olikin alhaisempi kuin joulukuussa ennakoitiin, suhdannetilanne olikin hurjasti kuumempi kuin silloin laskettiin. Muutos saattaa hyvinkin johtua VM:n käyttämästä Euroopan komission tuotantofunktiomenetelmästä, mutta sille on vaikea keksiä intuitiivisesti järkeviä reaalitaloudellisia perusteluja. IMF, Suomen Pankki ja Palkansaajien tutkimuslaitos eivät näytä tehneen tällaista uudelleenarviota.

VM:n tuotantokuilulaskelmat voisi sivuuttaa harmittomina laskuharjoituksina, ellei niillä olisi talouspoliittisia vaikutuksia. Arvio tuotantokuilusta näet ohjaa finanssipolitiikan valmistelua: mitä suurempi negatiivinen tuotantokuilu on, sitä enemmän on perusteita elvyttävään finanssipolitikkaan. Nyt VM:n ennuste implikoi, että suhdannepolitiikalla ei voida korjata kuin osa bkt:n supistumisesta (vaaleanpunainen alue kuviossa 1). Vuonna 2024 olisi tuotantokuilu jo kadonnut ja bkt olisi potentiaalinsa tasolla mutta silti 1,3 prosenttia alhaisempi kuin 2019. Tuohon jostain putkahtaneeseen ”rakenteelliseen” tuotantoa supistavaan komponenttiin (harmaa alue kuviossa 1) ei perusoppikirjaviisauden mukaan olisi tarvetta puuttua suhdannepolitiikan keinoin. VM:n ennuste ohjaa siis passiivisempaan finassipolitiikkaan kuin ne arviot (IMF, SP, PT), joiden mukaan koronašokin aiheuttama tuotannon supistuminen on väliaikainen, jos talouden rajoitustoimien kesto pysyy kohtuullisena. Pahimmillaan VM:n pesimistisestä ennusteesta voi tulla itsensä toteuttava lamanmanaus.

Onko Suomen talous ajautumassa tänä vuonna niin jyrkkään alamäkeen ettei nouse ensi vuonna, ei seuraavana eikä sitä seuraavanakaan vuoden 2019 tasolle, niin kuin valtiovarainministeriö ennustaa? Toivottavasti ei. Toivottavasti VM on lamaa ennakoidessaan perusteellisesti väärässä. Ennuste ei ainakaan kelpaa perusteeksi talouspoliittisille passiivisuudelle. Olkoon kivi kuinka suuri tahansa, talouspoliitikkojen velvollisuus on pyörittää sitä sitkeästi ja kaikin keinoin ylämäkeen, kuinka jyrkkään tahansa. Siitä ei voi tällä kertaa lohkaista osaa, väittää sitä ”rakenteelliseksi” ja antaa pyöriä rotkon pohjalle.