75 on uusi 72

”On päästävä yli 75 prosentin”, vaatii Helsingin Sanomat (HS) pääkirjoituksessaan (27.9.). Kyse on, mistäpä muustakaan kuin työllisyysasteesta. Lehti vertaa Suomea muihin  Pohjoismaihin, jotka ”pystyvät työllistämään paljon paremmin kuin Suomi”. Samaa virttä veisaa Elinkeinolämän keskusliitto (EK), jonka mielestä ”vaalien jälkeen valittavan hallituksen on tavoiteltava Pohjoismaissa yleistä yli 75 prosentin työllisyysastetta”. Vielä jonkin aikaa sitten näytti, että 72 prosentin työllisyysastetavoite jää tällä vaalikaudella saavuttamatta. Nyt taas näyttää todennäköiseltä, että näin arvioineet (itse mukana kuorossa täällä ja täällä) olivat onneksi väärässä. Lue loppuun

Onko maallamme malttia velkaantua?

Valtiovarainministeriön (VM) esitys valtion ensi vuoden talousarvioksi on valmistunut (löytyy täältä). Tulot eivät ensi vuonakaan riitä kattamaan menoja, vaan valtio ottaa lisää velkaa. VM:n budjettiesityksen mukaan valtion nettovelanotto olisi ensi vuonna 1,7 miljardia. Valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok) budjettiesitys saa huutia SDP:n puheenjohtajalta Antti Rinteeltä, joka syyttää Orpoa velkapopulismista ja sanoo kokoomuksen kasvattaneen Suomen valtionvelkaa enemmän kuin mikään muu puolue. P-sana onkin ollut kuluvan vuoden talouspoliittisessa keskustelussa ahkerassa käytössä, sillä sekä pääministeri Juha Sipilä (kesk) että Orpo ovat puolestaan leimanneet (vaikkapa täällä ja täällä) Rinteen vappuiset eläkelupaukset populistisiksi. Lue loppuun

Seuraavaa taantumaa odotellessa

Suomen kokonaistuotannon määrä on saavuttanut pitkää pysähdystä edeltäneen huipputason. Tilastokeskuksen uusimman tilaston mukaan bruttokansantuotteen (bkt) määrä oli tämän vuoden ensimmäisellä vuosineljänneksellä enää vaivaiset 0,11 prosenttia pienempi kuin vuoden 2007 viimeisellä neljänneksellä. Koska kasvu on jatkunut menossa olevan toisen vuosineljänneksenkin aikana, ylittyy finanssikriisiä edeltänyt kokonaistuotannon huippu lopultakin. Hieman yli kymmenen vuotta siihen siis meni. Jatkuvasta kasvusta on nyt saatu nauttia kolme vuotta, vuoden 2015 toisesta vuosineljänneksestä lähtien (vertailukohtana vuodentakainen tilanne). Nyt eletään suhdannehuippua, arvioivat Suomen Pankki (SP) ja valtiovarainministeriö (VM) kesäkuun ennusteissaan. Kumpikin ennustaa bkt:n kasvavan tänä vuonna 2,9 prosenttia mutta vähemmän ensi ja sitä seuraavana vuonna. Ja jos maailma ei ole muuttunut vallan toisenlaiseksi, jossain kulman takana odottaa seuraava taantuma. Lue loppuun

Näytön paikka

Työministeri Jari Lindström (sin) esitti pari viikkoa sitten (9.5.) eduskunnalle hallituksen vastauksen välikysymykseen nuorten työehdoista. Vastauksessaan hän puolusti muun muassa hallituksen kehysriihessä 11.4. tekemää päätöstä valmistella ”työsopimuslain muutos, jonka tarkoituksena on keventää yksilöllisen irtisanomisen kriteereitä alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä” (työllisyyspaketti kokonaisuudessaan löytyy täältä). Lindström avasi eduskunnalle ”hallituksen lähtökohtia” ja vakuutti, että ”on olemassa taloustieteellistä näyttöä siitä, että irtisanomisen helpottaminen edistää työllisyyttä”. Lisäksi Lindström viittasi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tutkimusjohtajan Niku Määttäsen kirjoitukseen, jossa tämä kertoi olevan ”näyttöä myös siitä, että irtisanomissuojan helpottaminen parantaa myös tuottavuutta” − tämä siis työministerin muotoilu.  Lue loppuun

Tekikö Ruotsi vanhanaikaisen?

Suomen pitkälle taantumalle, menetetylle vuosikymmennelle − millä nimellä vuosien 2007−2008 finanssikriisin jälkeistä tahmean talouskehityksen aikaa kutsummekin − on antanut kateuden katkeroittaman sivumaun se, että rakkaalla länsinaapurilla Ruotsilla on mennyt paljon paremmin. Henkeä kohti laskettu bruttokansantuote (bkt) oli siellä viime vuonna 8,2 prosenttia suurempi kuin vuonna 2008; Suomessa bkt/asukas oli vuonna 2017 4,6 prosenttia pienempi kuin vuonna 2008. Finanssikriisin aattona Suomi oli lähes saavuttanut Ruotsin tulotason. Hintatasoerot huomioon ottava, ostovoimapariteettikorjattu bkt/asukas oli Suomessa 96,7 prosenttia Ruotsin tasosta vuonna 2008 mutta enää 84,1 prosenttia vuonna 2016. Tällä tasolla oltiin viimeksi vuonna 1980.
Lue loppuun

Hei, me ennustetaan!

Valtiovarainministeriö (VM) julkisti viime perjantaina keväisen talouskatsauksensa ja ennusteensa. Se soi duurisssa: kokonaistuotanto kasvaa, työllisyysaste kohoaa ja julkinen talous tasapainottuu. Bruttokansantuotteen (bkt) ennustetaan kasvavan tänä vuonna 2,6 prosenttia ja ensi vuonna 2,2 prosenttia. Vain vuosi sitten ministeriö ennusti tälle vuodelle tasan prosentin ja ensi vuodelle 1,2 prosentin kasvua. Ennustelukujen raju korotus johtuu talouskasvun nopeutumisesta viime vuonna sekä vuoden 2016 bkt-tilastojen tarkentumisesta ylöspäin (vrt. tilastokeskuksen julkistukset maaliskuussa 2017 ja tammikuussa 2018). VM:n arvio kuluvan vuoden kasvuprosentiksi on nyt sama kuin viime vuoden totetunut kasvu tilastokeskuksen tämänhetkisen ennakkotiedon mukaan. Kuukausi sitten tilastokeskus laski viime vuoden kasvuksi peräti 3,0 prosenttia. Tietojen täsmentyessä viime vuoden kasvuprosentti voi vielä muuttua, kenties useammankin kerran.
Lue loppuun

Taantuman välitilinpäätös 3: finanssipolitiikan valinnat

Finanssipolitiikka olisi yksinkertaista puuhaa, ellei siinä olisi kolmea pientä pientä pulmaa: suunta, mitoitus ja ajoitus. Niiden ratkaisemisessa ei Suomessa ole perinteisesti onnistuttu. Talouspolitiikkamme historia ei ole suhdanteita tasaavan finanssipolitiikan sankaritarina. Jukka Pekkarinen ja Juhana Vartiainen totesivat klassikkoteoksessaan Suomen talouspolitiikan pitkä linja (1993), että suomalaista finanssipolitiikkaa leimasi pitkään taipumus suhdannevaihteluiden vahvistamiseen eli myötäsyklisyyteen. Sehän tarkoittaa sitä, että elvytetään noussuhdanteessa ja kiristetään laskusuhdanteessa. Pekkarisen ja Vartiaisen luonnehdinta koski etenkin 1980-lukua edeltävää aikaa. Tuolta vuosikymmeneltä lähtien finanssipolitiikka alkoi jo olla vastasyklistä, suhdannevaihteluja tasaavaa − näin arvioi Sixten Korkman (Talous ja utopia 2012), joka oli itsekin finanssipolitiikkaa tekemässä. Nyt on palattu myötäsyklisyyden pitkälle linjalle. Lue loppuun

Taantuman välitilinpäätös 2: nollakasvun lähteillä

Itsenäisen Suomen historia on kymmenen vuosikymmenen mittainen. Noista kymmenestä on viimeisin (2007−2017) talouskasvun eli henkeä kohti lasketun reaalisen bruttokansantuotteen (bkt) muutoksen mukaan arvioiden kehnoin. Kun vertailemme talouskasvua vuosikymmenittäin (1917→1927, 1927→1937, …, 2007→2017), osoittautuu juuri kulunut kymmenen vuotta ainoaksi jaksoksi, jolloin reaalinen bkt/asukas on pienentynyt. Näin siitä huolimatta, että vertailuvuosikymmenten joukkoon kuuluvat toisen maailmansodan aika (1937→1947) ja 1990-luvun laman vuodet (1987→1997).  Lue loppuun

Taantuman välitilinpäätös 1

Suomen kokonaistuotannon eli bruttokansantuotteen (bkt) määrä ohittaa tänä vuonna finanssikriisiä edeltäneen (2008) tason. Neljännesvuosittain tarkasteltuna voidaan kriisiä edeltäneen huipun (2007:IV) ennustaa tulevan ohitetuksi kuluvan vuosineljänneksen (2018:I) aikana. Henkeä kohden laskettu bkt on kuitenkin vielä kaukana taantumaa edeltäneestä huipusta. Bkt/asukas oli viime vuonna 95,7 prosenttia vuoden 2008 tasosta, ja kestänee pari vuotta ennen kuin kriisiä edeltäneelle tasolle ylletään. Se voisi tapahtua vuonna 2020, jos kasvu jatkuu kohtuullisen vahvana. Toisin sanoen bkt/asukas, tuo aineellisen elintason vajavainen mittari, tulee uineeksi 11 vuotta taantumaa edeltäneen (2008) tason alapuolella. Se on ennätyksellistä. 1990-luvun lamassa bkt/asukas oli 6 vuotta, 1930-luvun lamassa 4 vuotta ja ensimmäisen maailmansodan ja itsenäistymisen murroksessa 9 vuotta lamaa edeltänyttä huipputasoa pienempi. Lue loppuun

Keppi, porkkana, lanttu

Absurdi = mieletön, järjetön, järjenvastainen, mahdoton”, selittää Kielitoimiston sanakirja. Tuota sanaa käytti Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) toimitusjohtaja Vesa Vihriälä kolumnissaan (5.1.2018) kirjoittaessaan, että ”[v]aatimukset ns. aktiivimallin peruuttamisesta ovat absurdeja”. Vaatimukset ovat Vihriälän mukaan pähkähulluja − jos käännös arkikielelle sallitaan −, koska aktiivimalli on tutkimuksen valossa järkevä. Eri mieltä lienevät ainakin ne yli 120 000 suomalaista, jotka ovat tähän mennessä allekirjoittaneet kansalaisaloitteen mallin kumoamiseksi. Pitäisikö olla huolissaan, kun noin suuri joukko suomalaisia on ilmoittautunut Absurdistanian asukkaaksi? Vai voisiko olla niin, että aktiivimalli ei ole talouspoliittisena toimepiteenä osunut aivan niin hyvin nappiin, kuin sen puolestapuhujat esittävät? Lue loppuun