Nousukautta pukkaa

Hyvältä näyttää. Aurinko paistaa, koronatartuntojen määrä alkaa olla lähellä viime kesän alhaista tasoa, ja rokotukset etenevät vauhdilla. Koronarajoituksia puretaan, ja luvassa on kohtuullisen nopeaa talouskasvua. Suomen Pankin (SP) tuoreen ennusteen mukaan Suomen bruttokansantuotteen (bkt) määrä kasvaa tänä vuonna 2,9 ja ensi vuonna 3,0 prosenttia. Valtiovarainministeriö (VM) ennustaa hieman hitaampaa kasvua: 2,6 ja 2,8 prosenttia. Kumpikin virallisista ennustajistamme arvioi kasvun vaimentuvan vuonna 2023: SP 1,3 prosenttiin, VM 1,6 prosenttiin.

Nousu on jo alkanut

Korona-ajan vaihtuvien rajoitusten vuoksi talouskehityksen ennustaminen on ollut tavallistakin hankalampaa. Poikkeusoloissa ei voi myöskään luottaa siihen, että talous noudattaisi tavanomaista kausivauhteluaan. Siksi talouden käännepisteiden tunnistaminen on vaikeaa. Tämän vuoksi käytän kuviossa 1 bkt:n kehityksen kuvaajana kuukausitasoisen tuotannon suhdannekuvaajan 12 kuukauden liukuvaa keskiarvoa.

Käyttämäni indikaattorin mukaan talouden alamäki pysähtyi jo maaliskuussa ja kääntyi huhtikuussa nousuun, jonka ennustetaan jatkuvan vahvana vuoden loppuun. Jotta Suomen Pankin ennuste 2,9 prosentin kasvusta tämä vuonna toteutuisi, olisi bkt:n kasvettava loppuvuoden (touko-joulukuu) aikana 4,1 prosentin vuosivauhtia; VM:n ennuste edellyttää 3,7 prosentin vuotuiskasvuvauhtia.

Ei mikään überbuumi

Talouden nopea elpyminen koronarajoitusten poistamisen myötä on odotettua. Kasvuvauhti on palautumisvaiheessa kova − suorastaan ”epänormaalin kova”, kirjoitti Helsingin Sanomat 17.5. Lehden mukaan vauhtia antaa myös ”hallituksen myötäsyklinen talouspolitiikka”.

Talouden lyhyen aikavälin nopeasta palautumisesta  huolimatta on syytä muistaa, että Suomen talous tulee polkeneeksi kaksi vuotta paikallaan. SP:n ennusteen mukaan kokonaistuotanto ylittää kuluvana vuonna hiuksenhienosti (+0,2 %) vuoden 2019 tason ; VM:n ennusteen mukaan jäädään aavistuksen verran sen alapuolelle (−0,1 %). Ministeriön laskelmien mukaan bkt on tänä vuonna 2,3 prosenttia, ensi vuonna 0,8 prosenttia ja 2023 yhä 0,4 prosenttia potentiaaliaan pienempi. Kiinnikurottavaa siis on. Näiden lukujen valossa Helsingin Sanomien huoli hallituksen talouspolitiikan myötäsyklisyydestä on ennenaikainen.

Ennusteiden mukainen kasvuvauhti olisi tänä ja ensi vuonna nopea, mutta mistään lähihistoriallisesta ennätyksestä ei kuitenkaan ole kyse, kuten kuvio 2 osoittaa. Sininen pylväistö kuvaa kokonaistuotannon kuukausittaista muutosta tuotannon suhdannekuvaajan 12 kuukauden keskiarvon mukaan vuosittaiseksi kasvuvauhdiksi muunnettuna (annualized, metodista täällä). Kuten huomataan, bkt on kasvanut tälle ja ensi vuodelle ennustettua vauhtia finanssikriisin jälkeen sekä vuosina 2016−2017. Vuosituhannen ensimmäisellä kymmeluvulla vauhti oli tietenkin vielä paljon nopeampaa.

Lyhyt ilo?

Sekä Suomen Pankki että valtiovarainministeriö ennustavat nopean kasvun jäävän lyhytaikaiseksi.  SP ennakoi kasvun hidastuvan pitkän aikavälinen potentiaalisen kasvun tasolle, runsaaseen prosenttiin, jo 2023; VM arvioi kasvun vaimenevan potentiaaliselle tasolle asteittain vuoteen 2024 mennessä (ks. kuvio 3). Väestön ikääntyessä talouskasvu syntyy vain tuottavuuden parantumisesta  ja työllisyysasteen kasvusta, ja näistä tuottavuus on pitkällä aikavälillä tärkeämpi.

Heikko tuottavuuskehitys on pääsyitä viimeisen kahden vuosikymmenen vaisuun talouskehitykseen Suomessa. Kuvio 3 esittää työtuntia kohti lasketun reaalisen bkt:n muutoksen 2000-luvun alusta lähtien. Nokian vahdittama tuottavuuden kohentuminen loppui finanssikriisiin. Pienen palautumisen jälkeen tuottavuus junnasi paikoillaan vuoteen 2015, jolloin käynnistynyt kasvuvaihe jäi lyhyeksi. Vuodesta 2018 alkaen on suunta ollut alaspäin. Ellei suunta käänny, ei voida haaveilla edes runsaan prosentin talouskasvusta.

Viimeisen vuosikymmenen aikana talouspolitiikan päähuomio on ollut työllisyydessä sekä kustannuskilapilukyvyssä − tärkeitä asioita molemmat −,  kun taas tuottavuuden kehnoon kehitykseen on kiinitetty aivan liian vähän huomiota. Työllisyyden kohentuminen on monin tavoin suotavaa, mutta Suomen talous ei käänny kunnolliselle kasvu-uralle pelkästään sillä, että ruokalähetit kuskaavat pizzoja puhelinmyyjille. Tarvitaan lisää korkean tuottavuuden työpaikkoja.

Kun Suomen talouskasvun vaimeutta on korostettu vertailulla muihin Pohjoismaihin, on huomio yleensä ollut työllisyysasteessa. Näin siitä huolimatta, että työllisyysasteessa Suomi on ottanut kiinni muita Pohjoismaita, tuottavuudessa ei (ks. kuvio 4). Eroon työllisyys- ja tuottavuuskehityksessä muihin Pohjoismaihn verrattaessa toteaa myös Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn kirjoituksessaan.

Rehn kutsuu kotomaamme talousvaikeuksia suorastaan ”Suomen taudiksi”, jonka yksi oire jälkeenjääminen muiden Pohjoismaiden vauhdista on. Hän kysyy, ”olisikohan meillä Suomessa jo aika lopettaa ongelmiemme selittely 10–15 vuoden takaisilla tapahtumilla?” Kysymys on retorinen, sillä Rehnin vastaus on − perään liitetystä kysymysmerkistä huolimatta  − selkeä ”kyllä”: on ”aika tunnustaa tosiasiat ja ryhtyä määrätietoisesti korjaamaan heikkouksiamme, joita pohjoismainen vertailu koruttomasti paljastaa”.

Selvää onkin, ettei vanhojen kaivelu paljoa auta paremman tulevaisuuden  rakentamisessa. Ei kuitenkaan kannata sentään tökätä tikulla silmään sitä, joka kysyy, olivatko takavuosien talouspoliittiset painotukset kohdallaan, kun puhetta riitti paljon kustannuskilpailukyvystä ja työllisyysasteesta mutta niukasti rakenteellisesta kilpailukyvystä ja tuottavuudesta ja kun julkisen talouden ongelmat jättivät varjoonsa kansantalouden pulmat.