TikTok-videoita tuottava “hupiukko” tekstin tuottamisesta vähät välittää

70 000 seuraajaa ja 1,4 miljoonaa tykkäystä kuvaavat Eero Suhosen suosiota TikTok-sovelluksessa. Suhosen pelikenttä, maailman ladatuimpien sovellusten listalle lukeutuva TikTok, on sosiaalisen median alustana haastava, sillä videon maksimipituus on 60 sekuntia. Itseään hupiukoksi tituleeraava videonikkari kokeekin työssään paineita videoiden tiiviin kerronnan ja katsojan mielenkiinnon ylläpitämisen suhteen.

Kuva: Anu Rossi, instagram @moioonanuphoto

TikTok-videoiden lisäksi Eero Suhonen tekee osa-aikaisesti videoita sketsejä tuottavalle Blokess-yhteisölle. Sosiaalisessa mediassa hänet tunnetaan paremmin nimimerkillä @suhamatti. Konetekniikan diplomityötään aloitteleva nuori videontekijä viihdyttää somessa katsojiaan komediapainotteisilla sketseillään ja nauttii huumorivideoiden tekemisestä. Työssään Suhonen joutuukin paneutumaan tarkasti katsojan näkökulmaan, mutta samalla hän pitää videoiden tekemistä hyvänä keinona irtautua arjesta.

Nuorten mediamaisemissa kieli saa olla rentoa

Eri alustoilla toimiville sosiaalisen median sisällöntuottajille tekstin tuottaminen saattaa näyttäytyä hyvinkin erilaisena. TikTokin maailma rakentuu lyhyistä videoista, joissa puhuttu teksti korostuu ja varsinaista kirjoittamistyötä on vähemmän kuin esimerkiksi blogialustoilla. Suuret yleisöt vaikuttavat myös Suhosen vastuuseen videontekijänä: jotkut hänen tekemänsä videosarjat ovat keränneet fanikuntaan myös alakouluikäisiä seuraajia – siitäkin huolimatta, että alustan ikäraja on 13 vuotta. Suhonen kertookin miettivänsä oman @suhamatti-käyttäjänsä sisältöjä myös siitä näkökulmasta, keitä ne todennäköisesti tavoittavat.

Vaikka TikTok-videoihin voi lisätä kuvatekstejä ja kansikuvia, Suhonen kertoo kielellisten vahvuuksiensa olevan juuri puhutussa kielessä. Videoiden kieli saa olla rentoa, ja outojakin ilmaisuja sallivasta puhekielisyydestään Suhonen karsii lähinnä kirosanat. Puhutun tekstin sijaan enemmän paineita aiheuttavat videoiden kuvaukset ja kansitekstit, joissa esiintyvät virheet ovat helpommin nähtävissä. “Jossain vaiheessa se meinasi mennä siihen, että googlasin, kirjoitetaanko Pekka ihan oikeasti kahdella K:lla”, Suhonen vitsailee. “Nyt olen ottanut sen asenteen, että ei se ole niin justiinsa.” Hakukoneiden lisäksi Suhonen pitää videoiden oikeakielisyyttä yllä luetuttamalla tekstejään ulkopuolisilla luottoystävillään, jotka osaavat arvioida kielen lisäksi videoiden ymmärrettävyyttä ja selkeyttä.

Tiktokkaajan työhön kuuluu myös kommunikointi katsojien kanssa. Interaktiivisuus on tärkeä osa sisällöntuottajan brändiä, ja suuri osa tekstistä tuotetaankin suoraan videoiden kommenttikenttiin. Vuorovaikutuksen normit eri alustoilla ovat Suhosen mukaan osin erilaisia, ja etenkin kuvatekstejä tuotettaessa on oleellista ottaa huomioon, kirjoitetaanko tekstiä perinteisempään Instagramiin vai nopeasykkeiseen TikTokiin, jossa tekstien ja kommenttien tarkoitus on nostaa videoiden näkyvyyttä ja tavoittavuutta. “Tiktokissa pitää promota enemmän ytimekkäillä kommenteilla, kuten ’tägää sun kaveri’ tai heittää kysymys, että ’mitä mieltä olette tästä’.”

Videontekoa improvisaation ja käsikirjoituksen rajapinnassa

Suhonen toki ideoi ja suunnittelee videoitaan etukäteen, mutta käsikirjoittaminen on hänen omalle kanavalleen tulevien videoiden suunnitteluprosessissa ainakin toistaiseksi sivuroolissa. “En silleen ehkä hirveästi kirjoittele”, hän naurahtaa, kun puhe kääntyy käsikirjoitusrunkoihin ja ajatuskarttoihin. Suhonen kuitenkin sanoo, että joihinkin videoihin olisi hauska tehdä välillä pidempiäkin etukäteen käsikirjoitettuja dialogeja, mutta vastaan tulevat alustan rajoitukset videoiden pituudelle. “Siinä tulee se ongelma, että kun alan laittaa vuorosanoja ylös, niin huomaankin, että hetkinen, tämä menee jo nyt liian pitkäksi.”

Useimmiten Suhonen päätyykin hyvän idean saadessaan improvisoimaan kameran eteen: hän kuvaa useita erilaisia reaktiota, joista hän sitten lopullista videota kasatessaan voi valita kontekstissaan toimivimmat.

Sekä tarkassa suunnittelussa että improvisoimisessa on puolensa. Järjestelmällinen käsikirjoitusprosessi on Suhosen mukaan tehokkaampi ja kivuttomampi. Esimerkiksi Blokessin kanssa työskennellessään Suhonen pitää siitä, että hänen ei tarvitse käyttää liikaa aikaa ja ajatustyötä kirjoittamiseen, sillä hän ideoi tekstejä yhdessä videoyhteisön kanssa. “Kerron, minkälaisia tekstejä olen ajatellut esimerkiksi videoiden kansikuviin tai kuvauksiin”, hän lisää.

Omiin videoihinsa Suhonen kirjoittaa kaikki tekstit itse. Luontevampaa hänelle kuitenkin on esiintyä ja ilmaista itseään videolla kuin kirjoittaa. Jos Suhonen voittaisi lotossa, hän palkkaisi ammattilaisen kirjoittamaan videoiden tuottamiseen liittyvät tekstit – siihen saakka ne on tuotettava itse.

 

Elsa Piikki, Niki Räsänen, Silja Schouwvlieger, Iida Makkonen ja Robert Saroniemi

 

Uutisankkuri on itsenäinen tiimipelaaja

Uutisankkuri Matti Rönkä on monille tuttu kasvo Yle TV1:n uutisista. Pitkän uran uutistoimituksen eri rooleissa tehnyt Rönkä kertoo, että avainasemassa uutisten toimittamisessa on tiimityöskentely ja yhteinen pyrkimys laadukkaaseen tiedonvälitykseen.

Kuva: Jussi Nahkuri

Matti Röngän työpaikalla Ylen uutistoimituksessa Helsingin Pasilassa tuotetaan päivittäin paljon tekstejä, joista television katsojille näkyvimpiä ovat uutisissa luettavat tekstit. Röngän tyypillinen työpäivä keskittyykin pääasiassa näiden tekstien suunnittelun ja toteutuksen ympärille, mutta yleensä työpäivät sisältävät myös kokouksia sekä valmistautumista illan uutislähetyksiä varten. Rönkä kuvailee työpäiviään kiireisiksi, sillä etenkin iltaa kohden tahti uutistoimituksessa kiihtyy.

Uutistekstit ovat yhteistyön tulosta

Uutislähetys tehdään tiimityönä, ja itse tekstit muotoutuvat yhteistyönä pääasiassa keskustelujen ja valmistelupalaverien kautta. Uutistoimitusta Matti Rönkä kuvailee keskustelevaksi asiantuntijaorganisaatioksi, jossa pyritään jatkuvasti tarkentamaan sitä, mitä ollaan tekemässä. Uutistekstien tekemiseen osallistuu eri alojen ammattilaisia. Tekstien takana tapahtuu paljon taustatyötä, johon kuuluu esimerkiksi tiedonhankintaa ja muun materiaalin hankintaa: haastatteluja, kuvitusta, vanhojen arkistojen penkomista sekä uutisoitavan tilanteen seuraamista livenä.

Uutisankkurit kirjoittavat tekstejä myös toisilleen ja yhdessä. On tärkeää seurata toisen toimittajan tekemää juttua ja pitää työstettävät tekstit koko ajan “yhteisessä nipussa” kaikkien selattavissa, jotta materiaalit ja kokonaisuudet saadaan yhteensopiviksi. “Mitä paremmin yhdessä katsotaan ja mitä useampi silmä niitä lukee, sitä vähemmän on myös virheitä”, Rönkä sanoo. Töppäyksiä sattuu erityisesti silloin, kun jokin teksti muuttuu lähetyksen aikana, ja lopputulos ei olekaan enää ymmärrettävä.

Vaikka työ on suurilta osin yhteistyötä, saa teksteissä näkyä myös uutisankkurin omaa persoonallisuutta. Röngälle onkin tärkeää muokata kollegalta tulevat tekstit omaan tyyliin sopivaksi. “Menen niin sanotusti valmiiseen pöytään, ja katan sen tuottajan kanssa uudestaan. Osin myös kirjoitan tekstejä uudelleen”, Rönkä kuvailee. Vaikka uutisteksti on formaatiltaan tiukkaa, on siinä myös eri rekistereitä. Matti Rönkä kertoo, että hänestä on hauska lisätä puheeseensa kirjallisuussitaatteja tuomaan bonusta niille katsojille, jotka kyseisen viittauksen ymmärtävät. Uutislähetyksessä luettavien tekstien muotoon ja sanavalintoihin Röngällä on melko suuret vapaudet. Vapauden myötä hän kantaa myös suurta vastuuta siitä, ettei omalla toiminnallaan tahraa tai riskeeraa toimituksen pitkällä työllä ansaitsemaa arvoa. Uutislähetys ei kuitenkaan ole henkilökohtainen presentaatio, vaan tavoitteena on esittää yhteisen työn tuloksia. “On helppo sitoutua paikkaan, joka pyrkii rehelliseen työhön”, Rönkä toteaa.

Uutistyön haasteita

Röngän mielestä paras tapa kertoa ja selvittää yhteiskunnassa tapahtuvia asioita on liberaali keskenään kilpaileva uutisjournalismi. Kilpailu mahdollistaa eri näkökulmien esittämisen ja sitä kautta jonkinlaisen totuusakselin löytymisen. Rönkä kertoo Ylen pyrkivän aina totuuteen ja objektiivisuuteen mutta myöntää samalla uutisten olevan joka päivä puutteellisia ja vajavaisia. Puolueettoman ja paikkansapitävän uutistekstin tuottaminen voi toisinaan olla haastavaa. Jos aihe on tärkeä mutta lähteet tai tilanteiden kulku epävarmoja, epävarmuus täytyy sanoittaa ääneen. Jos taas kysymys on mielipiteiden vastakkainasettelusta tai eri tulkinnoista, pyritään tulkintoja esittämään eri puolilta, jolloin jatkumo tuottaa kokonaisempaa kuvaa asiasta. Tavallisesti eri näkökulmien esiintuominen riittää, mutta hankalia ovat esimerkiksi tilanteet, joissa joku tapauksen osapuoli valehtelee suoraan.

Puolueettomien uutistekstien tuottamisen lisäksi haastetta uutisankkurin työhön tuovat nopeasti vaihtuvat tilanteet. Siksi hyvä paineensieto- ja reagointikyky ovat tärkeitä ominaisuuksia ammatissa. Uutislähetyksessä ennalta suunnitellun rungon sisällä olisi hyvä osata improvisoida ja toimia tarvittavalla tavalla. Nopeaa reagoimista sekä kokonaisuuksien ja merkitysten hahmottamista tarvitaan myös silloin, kun tapahtuu jotakin äkillistä uutisoitavaa. Jos esimerkiksi infotilaisuus ja tv-lähetys sattuvat olemaan samaan aikaan, monet väliportaat tekstin muodostumisessa saattavat jäädä pois. Silloin ekonomisinta ja nopeinta on se, että uutisankkuri itse seuraa tilaisuutta, kirjoittaa uutisen ja kiirehtii studioon. “Olemme perimmältään kriisiorganisaatio, joka on viritetty juuri sitä ydinlaskeuman tuloa varten. Olen sanonut aina, että kaikki muut päivät ovat harjoittelua sitä isoa kriisiä varten”, Rönkä toteaa.

Kokemus opettaa paremmaksi kirjoittajaksi

Uutisankkurin tekstityö edellyttää yleissivistystä sekä tajua hyvästä, tarkoituksenmukaisesta ja tyyliin sopivasta kielestä. Rönkä haluaakin omissa teksteissään panostaa ymmärrettävyyteen ja virkakielen välttämiseen. Vähitellen työn kautta tulee ymmärtäneeksi uutislähetyksen perusvaatimukset ja oppii toteuttamaan ja tarvittaessa myös rikkomaan niitä. Esimerkiksi puoli yhdeksän uutisten vähän laveampi esittämistapa ei välttämättä täysin seuraa tyypillisen uutisen pyramidirakennetta ja mahdollistaa siksi asioiden ilmaisemisen persoonallisemmin. Uutislähetys sisältää myös erilaisia ja erityylisiä vapaampia siirtymiä ja välikeskusteluita esimerkiksi meteorologin kanssa, joilla luodaan haluttua tunnelmaa tilanteesta riippuen. Rohkeus, luontevuus ja rentous työhön löytyvät kokemuksen kautta.

Vaikka uutisteksti onkin alun perin kirjoitettua, uutisankkuri luo illuusion puhutusta kielestä. On myös tärkeää tiedostaa luettavaksi ja kuultavaksi tarkoitetun kielen ero. Matti Rönkä toteaa, että kirjoittamisessa kehittyy tehokkaimmin, kun tekstejä kierrätetään toisten kanssa ja annetaan palautetta. Silloin näkee, miten toinen olisi saman jutun kirjoittanut. Röngän mielestä kaikkiin teksteihin tulisi suhtautua eräänlaisena raaka-aineena, jota käsitellään ja jalostetaan. Paremmaksi kirjoittajaksi oppii vähitellen lukemalla, ajattelemalla ja kirjoittamalla.

 

Jenny Jordan, Veera Kujasalo ja Anna Murto