MAST-digiloikan syksyn kuulumisia

Matematiikan ja tilastotieteen maisteriohjelman (MAST) digiloikka kuulumisia syksyltä!

Syksyn aikana inversio-ongelmien kurssien puolella tehtiin molemmille kursseille muokattu toteutus edellisen vuoden palautteen perusteella sekä mietittiin kurssin rakenteita uudestaan.

Syksyn kurssien toteutuksessa tehtiin muutos yliopiston MOOC-palvelimelta Moodle-palvelimelle valmistautuessa lisäosien käyttöönottoon. Syksyn kurssin luennoitsijoiden kanssa muokkasimme hieman luentojärjestystä erilaiseksi, ja kehitimme uusia tehtäviä käyttäen lähinnä Moodlen tentin kysymystyyppiä aukkotehtävät, koska sen avulla saa tehtyä avoimia kysymyksiä, kysyttyä numeroarvoja tai tehtyä monivalintoja saman tehtävän sisällä, jolloin tehtävät etenevät opiskelijan täyttäessä tehtävää samalla kun etenee tehtävänannossa eteenpäin.

Tätä kirjoittaessa ensimmäisen kurssin tulokset on julkaistu ja opiskelijoilta saadun palautteen perusteella kurssin ei edennyt liian nopeasti sekä kurssin tehtävät koettiin hyvin hyödyllisiksi. Koska ensimmäinen kurssimme keskittyy erittäin paljon itse ohjelmointiin ja teoreettinen osuus on hieman pienempi, tämä saattaa näkyä opiskelijoiden toiveessa saada hieman lisää tarkemmin teoriaa kurssille. Kurssijaosta johtuen, inversio-ongelmien toinen kurssi on enemmän teoreettisempi. Sovelluskohteet ovat inversiomatematiikan tärkein asia, ja kurssimme käsittelevät sovelluskohteita kohtalaisen monipuolisesti. Opiskelijoiden vastaukset hajosivat tässä kysymyksessä eniten, osa olisi halunnut lisää ja osa oli sitä mieltä, että niitä oli tarpeeksi.

Koska kurssin tehtävät on nyt toteuttu kokonaan Moodlen automaattisten tarkastusten avulla, oli tärkeää kysyä miten opiskelijat kokivat arvioinnin oikeudenmukaisuudesta. Meidän onneksemme tehtävien arvostelu koettiin hyvin oikeudenmukaiseksi tai jossain määrin oikeudenmukaiseksi ja vain kaksi opiskelijaa oli hiukan erimieltä. Kurssilla oli käytössä yksi palautus per harjoitusviikko. ”Tentin” eli harjoituksen asetuksista on valittu ”mukautetuva tentti ja kysymykset”, jolloin opiskelijat saavat jokaisessa tehtävässä nappulan ”lukitsen vastaukseni”, jonka jälkeen he saavat palautetta antamistaan vastauksista. Jos kaikki vastaukset eivät menneet oikein heti ensimmäisellä kertaa, seuraavalla vastauskerralla oli mahdollisuus saada 90% tehtävän maksimipisteistä. Tällä haluttiin ehkäistä vastausten täyttä arpomista, mutta kuitenkin kannustaa siihen, että kaiken ei tarvitse olla heti oikein, vaan oppimista voi tapahtua vielä tehtävän tekemisen jälkeen.

Ensimmäiselle kurssille oli asetettu kolme tavoitetta, ja kysyimme palautteessa opiskelijoiden omaa mielipidettään siitä, miten hyvin he olivat saavuttaneet juuri nämä kolme tavoitetta. Ensimmäisessä tavoiteessa yksi opiskelija ei ollut mielestään täysin saavuttanut tavoitetta, mutta kaikki muut olivat ainakin suhteellisen tyytyväisiä omaan suoritukseensa. Kaksi muuta tavoitetta sai vastauksia pelkästään kategorioista olen samaa mieltä tai olen täysin samaa mieltä; suurin osa täysin samaa mieltä kategoriassa. Kurssin järjestäjinä olimme erittäin tyytyväisiä siihen, että opiskelijat kokivat oppivansa niitä asioita, joita koitimme heille opettaa.

Eniten palautetta avoimissa vastauksissa tuli lukuarvojen kopioinnin liiallisesta määrästä kurssilla ja toivottiin automaattista koodin tarkastusta kurssille kuten ohjelmoinnin opetuksessa. Eli, lisäosalle on myös opiskelijoiden pyyntö, mutta valitettavasti lisäosa ei vielä syksyn toteutuksiin ehtinyt.

Lisäosaa päästään toivottavasti siis testaamaan opiskelijoiden kanssa ensi syksyn kursseilla, ja inversio-ongelmien digiloikan puolesta kevään aikana päästään toivottavasti jo testaamaan tehtävien tekemistä sekä miettimään hiukan lisää kurssin sisäistä ajankäyttöä sekä sitä, mitkä tehtävät kannattaa muuttaa automaattisen koodin tarkastuksen puolelle ja missä tehtävissä saataisiin lisää tulosten arviointiin perustuvia tehtäviä.

Kevään suunnitelmat projektin osalta ovat siis:

  • Lisäosan käyttöönotto ja tehtävien muokkaaminen siihen sopivaksi
  • Kurssin aikataulujen miettiminen opiskelijapalautteen perusteella
  • Turhauttavaksi koettujen tehtävien vähentäminen
  • Kolmannen kurssin suunnittelu

Coderunner-lisäosan tultua pidämme myös siihen liittyvän tutoriaalisession kevään aikana, kunhan se on saatu julkaistua palvelimelle sekä testattua sen toimintaa omien tehtäviemme kautta.

Beginning of the year for MAST-digiloikka

Plum flowers at the University of Tokyo campus (January 2019).

The Master’s Programme in Mathematics and Statistics (MAST) Digiloikka year started with a visit to Tokyo.

During the autumn term 2018, new MOOC-courses on computational inverse problems were piloted with (mainly) University of Helsinki students. We asked the students to give feedback after the course to help us develop the two courses further this year with the help of Digiloikka-funding. We received a lot of feedback, with a lot of helpful comments on how to make the courses even better. (More on the actual feedback, and how we will use it, will be in a later post.)

The goals of the MAST-digiloikka project include doing massive online courses with versatile questions. Thus getting feedback from also international students is a critical point in the development process. Also, as the course aims to be available for a wide audience, feedback from various places is important.

The Tokyo visit was done with two different universities in Tokyo, the University of Tokyo and Tokyo University of Science. In both universities, a presentation about the piloted courses were given and at Tokyo University of Science, we also had a change to get students start with the first course. The two courses are not lectured in University of Helsinki right now (next start time is in September), but for testing purposes and to gain further feedback, access was given to the willing students at the universities. Now, we are eagerly waiting on how well the students do on the course and also for their feedback.

During the presentations, we also got a few questions to think about when developing MOOC-courses. Mainly, the questions concerned the needed prerequisites to take the course, the possibility of doing the course according to the schedule the students’ university has (for actually gaining study credits from their university), and if the video lectures provided with courses would work in other countries (the internet access and the speed of the video viewing). Also there was a question on what kind of certificate (if any) would be available to students after completing the online courses. These questions and how to find a solution for them are still things we will have to think about when moving forward with the developing of the courses.

There are still a lot of work to do on developing the two courses further, but at least we can safely say there is also an international interest in the courses. We will report back after we have had a change to look more into the questions raised and once we hopefully have more feedback from the students doing the course now.