University of Helsinki
Oppilaiden hiipuva kiinnostus luonnontieteiden opiskelua kohtaan aiheuttaa maailmanlaajuista huolta. Oppilaat eivät ymmärrä tai arvosta luonnontieteiden tärkeyttä, vaikka tieteelliset läpimurrot ja niihin perustuvat teknologiset innovaatiot muovaavat enenevissä määrin yhteiskuntaamme ja arkeamme. Miten oppilaat saataisiin kiinnostumaan ja motivoitumaan luonnontieteistä ja niiden opiskelusta?
Draamalla ja draamamuotoisilla opetusmenetelmillä on jo pitkään tiedetty olevan monia hyviä vaikutuksia oppilaiden kiinnostukseen, motivaatioon ja osallisuuteen. Draama tukee myös oppimista ja ymmärtämistä, sillä draaman avulla oppilaat ikään kuin selittävät itse itselleen vaikeasti ymmärrettäviä tieteellisiä ja abstrakteja käsitteitä tulkitsemalla ja eläytymällä tilanteen sääntöjen mukaisesti. Esimerkiksi atomit voivat “haluta” antaa tai vastaanottaa elektroneja kohdatessaan sopivan “kaverin” tai jää sulaa vesimolekyylien “irrotessa toistensa otteesta” lämpöliikkeen kasvaessa liian suureksi. Silti draaman käyttö etenkin luonnontieteiden opetuksessa on melko harvinaista.
Pelillistäminen on muodikas nostetta kokeva opetusmenetelmä, jossa opittava tehtävä tai kokonaisuus muutetaan pelattavaan muotoon. Oppilaita kannustetaan osallistumaan ja tekemään parhaansa peliestä tuttujen elementtien ja kannustimien, kuten kilpailujen, palkkioiden ja arvomerkkien avulla. Toistaiseksi pelillistäminen on suurimmilta osin keskittynyt verkkopohjaisiin oppimisalustoihin ja applikaatioihin, mutta samoja kannustimia voisi yhtä lailla hyödyntää myös tavanomaisten luokassa toteutettavien aktiviteettien yhteydessä. Tästä herääkin kysymys; voisiko draamamuotoisia opetusmenetelmiä pelillistämällä hyödyntää kummankin menetelmän hyötyjä ja voisiko tässä olla ratkaisu oppilaiden kiinnostuksen kohentamiseksi?
Pro gradu -tutkielmassani haettiin aihetta käsittelevää kirjallisuutta systemaattisen analyysin avulla. Huomiota kiinnitettiin tutkimusmenetelmiin ja tuloksiin, joiden pohjalta draaman “hyvyyden” yleistettävyyttä arvioitiin. Systemaattisessa analyysissä löytyneiden julkaisujen pohjalta luotiin oheinen kuva, jossa oppiminen esitetään vuokaaviona. Hyvin suunnitellun opetusmenetelmän avulla herätetään oppilaiden kiinnostus, motivaatio ja osallisuus ja oppilas kytkeytyy oppimisprosessiin. Ensisijaisten oppimistavoitteiden saavuttamisen lisäksi draama kehittää myös oppilaiden empatiaa, tunneälyä, vuorovaikutustaitoja ja luovuutta. Kaikkinensa oppilaat saavat positiivisia kokemuksia ja positiivisen minäkuvan, jotka ovat omiaan lisäämään kiinnostusta opetettavaa ainetta kohtaan.
Tutustu koko tutkimukseen ja yksikön muihinkin tutkielmiin tästä.
Teksti: Kristian Silander