Tilannekohtaisen kiinnostuksen herääminen tiedejuhlissa

Nuorten kiinnostus luonnontieteitä kohtaan on ollut jo pitkään laskussa. Non-formaaleilla oppimisympäristöillä, kuten tiedejuhlilla, on tutkittu olevan positiivisia vaikutuksia lasten kiinnostuksen kehittymiseen. Opettajien olisi tärkeä tiedostaa, millä tavoilla oppilaiden kiinnostusta voidaan herättää. Opettaja pystyy vaikuttamaan erityisesti tilannekohtaisen kiinnostuksen heräämiseen. Seuraavassa kuvassa on esitelty muutamia tapoja, mikä herättää oppilaissa tilannekohtaista kiinnostusta.

Juuri valmistuneessa maisterintutkielmassani on tutkittu, millä tavalla tiedejuhlat tukevat lasten kiinnostuksen kehittymistä. Tutkimuksessa selvitettiin lasten ja vanhempien kokemuksia tiedejuhlista. Vaikka tutkimuksen kontekstina on tiedejuhlat, pystyy samoja tilannekohtaiseen kiinnostukseen vaikuttavia tekijöitä hyödyntämään myös luokkahuoneessa.

Tutkimuksessa havaittiin tiedejuhlien sisältävän paljon tilannekohtaista kiinnostusta lisääviä tekijöitä. Voidaan siis sanoa tiedejuhlien herättävän tilannekohtaista kiinnostusta. Lapsia kiinnosti eniten aktiviteetit, joissa oli jotain yllättävää tai epätavallista. Sekä lapset, että vanhemmat pitivät siitä, että lapset pääsivät tekemään juhlissa paljon itse. Tutkimuksen perusteella tiedejuhlia voidaan pitää onnistuneena konseptina.

Tutustu koko tutkimukseen ja yksikön muihinkin tutkielmiin tästä.

Teksti: Laura Saarinen

Kokeellisen työskentelyn relevanssi lukion kemian opinnoissa

Vuonna 2020 voimaan tullut todistusvalintauudistus on saanut aikaan sen, että ylioppilaskirjoitusten arvosanalla on suuri merkitys opiskelijalle jatkokoulutuspaikan saamisessa. Jo ennen todistusvalintauudistusta tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että pääsykokeiden merkitys kemian kurssien valitsemisessa on ollut suurempi kuin kiinnostus kemiaa kohtaan tai opettajan ja opetustyylin vaikutus. Tämä herätti mielenkiinnon alkaa selvittää, mikä merkitys kokeellisella työskentelyllä kemian oppitunneilla on lukio-opiskelijoille. Hypoteesina oli, että kokeellisen työskentelyn relevanttius vähenisi ylioppilaskirjoitusten lähestyessä, kun arvosanan merkitys opiskelijalle kasvaa.

Kokeellisen työskentelyn relevanttiutta tarkasteltiin Stuckeyn ym. luonnontieteiden koulutukseen kehittämän relevanssimallin avulla.

Relevanssimalli luennontieteiden koulutukseen.

Tutkimuksen tuloksista havaittiin, että opiskelijat kokevat kokeellisen työskentelyn itselleen tärkeäksi. Seuraavaksi tärkeintä kokeellisuus oli yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna ja vasta viimeisenä oli ammatilliset syyt. Tulos tukikin aikaisemmissa tutkimuksissa havaittua ristiriitaa, että opiskelijat näkevät luonnontieteet hyödyllisiksi yhteiskunnalle, mutta he eivät kuitenkaan itse halua opiskella luonnontieteitä eivätkä halua hakeutua sen alan töihin.

Kokeellisuus nähtiin itselle mielekkääksi, eikä sitä nähty ainoastaan paremman arvosanan ja jatko-opiskelupaikan mahdollistajana. Tulos poikkesi tutkimuksista, missä näkemyksiä ei tarkasteltu kokeellisuuden kontekstissa vaan kysyttiin yleisesti käsityksiä, miksi opiskelijat opiskelevat lukiossa kemiaa. Tutkimuksia on tehty hyvin vähän puhtaasti kokeellisen työskentelyn kontekstissa. Tämä on yllättävää, koska kokeellisuus on iso osa kemian opiskelua ja opetusta, ja tämä oli syy, miksi se valittiin tämän tutkimuksen näkökulmaksi.

Tutkimuksessa selvitettiin myös lukion kemian opettajien käsityksiä siitä, mitä he kuvittelevat opiskelijoidensa ajattelevan kokeellisen työskentelyn relevanttiudesta. Myös opettajat kokivat, että kokeellinen työskentely on opiskelijoille itselleen tärkeää. Sen sijaan he ajattelivat, että ammatillinen relevanssi on opiskelijoille suurempaa kuin yhteiskunnallinen relevanssi. Tämä tulos tuki aikaisempaa tutkimustulosta, jonka mukaan opettajat kokevat suurta epävarmuutta siinä, miten tehdä opetuksesta yhteiskunnallisesti relevanttia.

Tutkimus osoitti, että opettajien tulisi kiinnittää huomiota eri relevanssimallin tasojen olemassaoloon opetuksessa. Samaan aikaan, kun opettajat kokevat epävarmuutta siitä, mitä relevanttiudella tarkoitetaan ja miten tehdä opetuksesta relevantimpaa, luonnontieteiden opiskelu muuttuu opiskelijoille epärelevantimmaksi ja sen suosio laskee.

Tutustu koko tutkimukseen ja yksikön muihinkin tutkielmiin tästä.

Teksti: Marjut Oksanen

Opettajille ja opettajaopiskelijoille tukea MarvinSketchin integroimiseen opetukseen

Teknologian käyttö opetuksessa lisääntyy jatkuvasti, mikä luo opettajille ja opettajaopiskelijoille varmasti paineita pysyä kehityksen mukana. Se vaatii kuitenkin jatkuvaa harjoittelua ja asioihin perehtymistä. Opettajankoulutus voi olla tässä opettajien ja opettajaopiskelijoiden tukena tarjoamalla opettajille suunnattuja kursseja opetusteknologiasta. MOOC eli massiivinen kaikille avoin verkkokurssi on yksi ajankohtainen tapa tarjota koulutusta helposti kaikille halukkaille.  

MarvinSketch on molekyylimallinnusohjelma, joka on käytössä kemian sähköisisää ylioppilaskirjoituksissa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lukion kemian opettajien on pakko edes jonkin verran käyttää ohjelmaa opetuksessaan, jotta opiskelijoilla on tarvittavat taidot käyttää ohjelmaa ylioppilaskirjoituksissa.  

Juuri julkaistussa maisterintutkielmassa kehitettiin Molekyylimallinnus kemian opetuksessa -MOOCia tukemaan kemian opettajia ja opettajaopiskelijoita integroimaan MarvinSketchiä omaan opetukseen. Uudistetussa kurssissa hyödynnetään teknologispedagogisen sisältötiedon (TPACK) -mallia, joka on teoreettinen malli kuvastamaan kolmen tiedon tason (teknologinen, pedagoginen ja sisällöllinen) hallitsemista ja yhdistämistä teknologian integroimiseen opetuksessa. 

Helsingin yliopiston kemian aineenopettajaopiskelijat, jotka olivat suorittaneet alkuperäisen kurssinkokivat uudistetun kurssin hyödylliseksi ja motivoivaksi. TPACK-pohjainen kurssirakenne auttaa hahmottamaan, mitä kurssilla tehdään ja miksi, mikä lisää motivaatiota kurssitehtävien suorittamiseen. Infografiikan uudistettu tehtävänanto koettiin hyödyllisemmäksi tulevaa opettajan uraa ajatellenkoska tehtävän tekeminen kasvattaa omaa materiaalipankkia. 

Tutustu koko tutkimukseen ja yksikön muihinkin tutkielmiin tästä.

Teksti: Pinja Lindholm