Category: Gradu

Vuonna 2020 voimaan tullut todistusvalintauudistus on saanut aikaan sen, että ylioppilaskirjoitusten arvosanalla on suuri merkitys opiskelijalle jatkokoulutuspaikan saamisessa. Jo ennen todistusvalintauudistusta tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että pääsykokeiden merkitys kemian kurssien valitsemisessa on ollut suurempi kuin kiinnostus kemiaa kohtaan tai opettajan ja opetustyylin vaikutus. Tämä herätti mielenkiinnon alkaa selvittää, mikä merkitys kokeellisella työskentelyllä kemian oppitunneilla on lukio-opiskelijoille. Hypoteesina oli, että kokeellisen työskentelyn relevanttius vähenisi ylioppilaskirjoitusten lähestyessä, kun arvosanan merkitys opiskelijalle kasvaa.

Kokeellisen työskentelyn relevanttiutta tarkasteltiin Stuckeyn ym. luonnontieteiden koulutukseen kehittämän relevanssimallin avulla.

Tutkimuksen tuloksista havaittiin, että opiskelijat kokevat kokeellisen työskentelyn itselleen tärkeäksi. Seuraavaksi tärkeintä kokeellisuus oli yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna ja vasta viimeisenä oli ammatilliset syyt. Tulos tukikin aikaisemmissa tutkimuksissa havaittua ristiriitaa, että opiskelijat näkevät luonnontieteet hyödyllisiksi yhteiskunnalle, mutta he eivät kuitenkaan itse halua opiskella luonnontieteitä eivätkä halua hakeutua sen alan töihin.

Kokeellisuus nähtiin itselle mielekkääksi, eikä sitä nähty ainoastaan paremman arvosanan ja jatko-opiskelupaikan mahdollistajana. Tulos poikkesi tutkimuksista, missä näkemyksiä ei tarkasteltu kokeellisuuden kontekstissa vaan kysyttiin yleisesti käsityksiä, miksi opiskelijat opiskelevat lukiossa kemiaa. Tutkimuksia on tehty hyvin vähän puhtaasti kokeellisen työskentelyn kontekstissa. Tämä on yllättävää, koska kokeellisuus on iso osa kemian opiskelua ja opetusta, ja tämä oli syy, miksi se valittiin tämän tutkimuksen näkökulmaksi.

Tutkimuksessa selvitettiin myös lukion kemian opettajien käsityksiä siitä, mitä he kuvittelevat opiskelijoidensa ajattelevan kokeellisen työskentelyn relevanttiudesta. Myös opettajat kokivat, että kokeellinen työskentely on opiskelijoille itselleen tärkeää. Sen sijaan he ajattelivat, että ammatillinen relevanssi on opiskelijoille suurempaa kuin yhteiskunnallinen relevanssi. Tämä tulos tuki aikaisempaa tutkimustulosta, jonka mukaan opettajat kokevat suurta epävarmuutta siinä, miten tehdä opetuksesta yhteiskunnallisesti relevanttia.

Tutkimus osoitti, että opettajien tulisi kiinnittää huomiota eri relevanssimallin tasojen olemassaoloon opetuksessa. Samaan aikaan, kun opettajat kokevat epävarmuutta siitä, mitä relevanttiudella tarkoitetaan ja miten tehdä opetuksesta relevantimpaa, luonnontieteiden opiskelu muuttuu opiskelijoille epärelevantimmaksi ja sen suosio laskee.

Tutustu koko tutkimukseen ja yksikön muihinkin tutkielmiin tästä.

Teksti: Marjut Oksanen

Teknologian käyttö opetuksessa lisääntyy jatkuvasti, mikä luo opettajille ja opettajaopiskelijoille varmasti paineita pysyä kehityksen mukana. Se vaatii kuitenkin jatkuvaa harjoittelua ja asioihin perehtymistä. Opettajankoulutus voi olla tässä opettajien ja opettajaopiskelijoiden tukena tarjoamalla opettajille suunnattuja kursseja opetusteknologiasta. MOOC eli massiivinen kaikille avoin verkkokurssi on yksi ajankohtainen tapa tarjota koulutusta helposti kaikille halukkaille.  

MarvinSketch on molekyylimallinnusohjelma, joka on käytössä kemian sähköisisää ylioppilaskirjoituksissa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lukion kemian opettajien on pakko edes jonkin verran käyttää ohjelmaa opetuksessaan, jotta opiskelijoilla on tarvittavat taidot käyttää ohjelmaa ylioppilaskirjoituksissa.  

Juuri julkaistussa maisterintutkielmassa kehitettiin Molekyylimallinnus kemian opetuksessa -MOOCia tukemaan kemian opettajia ja opettajaopiskelijoita integroimaan MarvinSketchiä omaan opetukseen. Uudistetussa kurssissa hyödynnetään teknologispedagogisen sisältötiedon (TPACK) -mallia, joka on teoreettinen malli kuvastamaan kolmen tiedon tason (teknologinen, pedagoginen ja sisällöllinen) hallitsemista ja yhdistämistä teknologian integroimiseen opetuksessa. 

Helsingin yliopiston kemian aineenopettajaopiskelijat, jotka olivat suorittaneet alkuperäisen kurssin, kokivat uudistetun kurssin hyödylliseksi ja motivoivaksi. TPACK-pohjainen kurssirakenne auttaa hahmottamaan, mitä kurssilla tehdään ja miksi, mikä lisää motivaatiota kurssitehtävien suorittamiseen. Infografiikan uudistettu tehtävänanto koettiin hyödyllisemmäksi tulevaa opettajan uraa ajatellen, koska tehtävän tekeminen kasvattaa omaa materiaalipankkia. 

Tutustu koko tutkimukseen ja yksikön muihinkin tutkielmiin tästä.

Teksti: Pinja Lindholm

Oppilaiden hiipuva kiinnostus luonnontieteiden opiskelua kohtaan aiheuttaa maailmanlaajuista huolta. Oppilaat eivät ymmärrä tai arvosta luonnontieteiden tärkeyttä, vaikka tieteelliset läpimurrot ja niihin perustuvat teknologiset innovaatiot muovaavat enenevissä määrin yhteiskuntaamme ja arkeamme. Miten oppilaat saataisiin kiinnostumaan ja motivoitumaan luonnontieteistä ja niiden opiskelusta?

Draamalla ja draamamuotoisilla opetusmenetelmillä on jo pitkään tiedetty olevan monia hyviä vaikutuksia oppilaiden kiinnostukseen, motivaatioon ja osallisuuteen. Draama tukee myös oppimista ja ymmärtämistä, sillä draaman avulla oppilaat ikään kuin selittävät itse itselleen vaikeasti ymmärrettäviä tieteellisiä ja abstrakteja käsitteitä tulkitsemalla ja eläytymällä tilanteen sääntöjen mukaisesti. Esimerkiksi atomit voivat “haluta” antaa tai vastaanottaa elektroneja kohdatessaan sopivan “kaverin” tai jää sulaa vesimolekyylien “irrotessa toistensa otteesta” lämpöliikkeen kasvaessa liian suureksi. Silti draaman käyttö etenkin luonnontieteiden opetuksessa on melko harvinaista.

Pelillistäminen on muodikas nostetta kokeva opetusmenetelmä, jossa opittava tehtävä tai kokonaisuus muutetaan pelattavaan muotoon. Oppilaita kannustetaan osallistumaan ja tekemään parhaansa peliestä tuttujen elementtien ja kannustimien, kuten kilpailujen, palkkioiden ja arvomerkkien avulla. Toistaiseksi pelillistäminen on suurimmilta osin keskittynyt verkkopohjaisiin oppimisalustoihin ja applikaatioihin, mutta samoja kannustimia voisi yhtä lailla hyödyntää myös tavanomaisten luokassa toteutettavien aktiviteettien yhteydessä. Tästä herääkin kysymys; voisiko draamamuotoisia opetusmenetelmiä pelillistämällä hyödyntää kummankin menetelmän hyötyjä ja voisiko tässä olla ratkaisu oppilaiden kiinnostuksen kohentamiseksi?

Pro gradu -tutkielmassani haettiin aihetta käsittelevää kirjallisuutta systemaattisen analyysin avulla. Huomiota kiinnitettiin tutkimusmenetelmiin ja tuloksiin, joiden pohjalta draaman “hyvyyden” yleistettävyyttä arvioitiin. Systemaattisessa analyysissä löytyneiden julkaisujen pohjalta luotiin oheinen kuva, jossa oppiminen esitetään vuokaaviona. Hyvin suunnitellun opetusmenetelmän avulla herätetään oppilaiden kiinnostus, motivaatio ja osallisuus ja oppilas kytkeytyy oppimisprosessiin. Ensisijaisten oppimistavoitteiden saavuttamisen lisäksi draama kehittää myös oppilaiden empatiaa, tunneälyä, vuorovaikutustaitoja ja luovuutta. Kaikkinensa oppilaat saavat positiivisia kokemuksia ja positiivisen minäkuvan, jotka ovat omiaan lisäämään kiinnostusta opetettavaa ainetta kohtaan.

Tutustu koko tutkimukseen ja yksikön muihinkin tutkielmiin tästä.

Teksti: Kristian Silander