Tekijä: Leealaura Leskelä

The writer of the blog: Tiina Onikki-Rantajääskö

In recent years, Easy Language has been established as part of the language studies at the Faculty of Humanities of the University of Helsinki. Future masters of the Finnish language can choose the course “Introduction to Easy Language” and the “Project course for writing Easy Language”, which are also intended for students of translation studies. Students in other language subjects can usually be included in the courses.

The courses provide basic information about Easy Language and its target groups, as well as training for producing Easy Language texts. Language experts are thus graduating from the University of Helsinki with  knowledge on Easy Language and readiness to develop their expertise in it. Some of them will become teachers of mother tongue and literature and some of them other language professionals, such as journalists, communicators, translators and language consultants. Finnish as a second or foreign language is also connected in many ways to the tasks of language professionals, and in those tasks it is important to know the possibilities of Easy Language. We hope that Easy Language studies will produce language professionals who know how to utilize Easy Language and train others.

There is a great need for Easy Language in society. Its importance will increase as the Accessibility Directive introduces cognitive and, in particular, linguistic accessibility as a civil right. There is a need for language professionals who are able to train experts of Easy Language and work in the field, in order to meet the demand for Easy Language in a quality way. Easy Language is not a panacea but an activity related to the use of language and interaction, and the experts need to understand and take into account the principles of Easy Language.

A lot of research is needed to support the development of Easy Language. In recent years, Finnish-language students at the University of Helsinki have been attracted to Easy Language research from their bachelor’s degree on. Several master’s theses are about to be completed, as well as a few dissertations on Easy Language. Master’s theses concern, for example, the long words of Selkosanomomat (Easy Language newspaper), Easy Language adaptations in school books, and the variation of the perspective in an Easy language detective story. Hopefully, the graduating students will continue to dissertation research. Similar activities are running in other Finnish universities, too, and the Klaara network brings the researchers of Easy Language together from students onwards.

When consolidating teaching of Easy Language, university teachers have also got training on the special features and issues of Easy Language. Over the past couple of years, the courses have been implemented in collaboration with Easy Language experts. This fall, also video lectures have been co-produced. They can be used as part of future teaching and online courses of Easy Language. This will ensure the continuity of teaching in the years to come, when the resources of the Faculty of Humanities are tight due to funding cuts at the university. E-learning creates opportunities to open courses more widely so that time and place constraints are exceeded. Hopefully, at some point, national and international cooperation can also be implemented.

Our goal is to obtain a 30-credit study module for Easy Language and its research, which could be combined with optional studies in other master’s programs as well. However, this is a question of resources. Also, the inclusion of the comprehensive and multidisciplinary dimensions of Easy Language in education demands resources. Enthusiastic feedback from the students helps us to do the long-term work to achieve a persistent  position for Easy Language education at the university.

The writer: Tiina Onikki-Rantajääskö,
professor, Finnish language
Department of Finno-Ugrian and Scandinavian Studies
Faculty of Humanities, University of Helsinki

The original Finnish version of this blog is here.

Blogin kirjoittaja: Tiina Onikki-Rantajääskö

Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa on viime vuosina vakiinnutettu selkokielen opetusta osaksi opetustarjontaa. Tulevat suomen kielen maisterit voivat valita opintoihinsa kurssin Johdatus selkokieleen sekä Selkomukauttamisen projektikurssin, jotka on tarkoitettu myös käännöstieteen opiskelijoille. Muidenkin kieliaineiden opiskelijoita mahtuu yleensä mukaan kursseille.

Kursseilla tarjotaan perustietoa selkokielestä ja sen kohderyhmistä sekä saadaan tuntumaa selkokielisen tekstin tuottamiseen. Yliopistosta valmistuu näin kielen asiantuntijoita, jotka tuntevat selkokieltä ja joilla on valmius kehittää asiantuntemustaan sen osalta. Osasta tulee äidinkielen ja kirjallisuuden opettajia ja osasta muita kielen ammattilaisia, esimerkiksi toimittajia, tiedottajia, kääntäjiä ja kielikonsultteja. Suomi toisena tai vieraana kielenä liittyy eri tavoin monen tehtäviin, ja siinäkin selkokielen mahdollisuuksien tunteminen on tärkeää. Toivomme selkokielen koulutuksen tuottavan kielen ammattilaisia, jotka osaavat hyödyntää selkokieltä ja kouluttaa muita selkokielen tuntemukseen.

Selkokielen tarve yhteiskunnassa on suuri.  Sen merkitys kasvaa, kun saavutettavuusdirektiivin myötä myös kognitiivinen ja erityisesti kielellinen saavutettavuus aletaan mieltää kansalaisoikeudeksi. Tarvitaan paljon kielen ammattilaisia kouluttamaan selkokielen käyttäjiä ja toimimaan kentälle, jotta selkokielen kysyntään voidaan vastata laadukkaasti. Selkokieli ei ole ihmelääke, jota otetaan apteekin hyllyltä, vaan kielen käyttöön ja vuorovaikutukseen liittyvää toimintaa, jossa täytyy ymmärtää ja ottaa huomioon selkomukauttamisen periaatteet.

Selkokielen kehittämisen tueksi tarvitaan paljon tutkimusta. Helsingin yliopiston suomen kielen opiskelijoita on viime vuosien aikana houkuteltu selkokielen tutkimukseen kandidaatintutkielmista lähtien. Useita graduja onkin valmistumassa, samoin tekeillä on muutamia selkokieltä koskevia väitöskirjoja. Graduja on tekeillä esimerkiksi Selkosanomien pitkistä sanoista, koulukirjojen selkoistamisesta ja selkomukautetun dekkarin näkökulman vaihtelusta. Graduntekijöistä saadaan toivottavasti lisää tulevia väitöskirjantekijöitä. Samanlaista toimintaa on muissakin Suomen yliopistoissa, ja Klaara-verkosto kokoaa tutkijoita yhteen opiskelijoista alkaen.

Opetusta vakiinnutettaessa myös yliopiston opettajat ovat kouluttautuneet selkokielen erityispiirteiden ja -kysymysten tuntemukseen. Kursseja on parin viime vuoden aikana toteutettu yhteistyössä selkokielen asiantuntijoiden kanssa. Tänä syksynä on tuotettu yhdessä myös videoluentoja, joita voidaan käyttää tulevan opetuksen ja verkkokurssien osana. Näin turvataan opetuksen jatkuvuus myös tulevina vuosina, kun humanististen tiedekunnan resurssit ovat tiukalla yliopistoon kohdistuneiden rahoitusleikkauksien vuoksi. Verkko-opetus luo mahdollisuuksia kurssien avaamiselle laajemmalle niin, että ylitetään ajan ja paikan rajoitteita. Toivottavasti jossain vaiheessa voidaan toteuttaa myös valtakunnallista ja kansainvälistä yhteistyötä.

Tavoitteenamme on saada selkokielen ja sen tutkimuksen opetuksesta 30 opintopisteen opintokokonaisuus, joka voitaisiin liittää vapaasti valittaviin opintoihin myös muissa maisteriohjelmissa. Tämä on kuitenkin resurssikysymys, kuten myös se, että selkokielen monialaiset ja monitieteiset ulottuvuudet saadaan mukaan koulutukseen. Opiskelijoilta tullut innostunut palaute auttaa rakentamaan pitkäjänteisesti ja sinnikkäästi selkokielen koulutuksen asemaa yliopistossa.

Kirjoittaja: Tiina Onikki-Rantajääskö
suomen kielen professori
suomen kielen ja suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurien maisteriohjelma
humanistinen tiedekunta, Helsingin yliopisto

English version of this blog is available here.

Blogin kirjoittaja: Saija Kortet

Huomio selkokielen käyttöön terveydenhuollossa

”Potilaalla on todettu kliinisesti epideeminen nefriitti”. Nämä lääkärin lausumat sanat ovat syöpyneet iäksi sukulaiseni mieleen. Päällimmäisenä muistona vuoden 1975 joulusta läheiselläni on se, kuinka huonoon kuntoon pienenpieni virus ihmiskehon saikaan, mutta lääkärin käyttämät käsitteet ja sairaalaslangi mietityttävät yhä 45 vuoden jälkeenkin.

Virus on myös tämän päivän yksi merkittävimmistä puheenaiheista, ja vuodesta 2020 jäänee usealle muistijälki viruksesta, joka on pakottanut koko ihmiskunnan nöyrtymään edessään. Suomessakin oltiin keväällä täysin uudenlaisen tilanteen edessä ja tarvittiin nopeita toimia. Oikea-aikaisen ja riittävän selkeän viestinnän merkitys korostuu poikkeustilanteissa, koska ihmisillä on usein tarve saada paljon tietoa, jonka avulla voi käsitellä itselleen vierasta tilannetta. Selkokielen neuvottelukunta on aktiivisesti muistuttanut siitä, että poikkeustilannetta koskevat ohjeet olisivat ymmärrettävät eikä kukaan jäisi tiedon ulkopuolelle (Selkokeskus 2020). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2020) alkoi pian koronaviruspandemian ryöpsähdettyä ylläpitää Ajankohtaista koronaviruksesta -sivustoa, jossa yhtenä osa-alueena tuotetaan Koronavirus selkokielellä -osiota. Tämä on yksi erinomainen esimerkki siitä, kuinka terveydenhuollon kontekstiin liittyvästä asiasta viestitään ymmärrettävällä ja selkeällä tavalla, jolloin tieto on mahdollisimman monen saavutettavissa.

Selkokielen merkitys ja hyöty on hiljalleen alettu tunnistaa ja tunnustaa terveydenhuoltokontekstissa. Selkokieleen liittyviä koulutuksia on järjestetty terveysalan opettajille (Pinolehto 2017) sekä henkilöstölle ja opiskelijoille (Savonia amk 2020). Esimerkinnäyttäjänä toimii Satakunnan sairaanhoitopiiri, joka on edelläkävijä selkokielisen materiaalin, kuten potilasohjeiden tuottamisessa (Selkosanomat 2015). Muut sairaanhoitopiirit seurannevat parhaansa mukaan perässä ja ottanevat huomioon saavutettavuuteen ja esteettömyyteen liittyviä asioita esimerkiksi verkkosivupäivitysten yhteydessä. Kolmannen sektorin toimijoista esimerkiksi Suomen Punainen Risti (2019) ja Imetyksen tuki ry (2019) ovat julkaisseet selkokielisiä ohjemateriaaleja, jotka on tarkoitettu kaikkien kansalaisten käyttöön. Selkokielinen viestintä palveleekin meistä aivan jokaista, eikä pelkästään etukäteen määriteltyjä, alun perin selkokielisen viestinnän kohderyhmiksi ajateltuja erityisryhmiä.

Terveydenhuollossa on käytössä runsaasti erikoissanastoa ja siellä toimitaan usein olosuhteissa, joissa asiakkaana olevan ihmisen kyky vastaanottaa tietoa ja ohjeita voi olla tavallisuudesta poikkeavan tai muuten stressaavan tilanteen vuoksi rajoittunutta. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi, jos potilas itse tai hänen lapsensa tai omaisensa on sairastunut tai on muuten haastavassa tilanteessa. (Leskelä 2019.) Uskotaankin, että selkokielen käytöstä voi olla hyötyä kenelle tahansa terveydenhuollon asiakkaalle.

Kulttuurinen moninaisuus on yhä yleisemmin läsnä terveydenhuollon arjessa ulkomaalaistaustaisten asiakkaiden mutta myös henkilökunnan myötä. Onkin arvioitu, että esimerkiksi lääkäreistä noin joka kymmenes puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia (Ora 2019). Heikko kielitaito tai yhteisen kielen puuttuminen on potentiaalinen uhka onnistuneelle vuorovaikutukselle ja hoidolle. Kulttuuristen erojen vuoksi potilaan käsitykset oireista, sairaudesta ja sairauden hoidosta saattaa poiketa lääkärin käsityksistä (Pyörälä & Hietanen 2011). Lisäksi lääkärin ja potilaan välisessä vuorovaikutuksessa on käytännössä aina tiedollista epäsymmetriaa, koska lääkäri on koulutuksensa puolesta lääketieteellisten käsitteiden ja asioiden asiantuntija, kun taas potilaalla ei tällaista tietoa ole (Leskelä & Lindholm 2012).
Asioiden tunnistamista ja tiedostamista tulisi seurata askel kohti konkreettisia toimintoja, joiden avulla pyritään saavuttamaan yhä laadukkaampaa ja vaikuttavampaa vuorovaikutusta ja hoitotuloksia. Terveydenhuollon toimijoiden tulee olla tietoisia ja osata huomioida, jo opiskeluajoista lähtien, asiakkaan mahdollisia ymmärrysvaikeuksia ja sitä, kuinka voi auttaa asiakasta ymmärtämään paremmin.

Selkokielikoulutusta lääketieteen opiskelijoille

Selkeän ja ymmärrettävän kielen käyttö on olennainen osa lääkärin vuorovaikutustaitoja. Aiempien tutkimusten mukaan lääketieteen opiskelijat (Bourquin ym. 2015) ja valmiit lääkärit (Bosley ym. 2018) käyttävät asiakkaidensa kanssa keskustellessaan usein monimutkaisia ammattikieleen kuuluvia käsitteitä, jotka voivat olla asiakkaille outoja ja aiheuttaa hämmennystä. Vaikeasti ymmärrettävien käsitteiden käyttö voi johtaa väärinymmärryksiin ja vaikuttaa vuorovaikutuksen tehokkuuteen (Bourquin ym. 2015) sekä lääkärin ja asiakkaan väliseen luottamukseen (Bosley ym. 2018). On helppo yhtyä Warden ym. (2018) toteamukseen, että selkokielen opetus tulisi sisällyttää osaksi lääketieteen koulutusta.

Keväällä 2020 oli tarkoitus järjestää pilottikoulutus selkokielestä Oulun yliopiston viidennen vuoden lääketieteen opiskelijoille, mutta koronapandemia sotki suunnitelmat ja koulutus jouduttiin perumaan. Koulutukseen oli tarkoitus rekrytoida vapaaehtoisia lääketieteen opiskelijoita, jotka olisivat saaneet tiiviin, mutta informatiivisen opastuksen selkokielestä ja sen käytöstä. Koulutus olisi sisältänyt opiskelijoiden itsenäisesti tekemää työtä, lähiopetusta ja ryhmätyöskentelyä. Koulutuksen avulla saatua selkokielen osaamista olisi arvioitu ennen koulutusta ja koulutuksen jälkeen tehtävällä kyselyllä. Tarkoitus oli, että käsittelisin tätä aihetta kasvatustieteen aineopintoihin kuuluvassa kandidaatin tutkielmassani. Tutkimusaineisto olisi muodostunut opiskelijoille suunnatun kyselyn avulla saaduista vastauksista, mutta kurssin perumisen vuoksi jouduin muuttamaan suunnitelmaa. Tehdessäni kirjallisuushakuja tutkimussuunnitelmaani varten, kiinnostukseni ja tietämykseni selkokielestä kasvoi merkittävästi. Samalla ymmärrykseni selkokielen merkityksestä ja potentiaalista terveydenhuollonkontekstissa kirkastui entisestään. Kandidaatin tutkielmassani tunnistin ja totesin tiedon aukon, mutta muuten siinä jäätiin suunnitelmatasolle. Jatkosuunnitelmat lääketieteen opiskelijoille suunnatun selkokielikoulutuksen ja siihen kohdistuvan tutkimuksen suhteen ovat avoinna, mutta tähän yhteiskunnallisesti merkittävään aiheeseen tullaan palaamaan varmasti, tavalla tai toisella.

Selkokielen hyödyt ovat kiistattomat. Kohderyhmiin kuuluvien henkilöiden määrä on viime vuosien aikana kasvanut, joten tarvetta selkokielelle on. Selkokielestä voi kuitenkin hyötyä moni muukin kuin varsinaiset kohderyhmät. Suunnitelmalliset ja tavoitteelliset koulutukset tuleville terveydenhuollon ammattilaisille tulisi sisällyttää osaksi terveydenhuollon perustutkintoon kuuluvaa opetusta. Lisäksi jo alalla toimiville ammattilaisille tulisi tarjota mahdollisuus kehittää osaamista selkokielestä esimerkiksi täydennyskoulutusten avulla. Selkokieliseen viestintään tulee kiinnittää huomiota organisaatiotasolla ja siihen tulee pyrkiä esimerkiksi, kun päivitetään potilaille tarkoitettuja hoito-ohjeita ja organisaation verkkosivuja. Jokaisella on oikeus selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa olevaan tietoon!

Kirjoittaja: Saija Kortet

Saija Kortet on kätilö, terveystieteiden maisteri ja terveystieteiden opettajaopiskelija, joka perehtyi selkokieleen tehdessään kasvatustieteen aineopintoihin kuuluvaa kandidaatin tutkielmaa.

LÄHTEET:
Bosley Helen, Henshall Catherine, Appleton Jane V. & Jackson Debra 2018. A systematic review to explore influences on parental attitudes towards antibiotic prescribing in children. Journal of Clinical Nursing 27: 892-905.

Bourquin, Céline, Stiefel, Friedrich, Schmid Mast, Marianne, Bonvin, Raphael & Berney, Alexandre 2015. Well, you have hepatic metastases: Use of technical language by medical student in simulated patient interviews. Patient Education and Counseling 98:323-330.

Imetysen tuki ry 2019. Selkokielinen materiaali. https://imetys.fi/selko/
Leskelä, Leealaura 2019. Selkokieli. Saavutettavan kielen opas. Turenki: Hansaprint Oy.

Leskelä, Leealaura & Lindholm, Camilla 2012. Näkökulmia kielellisesti epäsymmetriseen vuorovaikutukseen. Teoksessa Leskelä & Lindholm (toim.) Haavoittuva keskustelu. Kehitysvammaliiton tutkimuksia 6.

Ora, Ulla 2019. Ulkomaalaistaustaisten lääkäreiden määrä lisääntyy nopeammin kuin suomalaisten. Mediuutiset. https://www.mediuutiset.fi/uutiset/ulkomaalaistaustaisten-laakareiden-maara-lisaantyy-nopeammin-kuin-suomalaisten/55afc6b4-b62c-4397-b9ab-7e05f5193fa9.

Pinolehto, Marja (toim.) 2017. Sujuvampia opinpolkuja romaneille ja maahanmuuttajille: Opin portailla Pohjois-Pohjanmaalla -hankkeen loppuraportti. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/138798/Puheenvuoro_12_978-952-493-305-6.pdf.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Pyörälä, Eeva & Hietanen, Päivi 2011. Vuorovaikutustaidot osana lääkärin ammatillista kehittymistä. Suomen Lääkärilehti 66(6): 469-473a.

Savonia amk 2020. Täydennyskoulutus. https://taydennys.savonia.fi/koulutukset/sosiaali-ja-terveysala/selkokielikoulutuksia

Selkokeskus 2020. Kannanotot. https://selkokeskus.fi/selkokeskus/kannanotot/

Selkosanomat 2015. Satakunnan sairaanhoitopiiri on Vuoden selväsanainen. https://selkosanomat.fi/kotimaa/satakunnan-sairaanhoitopiiri-on-vuoden-selvasanainen/

Suomen Punainen Risti 2019. Turvallisuustietoa selkosuomeksi. https://rednet.punainenristi.fi/node/54429

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020. Koronavirus selkokielellä. https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19/materiaalipankki-koronaviruksesta/koronavirus-selkokielella

Warde, Fiona, Papadakos, Janet, Papadakos, Tina, Rodin, Danielle, Salhia, Mohammad & Giuliani, Meredith 2018. Plain language communication as a priority competence for medical professionals in a globalized world. Canadian Medical Education Journal 9(2): e52-e59.

Blogin kirjoittaja: Annikki Hyppönen

Tieteen termipankki (https://tieteentermipankki.fi) on suomalainen, vuonna 2012 avattu monikielinen ja monitieteinen terminologinen tietokanta. Se on wikimuotoinen verkkopalvelu, johon kootaan parhaillaan kaikkien Suomessa harjoitettavien tieteenalojen termistöjä – kuluvan vuoden alusta myös selkokieleen ja sen tutkimukseen liittyviä termejä. Tavoitteena tässä projektissa on, että myös selkokielen osalta termityö yhdenmukaistaa ja vakiinnuttaa käsitteitä, ja selkeyttää selkokieleen ja saavutettavuuteen liittyvää viestintää.

Digitaalisten palvelujen käytön yleistyessä viestinnän merkitys on lisääntynyt. Yhteiskuntamme toimintoihin osallistumisen tulisi olla yhdenvertaista ja esteetöntä jokaiselle, erilaisista yksilökohtaisista rajoitteistaan huolimatta. Selkokielen tarpeen ymmärtäminen yhteiskunnassamme liittyy läheisesti saavutettavuuteen. Julkisen sektorin toimijoita koskeva laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta tuli voimaan 1.4.2019. Lain määrittelemän aikataulun mukaisesti 23.9.2020 mennessä sekä vanhojen että uusien verkkosivustojen on täytettävä saavutettavuusehdot, ja lisäksi verkkosivustojen ja niihin liittyvien aikasidonnaisten medioiden – esimerkiksi äänitteiden, videoiden ja podcastien – tulee olla saavutettavia.  Mobiilisovelluksilla käytettävien palvelujen saavutettavuuden on lain mukaan toteuduttava 23.6.2021 mennessä.

Käsitteet saavutettavuus ja esteettömyys ymmärretään usein toistensa synonyymeiksi, mutta niiden merkityksillä on vivahde-eroja. Esteettömyys huomioi yhteiskunnan rakennetun ympäristön, kuten rakennukset, liikennevälineet ja ulkoilualueet, ja siellä eri tavalla liikkuvat ja toimivat ihmiset. Myös saavutettavuus sisältää osittain samoja merkityksiä, mutta usein se viittaa lisäksi viestintään, kuten verkkosivuihin ja -palveluihin ja niiden soveltuvuuteen erilaisille käyttäjäryhmille. Fyysinen saavutettavuus ymmärretäänkin usein yhdenvertaiseksi oikeudeksi hyvään elinympäristöön, jossa liikkuminen, eläminen, asuminen ja toimiminen on mahdollista eri väestöryhmille. Aistinvarainen saavutettavuus tarkoittaa, että myös näkö-, kuulo- tai tuntoaistirajoitteiset henkilöt voivat käyttää palveluja esimerkiksi erilaisten apuvälineiden avulla. Kun verkkopalveluja tarkastellaan saavutettavuuden näkökulmasta, huomio kohdistuu niiden ymmärrettävyyteen, sisällössä käytettyyn kieleen ja terminologiaan. Kognitiivisella saavutettavuudella viitataan tiedon ja tiedonkäsittelyn saavutettavuuteen sekä ratkaisuihin, jotka helpottavat ymmärtämistä, hahmottamista ja muistamista sekä uuden tiedon oppimista tai omaksumista. Keskeistä on kielen ja käytetyn terminologian ymmärrettävyys. Näitä ja monia muita selkokieleen liittyviä termejä päästään pian tarkastelemaan Tieteen termipankissa.

Selkokieltä on kehitetty Suomessa 1980-luvulta lähtien, ja siitä on julkaistu tutkimuksia, opinnäytetöitä sekä myös oppaita. Leealaura Leskelän Selkokieli – Saavutettavan kielen opas julkaistiin 2019, ja sitä voidaan pitää tuoreimpana suomenkielisenä lähdeteoksena, joka liittyy selkokieleen ja sen tutkimukseen (https://selko.fi/selkokieli-saavutettavan-kielen-opas/). Teos opastaa lukijaansa tarkasti ja laaja-alaisesti niin kirjoitetun kuin puhutunkin selkokielen tarpeesta, asemasta, käytöstä ja käytännöistä yhteiskunnassamme. Samalla se muodostaa ajantasaisen perustan selkokielen termistölle ja käsitteille. Tälle perustalle on koottu pääosin myös Tieteen termipankissa esiintyvät, selkokieleen ja sen tutkimukseen liittyvät termit ja määritelmät.

Tässä projektissa työtä tehdään osana valinnaisia opintoja ryhmässä, jossa on kaksi maisteriopiskelijaa ja väitöskirjatutkija. Työnkulku on alkanut lähdeteoksissa esiintyneiden termien ja määritelmien poimimisella. Sen jälkeen jokaiselle termille on määritetty sen luokka, määritelmä, sanaluokka ja -muoto, mahdollinen johdostyyppi ja yhdysosamuoto sekä käyttösuositus ja synonyymitermi. Lisäksi näkyvissä on termin mahdollinen muun kielinen vastine sekä lähteet, joista tieto on peräisin.  Esimerkiksi termi ”selkokirjoittaja” ja sen synonyymi ”selkokielistäjä” tarkoittavat ”selkokielistä tekstiä tuottavaa tai selkokielelle mukauttavaa kirjoittajaa.” Tätä kirjoitettaessa on meneillään työn tarkistusvaihe, jossa kootut määritelmät ja vastineet tarkistetaan. Lopputarkistuksen jälkeen termit lisätään Tieteen termipankkiin. Termit ja niiden selitteet löytyvät Termipankin hakutoiminnolla, ja myös yleisimmät hakukoneet löytävät ne.

Toivotamme tervetulleiksi mukaan termityöhön myös muut selkokielen tutkijat!

Kirjoittaja: Annikki Hyppönen

Kirjoittaja valmistelee kognitiivisen saavutettavuuden suunnitteluun liittyvää väitöskirjaa Vaasan yliopistossa, viestintätieteiden tutkimusohjelmassa.

Blogin kirjoittaja: Seija Mikkonen

Selkokielen mittarissa kehotetaan suosimaan nominien perusmuotoja, jos se on lauseyhteydessä mahdollista ja luontevaa (Selkokielen mittari; Leskelä 2019). Miten periaate toteutuu käytännössä? Onko selkoteksteissä enemmän nominien perusmuotoja kuin yleiskielisissä lähtöteksteissä? Jos näin on, miten selkokirjoittaja on onnistunut käyttämään perusmuotoja taivutusmuotojen sijaan?

Halusin saada vastauksia näihin kysymyksiin pro gradu -tutkielmassani (Mikkonen 2020). Tarkastelin kolmea informoivaa tekstiparia, ja vertasin perusmuotojen määriä yleiskielisissä lähtöteksteissä ja niistä mukautetuissa selkoteksteissä. Sitten tutkin, mitä muutoksia selkotekstiin oli tehty silloin kun siinä oli käytetty perusmuotoa taivutusmuodon sijaan. Lopuksi selvitin selkokirjoittajien näkemyksiä kyselyllä.

 Perusmuotojen määrät

Kaikissa kolmessa selkotekstissä nominien perusmuotoja esiintyi enemmän kuin vastaavissa lähtöteksteissä, mikä näkyy alla olevassa kuviossa.

Kuvio 1: Nominien perusmuotojen prosentuaaliset osuudet

Selkoteksteissä oli siis suosittu perusmuotoja. Kuinka niitä oli saatu teksteihin?

 Lausekkeista lauseita

Selkoteksteihin oli rakennettu perusmuotoja varsin usein käyttämällä substantiivilausekkeiden, mutta myös muiden lausekkeiden sijaan sivulauseita. Selkoteksteissä oli käytetty esimerkiksi jos-lausetta (esimerkki 1) tai alisteista kysymyslausetta (esimerkki 2). Esimerkkien a-kohdat ovat yleiskielisistä lähtöteksteistä ja b-kohdat selkoteksteistä.

(1)

 a. Joissakin vakavissa rikoksissa uhrilla on oikeus pyynnöstä saada ilmoitus vangin tai tutkintavangin vapauttamisesta, karkaamisesta ja tietyin edellytyksin muusta vankilasta poistumisesta.

b. Joissakin vakavissa rikoksissa uhrilla on oikeus saada ilmoitus, jos vanki tai tutkintavanki vapautuu, karkaa vankilasta tai poistuu vankilasta muuten. (teksti A)

(2)

a. Maistraatti arvioi muuton vakinaisuuden tapauskohtaisesti.

b. Maistraatti arvioi erikseen jokaisen muuton ja päättää, onko muutto vakinainen vai ei. (teksti B)

Molemmissa esimerkeissä sivulauseen muodostuksessa oli hyödynnetty substantiivien kantasanoja: esimerkissä (1) kantaverbejä vapautua, karata ja poistua ja esimerkissä (2) kanta-adjektiivia vakinainen. Mukautuksissa toteutui nominien perusmuotojen lisäksi useita muitakin selkokielen periaatteita: lyhyemmissä lauseissa ei ole liikaa informaatiota, tekstissä ei ole substantiivityylisiä ilmauksia ja asiat esitetään konkreettisesti.

 Passiivilauseista aktiivilauseita

Selkokielen ohjeistus kehottaa suosimaan lauseita, jotka rakentuvat persoonamuotoisen verbin varaan. Perusmuotojen määrä oli kasvanut selkoteksteissä, kun lähtötekstin passiivilauseita oli muutettu aktiivilauseiksi kuten seuraavassa esimerkissä.

(3)

a. Perheenjäseninä pidetään avio- ja avopuolisoa sekä rekisteröidyn parisuhteen osapuolta.

b. Perheenjäseniä ovat aviopuoliso, avopuoliso ja rekisteröidyn parisuhteen osapuoli. (teksti B)

Lähtötekstissä oli monimerkityksinen verbi pitää passiivimuodossa. Selkotekstissä oli käytetty olla-verbiä, jonka ympärille oli muodostettu aktiivilause. Samalla yhdyssanat aviopuoliso, avopuoliso ja osapuoli oli saatu perusmuotoon. Olla-verbiä käyttäen selkoteksteissä oli saatu rakennettua perusmuotoja useissa muissakin kohdissa.

Sanavalintoja ja muita keinoja

Selkoteksteihin oli syntynyt perusmuotoja myös, kun listoista oli tehty lausemaisia luetelmia. Perusmuotoja oli saatu käyttöön myös sanaselityksissä. Usein taustalla oli myös yksittäisen sanan vaihtaminen. Seuraavassa esimerkissä selkotekstissä kuvattiin konkreettisesti, mitä tallenteelle tehdään oikeudenkäynnissä, ja samalla tallenne voitiin esittää perusmuodossa.

(4)

a. Uhrin kuulustelu voidaan joissakin tapauksissa tallentaa videolle ja tallennetta käyttää todisteena oikeudenkäynnissä, esimerkiksi – –

b. Joissakin tapauksissa uhrin kuulustelu voidaan tallentaa videolle ja näyttää tallenne oikeudenkäynnissä. (teksti A)

Joskus yksittäisellä sanalla oli niin vähän merkitystä, että se oli voitu  jättää pois ilman, että virkkeeseen oli tarvinnut tehdä muita muutoksia.  Seuraavassa esimerkissä perusmuotoja oli aikaansaatu jättämällä abstraktisubstantiivi osallistuminen pois.

(5)

a. Kotoutumiskoulutusta voi olla esimerkiksi osallistuminen suomen kielen kurssille tai työharjoitteluun.

b. Kotoutumiskoulutusta voi olla esimerkiksi suomen kielen kurssi tai työharjoittelu. (teksti C)

Myös seuraavassa perusmuotoja oli saatu aikaan pienellä muutoksella. Selkotekstissä oli verbin sisältää sijaan sen johdos sisältyä, ja tällöin uutena esitetyt asiat testaus ja kartoitus olivat perusmuodoissa.

(6)

a. Alkukartoitus voi sisältää esimerkiksi kielitaidon testauksen ja ammatillisen osaamisen kartoituksen.

b. Alkukartoitukseen voi sisältyä esimerkiksi kielitaidon testaus ja ammatillisen osaamisen kartoitus. (teksti C)

Keinot perusmuotojen muodostamiseen olivat siis monet. Selkokirjoittajille tekemässäni kyselyssä kirjoittajat nostivat esiin pitkälti samoja keinoja, joita esittelin edellä tekstiparien vertailuun perustuen.

 Kokonaisuus ratkaisee

Sekä tekstien vertailussa että kyselyn vastauksissa tuli esiin se, että joissakin tapauksissa selkokielen muut periaatteet tukevat perusmuodon suosimista. Substantiivilausekkeita purettaessa toteutuu useita selkokielen rakenteiden periaatteita: siten voidaan välttää esimerkiksi substantiivityylisiä ilmauksia ja vaikeita partisiippirakenteita, esittää yksi asia yhdessä lauseessa tai sijoittaa predikaattiverbi lauseen alkupuolelle. Samalla toteutuu myös periaatteita, jotka liittyvät tekstiin kokonaisuutena: aihetta käsitellään konkreettisella, havainnollisella tavalla eikä teksti ole liian tiivistä.

Toisinaan taas periaatteet toimivat toisiaan vastaan. Sivulauseiden lisääntymisen myötä virkkeistä voi tulla monimutkaisia. Selkoteksteissä oli esimerkiksi käytetty varsin usein jos-lausetta ja sen jälkeistä päälausetta. Näin oli saatu purettua substantiivilausekkeita siten, että teemankuljetus eteni loogisesti, ja samalla oli syntynyt perusmuotoja. Selkokielen ohjeistuksen mukaan selkolukijalle helpompi lauseiden järjestys vaikuttaisi kuitenkin olevan päinvastainen (Leskelä 2019: 155). Tällaisissa tapauksissa selkokirjoittaja joutuu puntaroimaan – tai testaamaan lukijoilla – mitkä yksittäiset seikat parhaiten edistävät tekstikokonaisuuden ymmärrettävyyttä.

Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan:

Mikkonen, Seija. 2020. Nominitaivutuksen periaatteiden toteutuminen selkokielisissä informoivissa teksteissä. Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202006223365

Lähteet:

Leskelä, Leealaura. 2019. Selkokieli – Saavutettavan kielen opas. Helsinki: Kehitysvammaliitto ry, Opike.

Selkokielen mittari.https://selkokeskus.fi/wp-content/uploads/2018/10/SELKOMITTARI_2018_11.10.18.pdf.

 

Tutkitut tekstiparit:

Teksti A: Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esite. Oikeusministeriö 2017.

https://oikeus.fi/fi/index/esitteet/tietoarikoksenuhrinoikeuksista.html

Teksti B: Vammaisen ja pitkäaikaissairaan maahanmuuttajan opas. Tukikeskus Hilma 2016.

https://tukikeskushilma.fi/materiaali/

Teksti C: Työelämään – työelämän ABC -opas. STTK 2018. https://www.sttk.fi/files/5718/

Blogin kirjoittaja: Ella Airaksinen

Miten saada selkokieliseen asiatekstiin kohtelias ja lukijaa kunnioittava sävy? Selkokielisen kohteliaisuuden reseptiin tarvitaan tekstin suuntaamista lukijalle, velvoittavuuden vähentämistä ja lukijalle muodostuvien roolien tarkkailua.

Nämä kohteliaisuuden ainekset perustuvat pro gradu -tutkielmaani, jossa selvitän selkokielisen oppaan kohteliaisuutta tutkimalla sen suoria ja epäsuoria keinoja puhutella lukijaa. Tällaisia tekstiä lukijalle suuntaavia puhuttelukeinoja ovat esimerkiksi lue, sinun kannattaa, voi ottaa ja haetaan. Puhuttelu kietoutuu kielelliseen kohteliaisuuteen, joka rakentaa kohteliaisuutta nimenomaan kielen kautta. Se on eri asia kuin kohtelias käytös, joka ilmenee vaikkapa huonon vitsin kuulleen kohteliaana naurahduksena, jotta vitsin kertoja ei pahoittaisi mieltään.

Kohteliaisuuden tutkimisen keinot

Tutkielmassani vertailen selkomukautetun oppaan ja sen alkuperäisen yleiskielisen version puhuttelukeinoja Brownin ja Levinsonin (1987 [1978]) kohteliaisuusteorian avulla. Teorian mukaan jokaisella ihmisellä on julkiseen minäkuvaan liittyvät kasvot, joita kirjoittaja voi joko suojella, vahvistaa tai uhata kielellisillä valinnoillaan. Jyrkkä kielto Älä mene sinne voi joissakin tekstiyhteyksissä uhata lukijan kasvoja. Sama asia ilmaistuna hieman toisella tapaa, esimerkiksi Sinne ei saa mennä, puolestaan suojelee lukijan kasvoja. Tutkielma nojaa myös Hallidayn (1994 [1985]) systeemis-funktionaaliseen teoriaan, jonka avulla tutkin sitä, miten tekstin merkitykset muuttuvat yleiskielestä selkokieleen mukautettaessa. Ei ole yhdentekevää, puhutellaanko lukijaa suoraan vai valitaanko epäsuora puhuttelukeino.

Raikkautta näihin vanhoihin teorioihin tuo uudempi kohteliaisuuden tutkimus, jossa korostetaan tilannesidonnaisuutta (ks. Watts 2003; Tanner 2012). Tekstiympäristö ja tekstin tarkoitus vaikuttavat suuresti siihen, voiko jotain yksittäistä ilmaisua ylipäätään tulkita kohteliaisuuden kautta. Kirjoittaja joutuu ottamaan huomioon myös muut selkokielen periaatteet, kun hän valitsee tekstiin sopivia tapoja puhutella lukijaa.

Tutkimustulosteni ja aiemman selkokielen tutkimuksen perusteella rakensin kohteliaan puhuttelun periaatteet, jotka auttavat selkokielisten asiatekstien kirjoittajia huomioimaan lukijansa entistä kohteliaammin tekstin ymmärrettävyyden kärsimättä. Tulevaisuudessa tutkielman avulla on tarkoitus kehittää myös Selkomittaria (2018), joka on tutkijoille ja asiantuntijoille tarkoitettu työkalu selkokielen arvioimiseen. Tähän mennessä selkokielen ohjeissa ja mittarissa tekstin suuntaamista lukijalle ja lukijan arvostamista on pidetty tärkeänä, mutta niiden toteuttamiseen ei ole annettu tutkimukseen perustuvia konkreettisia ohjeita.

Kun suuntaa tekstiä lukijalle sinä-muodolla, vähentää velvoittavuutta ja tarkkailee lukijalle muodostuvia rooleja, pääsee jo pitkälle selkokielisen kohteliaisuuden polulla.

Suuntaa sanasi lukijalle sinä-muodolla

Selkokirjoittajan kannattaa suosia suoraa puhuttelua, sillä sinä-muoto kohdentaa tekstiä suoraan lukijalle. Lukija saa yksiselitteisesti tietää, miten teksti liittyy häneen tai mitä hänen on tekstin mukaan tehtävä. Sinä-muoto sopii tekstiin erityisen hyvin, jos siihen liittyy neutraaleja tai positiivisia merkityksiä tai jos se auttaa herättelemään lukijan mielenkiintoa. Seuraavassa esimerkissä sinä-muoto yhdistyy lauseeseen, jossa kerrotaan lukijan kannalta positiivisesta asiasta:

Voit vaikuttaa omiin työaikoihisi.

Puhuttelukeinon valinnassa täytyy ottaa huomioon myös tekstin tarkoitus ja tekstilaji. Esimerkiksi oppaissa lukijalle suoraan osoitetut ohjeet ja neuvot ovat välttämättömiä, kun taas esitteissä ne voivat jäädä vähemmälle. Selkoteksteissä ohjeiden antamiseen sopii erityisen hyvin imperatiivi, jota usein kutsutaan myös käskymuodoksi. Imperatiivin tehtävä selko-oppaassa on kuitenkin vain harvoin käskevä – useimmiten imperatiivi neuvoo, kehottaa tai kannustaa:

Katso toimialasi luvat ja muut vaatimukset osoitteesta www.suomi.fi.

Imperatiivi ei useinkaan muuta tekstin sävyä liian velvoittavaksi, eikä sitä voi tulkita lukijan kasvoja uhkaavaksi. Lukijan kunnioittamiseen kuuluu se, että lukija saa selkeästi tietää, mitä hänen odotetaan tekevän. Täytyä-modaaliverbi korostaa imperatiivia enemmän, että tekeminen on pakollista:

Kun aloitat yritystoimintaa, sinun täytyy ottaa lakisääteinen eläkevakuutus eli YEL-vakuutus.

Kirjoittajan on tärkeää erottaa tällä tavalla kielellisesti, kuinka vahvaa ja pakottavaa velvoittavuus on. Kun on kyse heikommasta velvoitteesta, kirjoittaja voi miettiä, vähentäisikö tietoisesti tekstin velvoittavaa sävyä.

Vähennä velvoittavuutta ja varo vaarallisia puheenaiheita

Selkotekstien sävy voi muodostua tarpeettoman velvoittavaksi, jos lukijaa ohjailee suoralla puhuttelulla silloinkin, kun se ei olisi välttämätöntä. Tekstien velvoittavuutta voi vähentää erilaisilla kielellisillä keinoilla, jotka eivät vähennä tekstin ymmärrettävyyttä liikaa. Esimerkiksi imperatiivin voi joissakin tapauksissa jättää toistamatta:

Selvitä seuraavat asiat:

• • • (imperatiivia ei toistettu) Paljonko asiakkaita on alueellasi?
    • (imperatiivia ei toistettu) Ketkä ovat kilpailijoitasi?

Kuten esimerkki osoittaa, velvoittavuuden vähentäminen ei aina vaadi epäsuoraa puhuttelua, mutta joskus sekin tulee kyseeseen. Epäsuoraa puhuttelua kannattaa harkita myös tilanteissa, joissa joudutaan käsittelemään arkaluontoisia puheenaiheita. Lukijan kasvoja saattavat uhata puheet vaikkapa rahasta tai työttömyydestä. Tällöin lukijaan voi viitata epäsuorasti jollakin sanalla, johon hänen on mahdollista samastua:

Starttirahaa ei voi saada, jos hakija ei ole maksanut veroja tai hänellä on muita olennaisia maksuhäiriöitä.

Tarpeettoman velvoittavissa tai uhkaavissa tilanteissa voi harkita myös nollapersoonaa, joka viittaa lukijaan puhuttelematta tätä suoraan. Nollapersoonaa ei selkoteksteihin voi kuitenkaan varsinaisesti suositella, koska se jättää lukijan tulkittavaksi, kuka on lauseen tekijä:

Perusasiat talousasioista [nollapersoonan] on kuitenkin hyvä ymmärtää itsekin.

Lauseen tekijän lukijan pääteltäväksi jättää myös passiivi. Selkokielen ohjeiden mukaan passiivia voi käyttää vain, jos lauseen tekijä ei ole tiedossa tai oleellinen. Siksi seuraavan esimerkin kaltaiset epäsuorat viittaukset lukijaan passiivilla eivät sovi selkokieleen:

Starttirahaa haetaan TE-toimistolta.

Tarkkaile, missä roolissa esität lukijan

Selkoviestintä on epäsymmetristä vuorovaikutusta, jossa selkokielen asiantuntija kirjoittaa tekstiä lukijalle, jonka kielellisissä taidoissa on puutteita (Kulkki-Nieminen 2010: 56). Kirjoittajan on siksi syytä tarkkailla, että hän ei tekstillään vähättele lukijaa tahattomasti. Kannattaa esimerkiksi varmistaa, ettei tarjoa lukijalle apua liian innokkaasti tai jatkuvasti esitä lukijaa passiivisena kohteena, jolle asiat vain tapahtuvat. Lukijalle on tärkeää antaa myös aktiivisen toimijan rooli:

Voit tulla uusyrityskeskukseen missä vaiheessa tahansa, kun haluat keskustella yrittämisestä tai tahdot henkilökohtaista, maksutonta ja luottamuksellista neuvontaa.

Selkotekstissä kannattaa myös miettiä, onko lukijaa tarpeen muistuttaa jostakin asiasta vai voisiko asian vain todeta. Muistuttaminen muista-imperatiivilla kohdistaa lukijan huomion tärkeänä pidettyyn seikkaan, mutta liikaa käytettynä voi vaikuttaa lukijaa aliarvioivalta.

Muista, että tarvitset omistajan luvan aina, kun haluat tehdä muutoksia vuokrattuun tilaan.

Joskus selkokirjoittaja joutuu tekemään kompromisseja kielen ymmärrettävyyden ja kohteliaisuuden välillä: puhutellako lukijaa suoraan, vaikka hänen kasvonsa joutuvat uhatuiksi, vai valitako kohteliaan mutta vaikeamman kielellisen rakenteen? Tässä kirjoituksessa esiteltyjen pro gradu -tutkielmaani perustuvien periaatteiden tarkoitus on helpottaa tasapainoilua kohteliaisuuden ja ymmärrettävyyden välillä.

Ella Airaksinen

Kirjoittaja työskentelee Selkokeskuksessa suunnittelijana. Hän valmistui keväällä filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta pääaineenaan suomen kieli.

Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan:

 Airaksinen, Ella (2019): Puhuttelevaa selkokieltä. Vertaileva tekstianalyysi puhuttelun keinoista ja kohteliaisuudesta selko- ja yleiskielisessä oppaassa. Helsingin yliopiston suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/310535

Tekstiesimerkit tutkielman aineistosta:

Suomen Uusyrityskeskukset ry 2018: Selko-opas yrittäjyyteen. Tietosisällön päivitys Tuulikki Holopainen, Asiatieto Oy. Selkomukautus Ari Sainio, Selkokeskus.

Lähteet

Brown, Penelope & Steven Levinson 1987 [1978]: Language and politeness: Some universals in language usage. Studies in Interactional Sociolinguistics 4. Cambridge: Cambridge University Press.

Halliday, Michael Alexander Kirkwood 1994 [1985]: An introduction to functional grammar. 2nd ed. London: Arnold.

Kulkki-Nieminen, Auli 2010: Selkoistettu uutinen. Lingvistinen analyysi selkotekstin erityispiirteistä. Tampereen yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitos. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66618/978-951-448093-5.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Selkomittari 2018. Helsinki: Selkokeskus / Kehitysvammaliitto ry. https://selkokeskus.fi/wp-content/uploads/2018/10/SELKOMITTARI_2018_11.10.18.pdf

Tanner, Johanna 2012: Rakenne, tilanne ja kohteliaisuus. Pyynnöt S2-oppikirjoissa ja autenttisissa keskusteluissa. Helsingin yliopiston suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos. Helsinki: Unigrafia Oy. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/32474/rakennet.pdf

Watts, Richard J. 2003: Politeness. Cambridge: Cambridge University Press.

Selkokieli on keksitty eri maissa eri aikoina ja vähän eri näkökulmista. Leealaura Leskelä kertoo Klaara-blogissa uudesta Selkokieli Euroopassa
-kirjahankkeesta.

Pohjoismaissa selkokielellä on pitkät perinteet. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa selkokieltä on kehitetty jo vähintään 1980-luvulta lähtien käytännöllisenä kielityökaluna ihmisille, joille yleiskieli on liian vaikeaa. Vaikka yhteistyö on ehkä vähän höltynyt viime vuosina, jaamme näiden maiden kanssa pitkän historian lisäksi varsin samanlaiset käsitykset siitä, mistä selkokielessä on kyse.

Myös muutamissa muissa Euroopan maissa selkokieltä on käytetty pitkään, esimerkiksi Englanti, Hollanti, Belgia ja Italia ovat tuottaneet selkomateriaaleja jo 1990-luvulla.

Toisissa maissa taas selkokieli on tuoreempi ilmiö, joka on alkanut herättää kiinnostusta vasta 2000-luvulla. Esimerkiksi Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Espanjassa selkokielen kehittäminen sai impulssin YK:n vammaisten ihmisten sopimuksesta, jossa selkokieli on mainittu yhtenä saavutettavan viestinnän muotona. Monissa maissa selkokielen kehittäminen ja tutkimus on lähtenyt hyvin vireästi liikkeelle.

Uusi Easy Language in Europe -hanke kokoaa eri maiden tiedot yksiin kansiin. Kirjan tavoitteena on tarjota alasta kiinnostuneille kattava yleiskatsaus eri maiden selkotoimintaan ja selkokielen tutkimukseen. Kullekin maalle tarjotaan kirjassa oma luku, jossa he voivat kuvata selkokielen nykyistä tilannetta, luoda lyhyen katsauksen sen historiaan, kertoa parhaista käytännöistä ja innovaatioista sekä tutkimustilanteesta omassa maassaan.

Kirjan toimittavat Camilla Lindholm (Tampereen yliopisto) ja Ulla Vanhatalo (Helsingin yliopisto) Klaara-verkostosta, ja sen julkaisijana on saksalainen kustantamo Frank & Timme. Maakohtaiset kirjoittajatiimit on juuri koottu, ja kirjoittamistyö on käynnistynyt. Suomea koskevan luvun kokoaa Leealaura Leskelä. Kirjan toivotaan valmistuvan vuonna 2021.

Leealalaura Leskelä,
selkokielen tutkija

Blogin kirjoittaja: Mervi Kastari

Selkokirjallisuudella on useita lukijaryhmiä, ja eräs merkittävistä ryhmistä ovat maahanmuuttajalukijat, jotka oppivat suomen kieltä. Selkokirjallisuus on kasvattanut suosiotaan myös suomen kielen opetuksessa. Sitä on saatavissa eri vaikeustasoissa ja niin alun perin selkokielellä kirjoitettuina teoksina kuin selkomukautettuina teoksinakin, jotka ovat alkuaan yleiskielellä kirjoitetun teoksen selkokielelle mukautettuja versioita.

Selkokirjallisuus on sekä kielen että sisällön tasolla helpotettua kirjallisuutta. Monille kielenoppijalukijoille ominaista on, että itse sisältö, kuten kirjan tapahtumat, syy-seuraus-suhteet ja juonenkäänteet, eivät yleensä sinänsä ole ongelma, kunhan ne esitetään helpotetulla kielellä. Nimenomaan kieli on siis usein ratkaiseva kirjallisuuden saavutettavuuden näkökulmasta, kun lukijoina ovat aikuiset kielenoppijat.

Olen tutkinut lukupiirejä, joissa käytettiin selkomukautettua kaunokirjallisuutta. Osallistujat olivat aikuisia suomen kielen oppijoita ja lukupiirit olivat osa työvoimapoliittista kotoutumiskoulutusta, joka on eräs merkittävimpiä aikuisten suomen kielen opetuksen muotoja. Kotoutumiskoulutuksen yksi tavoite on, että kielenoppija saavuttaisi suomen kielen taidossaan keskitason. Tutkimus kuuluu soveltavan kielitieteen alaan.

Lukupiirien osallistujat ilmoittivat useimmiten tulleensa mukaan lukupiiriin, koska halusivat oppia suomea, mutta monet halusivat lisäksi esimerkiksi tukea päästäkseen alkuun suomenkielisen kaunokirjallisuuden lukemisessa. Joillakin oli taustalla yrityksiä lukea yleiskielistä kaunokirjallisuutta suomeksi, mutta kun se oli epäonnistunut kielellisen vaikeuden vuoksi, lukeminen oli jäänyt ja myös selkomukautetun kaunokirjallisuuden lukeminen jännitti. Lukupiirin tuella he pääsivät lukemisen alkuun. He iloitsivat siitä, että selkoteoksen lukeminen onnistui ja että oli mahdollista lukea kokonainen kirja suomeksi. Näin he pääsivät selkokielen avulla osallisiksi suomenkielisestä kaunokirjallisuudesta ja lukuharrastuksesta jo ennen kuin heidän kielitaitonsa kehittyi riittäväksi yleiskielisen kirjallisuuden lukemiseen.

Selkoteosten lukeminen myös kehitti tuota kielitaitoa. Kielenopetuksessa, kuten muussakin opetuksessa painottuu yksilöllisen oppimisen ja opetuksen tavoite. Jokaisen oppijan olisi saatava oppia omalla tavallaan yksilöllisesti. Myös oppimisen nopeudessa on yksilöllisiä eroja. Kun kielenoppiminen tapahtui selkoteoksia lukemalla, se oli luonnostaan hyvin yksilöllistä, sillä jokainen kielenoppijalukija kiinnitti huomiota hyvin eri asioihin teoksen kielessä ja tarkkaili niitä lukiessaan. Kyseessä olivat asiat, jotka oppija itse kokee kielenoppimisensa vaiheessa syystä tai toisesta tärkeäksi tai kiinnostavaksi. Esimerkiksi kielenoppijat, jotka halusivat oppia puhekieltä, kiinnittivät kirjassa huomiota juuri puhekielisiin repliikkeihin. Joillekin se, että sai lukea rauhassa omalla nopeudellaan oli myös tärkeää. Tavallisin seikka, jonka osallistujat mainitsivat selkoteosta lukemalla oppineensa, olivat uudet sanat. Nekin olivat aina yksilöllisesti eri sanoja.

Myös kielen rakenteesta opittiin asioita. Selkokielen kehitystyössä on pohdittu erilaisia kielen rakennepiirteitä ja niiden helppoutta tai vaikeutta ymmärrettävyyden näkökulmasta. Tutkimukseni osallistujien osalta mitään erityisen vaikeaa rakennetta ei ilmennyt, ja selkomukautettuja teoksia oli täysin mahdollista ymmärtää. Kaunokirjallisuus eroaa esimerkiksi asiateksteistä siten, että kaunokirjallisuuden on useimmiten tarkoitus olla tulkinnallista ja sen merkityksiä voikin vähän pohdiskella. Dahlgren (2020) huomauttaa osuvasti, että toisin kuin kaunokirjallisuus, selkokieliset asiatekstit eivät voi sisältää samalla lailla vaihtelevia rakenteita ja sanastoa, koska niiden tavoite on viestinnällinen selkeys eikä esimerkiksi vaihtelevan kielen käyttö. Kielenoppijan näkökulmasta kaikenlaiset tekstit ovat toki tärkeitä. Selkokaunokirjallisuus tuo oman monipuolisen ja vaihtelevan antinsa kielenoppimisen tueksi. Tutkimukseni osallistujista jotkut mainitsivatkin, että selkoteosta lukemalla oppii myös hieman erilaista sanastoa kuin kotoutumiskoulutuksessa muuten opiskellaan ja myös lisää asioita rakenteista. Selkoteoksen lukemisen koettiin myös sujuvoittavan kielen käyttöä arkielämän tilanteissa. Jotkut osallistujat kuvailivat, kuinka selkoteoksen lukeminen paransi heidän kielenhallintaansa arjen asiointitilanteissa ja perhe-elämässä.

Jo mainittu kaunokirjallisuuden ominaisuus, tulkinnallisuus, osoittautui myös tärkeäksi kielenoppijalukijoille. Lukupiireissä he kokivat tärkeäksi keskustella erilaisista näkemyksistä ja tulkinnoista, joita selkoteos herätti. Tätä tulkintakeskustelua eivät halunneet sivuuttaa nekään, joiden oli vielä kielitaitonsa puolesta vaikea ottaa kovin aktiivisesti osaa siihen. Tässä mielessä on selvää, että selkomukautuksissa on säilynyt kaunokirjallinen tulkinnan mahdollisuus kielenoppijalukijoiden näkökulmasta ja että sillä oli heille merkitystä. He eivät lukeneet ainoastaan kieltä oppiakseen vaan myös teoksen kaunokirjalliset ominaisuudet olivat tärkeitä. Teoksia myös kehuttiin lukukokemuksina monin tavoin. Eräskin nuori mies kertoi, että hänen lukemansa selkoteos tuntui hänestä ihanalta. Selkokieli tukee kielenoppijalukijan lukemisen nautintoa, sillä se tekee lukemisesta riittävän sujuvaa ja vaivatonta. Lukijan ei tarvitse pysähtyä koko ajan selvittämään sanoja ja rakenteita vaan hän voi lukea, ymmärtää ja halutessaan pysähtyä havainnoimaan kielen ilmiöitä.

Selkokirjallisuus on aikuiselle kielenoppijalukijalle sopivaa kirjallisuutta monista syistä. Se mahdollistaa pääsyn kaunokirjallisuuden lukijaksi kielitaidon vaiheen estämättä ja tarjoaa mahdollisuuden kaunokirjalliseen kokemukseen ja oman tulkinnan muodostamiseen. Lisäksi se tarjoaa keskitason kielitaitoa tavoittelevalle kielenoppijalle sopivaa, elävää ja käyttökelpoista kieltä, joka tukee kielenoppimispyrkimyksiä. On tärkeää tutkia kirjallisuuden tyyppejä niiden eri lukijaryhmien näkökulmien ja kokemusten kautta, sillä juuri se tuo esiin teosten taiteellisen arvon, joka niillä on lukijoillensa. Olisi kiinnostavaa saada tulevaisuudessa selkoteoksia koskevaa kirjallisuustieteellistä tutkimusta. Yhtä lailla tärkeää olisi saada selkoteoksista kielitieteellistä tutkimusta, jossa selvitettäisiin esimerkiksi tarkemmin niiden sisältämää sanastoa ja kielen rakenteita. Erityisen hienoa olisi nähdä nykyistä runsaammin muitakin taidemuotoja selkoteoksina, sekä selkomukautuksina että jo alun perin selkoteoksiksi luotuina.

Lähde: Dahlgren, S. (2020). Selkokieltä S2-oppijalle – kaikille selviä hallinnollisia tekstejä. Puhe Ja Kieli, 39(4), 325-344. https://journal.fi/pk/article/view/75056

Blogi perustuu artikkeleihini:

• Aikuisten S2-oppijoiden kielenoppimisen kokemuksia selkomukautetun kaunokirjallisuuden parissa
  https://doi.org/10.23997/pk.76057
• S2-lukija tulkitsijana selkomukautetun kaunokirjallisuuden lukupiirissä
  https://doi.org/10.30660/afinla.84900