Vanhoina hyvinä aikoina kaikki oli elämässä selvää, sekin keiden kanssa sinuteltiin ja keiden kanssa teititeltiin. Tehtiin oikein sinunkauppoja, kun sellaisen tarve tuli. Nykyään erityisesti palvelutilanteissa tilanne on sekava, kun jotkut teitittelevät ja jotkut sinuttelevat. Kun vastapuolella voi olla toisenlainen käsitys tuttavallisuuden osoittamisesta, harmistus on välillä väistämätöntä. Erikoisinta tässä koko touhussa on suuri epäjohdonmukaisuus.
Aihearkisto: Elämä ja yhteiskunta
Nukkumalla Suomi nousuun
Helsinki Challenge -kilpailu otti keskiviikkona ja torstaina pitkän harppauksen eteenpäin, kun 20 tiimiä pääsi myymään ideaansa tuhatpäiselle yleisölle. Tunnelma oli tiheä ja innostunut, melkeinpä riehakas. Yliopiston kunnia-arvoisa juhlasali ei ole aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa. Varta vasten rakennetulle lavalle päässeet tutkijat osoittivat, että he osaavat muutakin kuin tutkia.
Kumpaa suojella: valkoselkätikkaa vai inarinsaamea?
Nautin kotijärvemme kuikan kailotuksesta ja tarkkailen lintulautamme monia nokkijoita, vaikken muuten ole varsinainen bongaaja. Koska linnut jonkin verran kiinnostavat minua, satuin kerran silmäilemään, mitä Wikipedia kertoo valkoselkätikan tämän hetken tilanteessa. Olin ällikällä lyöty, kun luin, että lintu on luokiteltu elinvoimaiseksi. Suomessa käydystä keskustelusta minulle oli jäänyt sellainen kuva, että laji on erittäin uhanalainen.
Suomella menee huonosti vai meneekö?
Taloutemme tökkii pahasti. Tuloerot kasvavat. Usko demokratiaan horjuu, ihmiset eivät jaksa käydä äänestämässä. Poliiseja syytetään virkarikoksista. Poliitikot eivät pysty tekemään tarpeellisia päätöksiä. Huonolta siis näyttää. Onneksi joulukuussa ilmestyy vuosittain kansainvälinen vertailu, jossa pistetään maat järjestykseen sen mukaan, missä menee huonosti ja missä vielä huonommin.
Myrsky viskilasissa
Ihmiset haluavat kauhistella. Nykyään naapureita ei tunneta, joten heidän outoja toimiaan on vaikea ihmetellä ja paheksua. Onneksi nykymedia on täyttänyt tämän tyhjiön ja antaa kauhistelun aiheita tavan takaa, yleensä useampia joka viikko. ”Viskisensuurikeissi” on vain yksi satojen johdosta. Mutta koska se on niin tyypillinen, sen olemusta kannattaa analysoida.
Lentisfanitusta Katowicessa
Kun is
tuu keskellä mylvivää suomalaiskatsomoa, tuntee kokevansa jotakin ainutlaatuista. Fanikatsomon kokeminen Katowicessa oli yhtä suuri elämys kuin maajoukkueen upea peli kentällä. Fanitus tarttuu taudin tavoin. En olisi ikinä uskonut, että annan pistää sinisiä raitoja valkoiseen tukkaani. Tajusin, että nimenomaan maajoukkueen fanittaminen sopii patrioottiselle luonteelleni.
Homo ei ole sapiens
Tieteidenvälisyydestä puhutaan paljon. Kaikki tietävät, kuinka vaikeaa on luoda siltoja eri alojen tutkijoiden välille. Tällä kertaa yhteys syntyi sattumalta, kun lihavuutta ja syömistottumuksia tutkiva veljeni kertoi pingispelien lomassa alansa tutkimusten nykysuuntauksista. Hätkähdin, kun tajusin, että liikumme samoilla vesillä. Kummankin tutkimuksissa on paljastunut, että homo sapiensiksi itsensä nimennyt eläinlaji ei olekaan ajatteleva ja harkitseva olio, vaan automaatti, jonka toiminta on suurimmaksi osaksi tiedostamatonta.
Suunnistuskisan onnellinen häviäjä
Kello on kaksi yöllä. Herään lievään jalkojen jomotukseen ja siihen, että päässäni pyörii suunnistuskisa, jonka päättymisestä on seitsemän tuntia. Saan itseni kiinni oudosta ajatuksesta. Vaikka olen luonteeltani kilpailuhenkinen ja haluan aina voittaa, en harmittele yhtään, että olin kisassa kirkkaasti viimeinen. Tämä epäuskottava tunne on heti purettava tekstiksi. Lue loppuun
Miksi Venäjän media reagoi laimeasti laserjupakkaan?
Suomalainen media kertoi melko vaisusti tapauksesta, jossa katsomosta tullut lasersäde sokaisi Venäjän maalivahdin jalkapallon MM-kisoissa. Tapaus ylitti kyllä uutiskynnyksen, mutta siitä ei tehty SUURTA uutista. Jos jotain vastaavaa tapahtuisi Venäjällä ja kohteena olisi Saksan tai Yhdysvaltojen joukkue, saisimme nähdä mehevämpiä otsikoita. Tässä ei ole mitään ihmettelemistä. Media tekee mielellään otsikoita, jotka vahvistavat ihmisten aikaisempia käsityksiä. Ihmeellistä sen sijaan on se, että Venäjän media ei tarttunut laserkorttiin mitenkään erityisen innokkaasti. Yritän selittää, miksi.
Digihumanisti aukoo uusia uria
Koska yliopistossa ei ole enää virkoja, ei ole myöskään virkaanastujaisluentoja. Sen sijasta uudet professorit pitävät juhlaluennon. Viime viikon keskiviikkona oli yliopistolla todellinen juhlapäivä, kun 18 uutta professoria esiintyi. Yksi heistä oli Timo Honkela, jonka alakin on uusi: digitaalisten aineistojen tutkimus. Lue loppuun