Author: Kaarina Koski

Posted on

Mauryn giljotiini ja muut herätyskello-unet

Ranskalainen tiedemies Alfred Maury (1817–1892) oli sairaana ja näki painajaisen: hän osallistui Ranskan vallankumouksen veritöihin ja joutui tuomioistuimen eteen. Puolustuspuheestaan huolimatta hänelle langetettiin kuolemantuomio. Kansanjoukko saatteli hänen teloituspaikalle, ja pyöveli sitoi hänet giljotiinin alustaan. Terä putosi ja hän tunsi päänsä irtoavan hartioista. Tällä kohtaa Maury heräsi kauhun vallassa ja huomasi, että vuoteen katos oli juuri pudonnut hänen niskalleen kuin giljotiinin terä. Kuinka uni oli voinut etukäteen esittää juonikulun, joka ennakoi niskaan kohdistunutta iskua? Vai oliko osuma niskaan synnyttänyt silmänräpäyksessä vaikutelman koko tuosta pitkästä unesta?

Mauryn giljotiini on tullut tutuksi suurelle yleisölle Sigmund Freudin Unien tulkinnan välityksellä. Maury teki itse aktiivisesti unitutkimusta ja kuvaili giljotiiniunensa tutkimuksessaan Le Sommeil et les rêves (1861). Hänen näkemyksensä mukaan unet olivat aina ulkoisten ärsykkeiden aiheuttamia. Empiirisissä kokeissaan hän antoi avustajiensa tökkiä ja kutitella itseään unen aikana ja raportoi sitten, millaisia unia näistä ärsykkeistä seurasi. Giljotiiniunen hän katsoi aiheutuneen kokonaisuudessaan katoksen putoamisesta, joten sen oli täytynyt muodostua hyvin lyhyessä ajassa. Freud esitti, että Maurylla oli voinut olla valvetilassa ajatuksia vallankumouksesta, ja niskaan kohdistunut isku aktivoi koko tämän pitkän kuvitelman. Tällainen ajatus sai kannatusta vielä myöhemminkin 1970-luvulla, jolloin Daniel Dennett väitti, ettei unia tosiasiassa koeta nukkumisen aikana, vaan ne muotoutuvat vasta herätessä. Dennettin kasettiteorian mukaan ihmisillä on mielessään kokonainen kirjasto uneksimattomia unia ikään kuin kasetteina. Heräämishetkellä koettu ääni- tai tuntoärsyke saa loppuratkaisultaan sopivan unikasetin käynnistymään ja nousemaan tietoisuuteen. Aivokuvantaminen on sittemmin todistanut tällaiset teoriat vääriksi. Unet eivät ole herätessä syntyviä rekonstruktioita eivätkä ne synny pikavälähdyksinä vaan niitä koetaan reaaliajassa pitkin yötä.

Unen ja ulkoisen ärsykkeen sulautuminen toisiinsa askarruttaa silti edelleen. Freud nimitti herätyskellouniksi unia, joissa pitkänkin tapahtumasarjan päätepisteenä voi olla havahtuminen valvetodellisuudesta suodattuvaan ärsykkeeseen, usein herätyskellon ääneen. Hänen kollegansa F.W. Hildebrandt oli jo 1875 huomauttanut, ”miten silmäänpistävän nopeasti uni sovittaa ulkoapäin aiheutuneet aistinelinten ärsytykset jo meneillä olevaan loimeensa, missä niistä tulee vähä vähältä kehittyneen katastrofin huippukohta”.  Ajatuksena on, että ulkoinen ärsyke kuten ääni saa mielen nivomaan edeltävään episodiin sopivan sillan ääniaihelmaan. Esimerkkeinä Freud käytti Hildebrandtin raportoimia unia. Yhdessä tämä vaelsi kylään, kävi hautausmaalla maleksimassa ja näki ihmisiä virsikirjoineen kulkemassa kohti kirkkoa varmaankin jumalanpalvelukseen. Lopulta kirkonkellot alkoivat soida – siis herätyskello. Toisessa unessa hän odotti kauan rekikyytiä, ja reen saavuttua hän astui kyytiin odottamaan lähtöä. Lopulta reki nytkähti liikkeelle rajusti kulkusten – herätyskellon – helistessä. Kummassakin tapauksessa tutkijat korostivat sitä, että ääntä edeltävä uniepisodi oli melko pitkä, ei pelkkä kilinän synnyttämä välähdys.

Ihmiset raportoivat toisinaan kokemiaan herätyskellounia, ja maallikot usein pohtivat, olisiko kyse siitä, että uni osaisi ennakoida pian tapahtuvan kellonsoiton. Pystyväthän jotkut myös heräämään säännöllisesti muutamaa minuuttia ennen herätyskellon soimista. Ennakoinnin mahdollisuutta pohdiskeli myös psykoanalyytikko Richard Renneker kirjoittaessaan unista, jotka päättyvät herätyskellon soittoon juuri oikealla hetkellä. Hän kertoi potilaasta, joka osasi ajoittaa tukahdutettuja ajatuksiaan koskevat unet aamun niin, että herätyskello keskeytti ne ennen kuin niissä mentiin avoimemmin ongelma-alueelle. Tällä tavoin potilas onnistui suojelemaan itseään hankalimpien asioiden kohtaamiselta. Eräänä aamuna herätyskello ei soinutkaan ja keskeyttänyt unta. Uni pääsi etenemään ahdistavaan suuntaan, ja potilas heräsi karmeaan painajaiseen parin minuutin kuluttua odottamastaan herätysajankohdasta.

Mauryn giljotiinin kaltaiset herätyskellounet ovat poikkeuksellisia, ja myöhempi tutkimus osoitti, ettei niiden pohjalta voitu tehdä luotettavia päätelmiä unien yleisestä syntymekanismista. Ne ovat jääneet jännittäväksi kuriositeetiksi, joille nykyaikaisella unitutkimuksella ei ole erityistä selitystä.

 

 

Lähteitä:

Freud, Sigmund 1999: Unien tulkinta. Suom. Erkki Puranen. Gummerus. [Alkuteos 1899.]

Globus, Gordon G. 1987: Dream Life, Wake Life. The Human Condition Through Dreams. State University of New York Press.

Kajava, Johannes 10.3.2016: Huomioita uneksimisesta 1. https://www.uniresepti.fi/uncategorized/huomioita-uneksimisesta-1/

Ockham, Edward 10.2.2006: Alarm clock dreams. Beyond Necessity blog http://ocham.blogspot.com/2006/02/alarm-clock-dreams.html

Renneker, Richard 1952: Dream Timing – The Psychoanalytic Quarterly 21 (1).

World Dreambank 2001-2013: Maury’s Guillotine. http://www.worlddreambank.com/G/GUILOTIN.HTM

 

Posted on

Viihteestä painajaisiksi

Painajaisten tavallinen lähde on nykyään viihde, kuten kauhu- ja jännityselokuvat, pelit ja nettifiktion monet lajit. Painajaisten pelko saa osan ihmisistä välttelemään kauhuviihdettä etenkin iltaisin samalla kuin osa meistä hakeutuu jatkuvasti sen äärelle. Kauhuelokuvissa pelottavat elementit ovat pitkälti samoja kuin painajaisissa. Internetissä liikkuu myös paljon outoa kuvastoa, josta on vaikea sanoa, herättääkö se riemua vai kauhua.

Kauhuelokuvia katsoo säännöllisesti noin viidesosa suomalaisista. Huomattavasti useampi ei katso niitä koskaan: naisista 35 ja miehistä 20 prosenttia välttelee niitä systemaattisesti. Tutkimusten mukaan kauhun ja väkivallan katselusta nauttivat eniten ihmiset, joille on tyypillistä elämyshakuisuus ja vähäinen taipumus empatiaan. Kauhukokemuksia pidetään tehokkaana irrottautumisena arjesta.

Kauhun ja pelon synnyttämä mielihyvä perustuu osittain myös siihen, että kokemus uhkien kohtaamisesta, selviämiseen tähtäävistä kehollisista reaktioista ja tilanteessa selviämisestä voidaan saada vapaaehtoisesti turvallisessa ympäristössä. Noin kymmenelle prosentille ihmisistä adrenaliiniryöppy on miellyttävä kokemus. Sen sijaan suurempi herkkyys äärimmäisille kokemuksille ja empatia hahmoja kohtaan tekee kauhuviihteestä ahdistavaa.

Elokuvaa katsoessa pelottavat asiat pysyvät turvallisesti siellä ruudulla. Mielikuvitus voi tosin lähteä laukkaamaan. Tietokoneruudulla Hammer Filmsin “Horror of Dracula” vuodelta 1958. Kuva: Black Shade9, Wikimedia Commons.

Painajaisilla ja kauhuelokuvilla on sisällöllisesti paljon yhteistä, ja kauhuelokuviin sekä -kertomuksiin voidaan ammentaa unien kuvastoa. Tärkeä ero on se, että painajaiset eivät ole vapaaehtoisia. Kokija ei myöskään yleensä tiedä olevansa unessa eikä näin ollen tunne osallistuvansa tilanteeseen vain katsojana. Ne, jotka pystyvät tunnistamaan painajaisen uneksi, kokevat sen siedettävämpänä – joskus jopa nautittavana, kauhuelokuvaan rinnastuvana viihteenä.

Kauhuelokuvista käydyissä internet-keskusteluissa tulee esille katsomiskokemuksen laimentuminen ajan myötä. Iän myötä tunteiden säätely tasapainottuu ja herkkyys vähenee. Lapsena ja nuorena vaikutuksen tehneet elokuvat eivät välttämättä enää sykähdytäkään. Kaikkiin eivät myöskään tehoa samanlaiset kauhuelementit, ja pelottavaksi tarkoitettu elokuva voi olla pettymys. Painajaisten näkeminen kertoo kuitenkin siitä, että elämys oli tehokas. Jälkikäteiset reaktiot kuten pitkään jatkuneet painajaiset, unettomuus tai ”oksennus kurkussa” herääminen ovat laadun tae ja suositus:

”[Se oli] ehdottomasti paras kauhuleffa. Näin pitkään painajaisia ja tunnelma oli todella ahdistava.”

”suicide clubin jälkeen en nukkunut viikkoon. heräsin oksennus kurkussa *peukut pystyssä*
eikun kattoon ;D”

Tämä ei tarkoita, että painajaiset olisivat miellyttäviä. Kauhu voi olla siitä viehättyville koukuttavaa, jolloin painajaiset ovat sen negatiivinen seuraus – kuin kauhun krapula – mutta eivät estä haluamaista lisää. Yksi keskustelijoista on ilmaissut asian näin:

”Kamalaa ku tietää näkevänsä painajaisia kaikista kauhuleffoista/sarjoista mutta ei VOI olla kattomatta niitä!”

Tutkimusten mukaan tehokkaimmat kauhuelokuvat kiinnittyvät reaalitodellisuuteen. Universaaleja pelon lähteitä ovat laajasti määritellen läheisten ihmisten menettäminen, fyysinen vahingoittuminen sekä epävarmuus ja vieraan pelko, johon liittyvät kaikenlaiset hirviöhahmot sekä tutun ilmiön muuttuminen oudoksi tai vieraaksi. Samat teemat näkyvät myös painajaisissa. Suomalaisten kuvailemille painajaisille on tyypillistä, että lapsuuden mummola tai kotimaisema muuttuu äkkiä uhkaavaksi tai oma koti näyttäytyy erilaisena kuin todellisuudessa. Vääristyneen todellisuuden pohjana ovat henkilökohtaiset muistot.

Elokuvissa sen sijaan pyritään kaikkia yhtäläisesti karmiviin elementteihin. Tehokas keino on vääristää jotakin kaikille yhtäläisesti tuttua: ihmistä. Kauhuelokuvissa vilisee erilaisia hahmoja, joiden kammottavuus perustuu niiden pieneen, epämukavan outoon eroavaisuuteen ihmisestä. Tästä käytetään nimitystä uncanny valley, joka suomennetaan yleensä muotoon ”outo laakso”. Termin taustalla on havainto, että ei-inhimillisten olentojen kuten robottien tai pehmoeläinten inhimillistäminen koetaan positiiviseksi, kunnes ne muistuttavat ihmistä hiukan liikaa. Syntyy torjuntareaktio. Nimityksenä laakso viittaa nopeaan laskuun hyväksymisen määrää mittaavassa käyrässä. Sen pohjalla ovat esimerkiksi kuolleet ja sairauden runtelemat ruumiit. Karmivina pidetään myös näköisyytensä osalta epäonnistuneita jäljitelmiä tai muotopuoliksi jääneitä leluja, joiden outous on kuin väkivallan tai kirouksen seurausta ja säteilee epämääräistä uhkaa.

Nuket sijoittuvat outoon laaksoon tyhjyyteen tuijottavine silmineen ja irtoavine jäsenineen. Kuva: A. Vahanvaty. Wikimedia Commons.

Joskus mieleen jää kummittelemaan hahmo, jonka ei ollut edes tarkoitus herättää kauhua. Outo laakso selittää tätä tutun ja vieraan häiritsevällä sekoittumisella. Painajaisia aiheuttavaksi on nimetty esimerkiksi vuonna 2019 ilmestynyt Cats-elokuva, jossa elokuvatähdet animoitiin kissoiksi hiukan liian inhimillisinä, tai Suomessa lastenohjelma Pelle Hermanni.

Mikki Hiiri on riittävän tuttu hahmo, jotta odottamattomien piirteiden lisääminen siihen voi tuntua häiritsevältä.

Internet-slangissa painajaisia aiheuttavista kuvastoista käytetään nimitystä nightmare fuel. Ne ovat kuvia, jotka ruokkivat painajaisia kuin polttoaine tulta. Termillä voidaan tarkoittaa kaikenlaisia kauhukuvastoja, mutta joskus sillä viitataan nimenomaan tahattomasti karmiviin kuviin, joita voi tulla vastaan missä tahansa. Tahattomasti häiritsevissä kuvissa yhdistyy usein karmea ja koominen.

Yksi nightmare fuel -kuvien runsaana pulppuava lähde ovat arvaamattomia lopputuloksia tuottavat kuvankäsittelysovellukset kuten face swap, joka vaihtaa kuvassa olevien henkilöiden kasvojen paikkaa. Toisinaan sovellus tulkitsee kasvoiksi jonkin muun kuvaelementin kuin kasvot.

Internetissä useissa yhteyksissä kiertänyt kuva, jossa tarkoituksena oli vaihtaa omat kasvot kaupan juomapullossa kuvattuun Hulk-hahmoon. Kamera vaihtoikin kasvot ja nyrkin, ja hauskana yksityiskohtana hampaat jäivät kuitenkin paikalleen. Kuva herättää samanaikaisesti sekä riemua että kauhua.
Toinen yllättävän lopputuloksen synnyttänyt face swap, joka on internetissä tagattu painajaisainekseksi. Nettiaineistoille tyypilliseen tapaan mukaan on merkitty säikähtänyt reaktio. Kasvoiksi siirtynyt koiran nenä muistuttaa osuvasti kuolemaan viittaavaa kauhuhahmoa.

Äärimmäiset tunteet ja elämykset sekä niiden aiheuttamat psyykkiset reaktiot ovat näkyvä teema sosiaalisessa mediassa. Käyttäjät sekä luovat että jakavat monenlaisia yllättäviä, omituisia, häiritseviä ja pelottaviakin kuvastoja, joiden herättämiä reaktioita vertaillaan. Samatkin aineistot voivat vastaanottajasta riippuen herättää kiinnostusta, huvittuneisuutta tai kauhua. Traumasta ja painajaisten näkemisestä on tullut yleistä sanastoa, jolla kerrotaan jonkin herättävän pelon tai inhon tunteita. Samaan aikaan osa meistä tosiaan näkee herkästi painajaisia yllättävistäkin mediasisällöistä.

 Painajaisbensaa. Kuva: Memecenter.

 

 

 

 

 

Lähteitä ja kirjallisuutta:

Google.groups: Elokuva jossa käsi katkeaa. https://groups.google.com/g/sfnet.harrastus.elokuvat/c/_52GYZEJgX4?pli=1

Knowyourmeme: https://knowyourmeme.com/memes/nightmare-fuel

Nummenmaa, Lauri: Psychology and neurobiology of horror movies. https://www.samsung.com/fi/tvs/theory-of-fear/

People.com: https://people.com/movies/cats-trailer-slammed-scary-social-media-users-react-nightmare-fuel/

Respawn.fi: Tätä kauhuleffaa suomalaisten ei kannattaisi katsoa. https://respawn.fi/tata-kauhuleffaa-suomalaisten-ei-kannattaisi-katsoa/

Suomi24: Kauhuleffan katsomisen jälkeiset tunnelmat. https://keskustelu.suomi24.fi/t/1610805/kauhuleffan-katsomisen

Suomi24: Paras kauhuleffa. https://keskustelu.suomi24.fi/t/813400/gallup-paras-kauhuleffa

Terve.fi: Miksi toiset kestävät kauhuelokuvia ja toiset eivät? https://www.terve.fi/artikkelit/miksi-toiset-kestavat-kauhuelokuvia-ja-toiset-eivat

Posted on

Painajaiset ja demoninen seksi

Painajaisiin ja unihalvauksiin liittyvät uskomukset ovat hiljattain nousseet kansainvälisessä mediassa esille yllättävässä asiayhteydessä. Kristillisen saarnaajan esittämät väitteet demonien kanssa unessa harjoitetusta seksistä perustuvat laajalle levinneeseen ja elinvoimaiseen uskomukseen.

Kuva: Persian Demons from a Book of Magic and Astrology (1921). The Public Domain Review. Princeton University Library.

Yhdysvalloissa presidentti Trump ja hänen kannattajansa ovat jakaneet saarnaajana ja lääkärinä toimivan Stella Immanuelin videota koronaviruksen vaarattomuudesta ja malarialääkkeenä tunnetun hydroksiklorokiinin tehosta sitä vastaan. Samalla median huomio on kiinnittynyt Immanuelin muihin vuosien varrella antamiin lausuntoihin kuten siihen, että monet gynekologiset ja taloudelliset ongelmat voivat johtua öisestä seksistä demonien kanssa unimaailmassa. Saarnatessaan demonisesta seksistä Immanuel yhdistää karismaattisessa kristillisyydessä yleistyneitä varoituksia öisestä henkipuolisosta ja ikivanhoja eurooppalaisia painajaisiin ja unihalvauksiin liittyviä uskomuksia, joita kristilliset ryhmät nostavat nyt esille Yhdysvalloissa. Ilmiö on laaja, ja useat kristilliset liikkeet opettavat internet-sivuillaan, että demoninen uhka öisin on todellinen.

Unihalvauksia on satojen vuosien ajan tulkittu eri puolilla maailmaa yleensä yliluonnollisen olennon aiheuttamiksi, ja sen neurologis-fysiologinen tausta selvitettiin unitutkimuksissa vasta 1970-luvulla. Euroopassa kansanomaiset selitykset painajaisolennosta ovat perustuneet noituuskäsityksiin, jolloin olennon on oletettu olevan pahantahtoinen naapuri tai hänen lähettämänsä olento. Niiden rinnalle ehtivät tulla 1900-luvulla näkemykset unihalvauksesta avaruusolentojen aiheuttamina. Kirkko puolestaan tulkitsi olennon demoniksi. Myös unihalvauksen ja seksin välistä yhteyttä vaalittiin nimenomaan kristillisessä traditiossa.

Keskiajan kristillisissä lähteissä naisten luona öisin vierailevaa seksuaalista demonia kutsuttiin latinankielisellä nimellä incubus, ja miehen unissa näkyvää naispuolista demonia nimellä succubus. Saman demonin katsottiin voivan hakea succubuksena spermaa mieheltä ja hedelmöittää sillä naisen incubuksena. Vaikka unihalvaukseen liittyy nykyään seksuaalisia tuntemuksia melko harvoin, teema korostui ankaraa seksuaalimoraalia edellyttävässä luostarielämässä. Eroottisten unien syntisyys ja demonisuus tekivät niistä pahoja. Runsaasti painajaisen ja seksuaalisuuden yhdistävää aineistoa on myös viktoriaanisesta Englannista, jossa seksuaalinormisto oli tiukka. Vielä 1900-luvun alkupuolella psykoanalyyttinen näkemys unihalvauksista oli, että se johtuu tukahdutetuista seksuaalisista haluista. Kansanomaisessa kuvastossa painajaisolennon aiheuttama vaiva on yleensä terveydellinen ja taloudellinen, mutta sen aiheuttajana saattoi ahneiden ja kateellisten naapurien ohella olla myös pettynyt kosija. Pieni eroottinen häivähdys siis löytyy kansanomaisestakin aineistosta.

 

Nykypäivän henkipuolisoa koskevissa käsityksissä ei aina ole yhteyttä unihalvaukseen. Esimerkiksi Afrikassa ihmisellä voi olla öinen rakastaja ilman että hän edes tietäisi siitä tai muistaisi näkevänsä eroottisia unia. Tilanne voi ilmetä pelkkinä terveys- tai avioelämän ongelmina tai vaikeutena löytää puolisoa valvetodellisuudessa. Tätä oppia pitävät yllä pienet kristilliset ryhmittymät, jotka varottavat vanhojen paikallisuskontojen yhteyksistä henkimaailmaan ja kehottavat turvautumaan tarjoamiinsa rukoilupalveluihin. Amerikkalaiset rukoilupalvelut puolestaan nojautuvat enemmän eurooppalaiseen painajaisolentojen traditioon ja korostavat, että synti ja okkulttiset harrastukset vetävät demoneita puoleensa.

Saarnatoiminnassaan Stella Immanuel yhdistää afrikkalaisia ja amerikkalaisia traditioita ja liittää demonisen seksin seuraukset nimenomaan lääketieteellisiin ongelmiin. Myös kansanomaiset uskomukset eri aikakausilta ovat läsnä: hänen mukaansa toimijana voi demonin sijaan olla myös ihminen, joka saapuu aktiin astraalimuodossa noituuden avulla.

Kuva: Demonisista puolisoista varoittavaa kirjallisuutta myydään ja julkaistaan koko ajan eri maanosissa. Niissä korostetaan yön olevan sielulle vaarallisinta aikaa.

Internetissä lisänimen ”Doctor Demon Sperm” saanut Stella Immanuel ei ole yksittäinen eksentrikko, vaan hän edustaa laajaa uskonnollista liikehdintää, joka haastaa tieteen näkemykset todellisuudesta ja julistaa yksilön moraalisten valintojen ja rukouksen vaikuttavan hyvinvointiin, terveyteen ja varallisuuteen. Väitteet demonien yöllisestä toiminnasta edellyttävät sen hyväksymistä, että unessa koetut asiat ovat totta. Sekä Raamattu että eurooppalainen uskomusperinne ovat kertoneet jo vuosisatoja, että henkimaailma on olemassa ja saa kosketuksen ihmiseen unen välityksellä. Käsitys siitä, että unet ovat vain oman mielen tuotetta, on ollut vallitsevana Euroopassa vasta noin sata vuotta, ja sen asema on edelleen ilmeisen hauras.

Suomalaisten kirjoittamissa painajaiskuvauksissa, joita tutkimusryhmämme on saanut hiljattain luettavakseen, paras pakokeino painajaiselta on käsittää, että se oli vain unta. Moni pystyy herättämään itsensä painajaisesta tajuamalla sen uneksi; toisille tämä huojennus koittaa vasta kun on lopulta herännyt hiestä märkänä. Erityisesti unihalvauksen sietäminen on helpompaa, kun tietää näkemiensä uhkaavien olentojen olevan harhaa.

Käsitykset unesta ja sen olemuksesta, kuten mistään muustakaan, eivät kehity suoraviivaisesti tietämättömyydestä ymmärrykseen. Näkemyksiin vaikuttavat monenlaiset tekijät kuten toive saada ongelmatilanteissa selkeitä ohjeita ja apua – kuten rukousapua – sekä kamppailu auktoriteetista, jota uskonnolliset ja poliittiset ryhmät käyvät sekä tiedettä että toisiaan vastaan. Humanistisen tutkimuksen yksi tehtävä on käsittää niitä vaikuttimia, jotka ohjaavat näkemysten valintaa.

Posted on

Painajaiset ja sairaudet

Painajaisten ja sairauksien välillä on monisyinen suhde. Huoli omasta tai läheisen sairastumisesta voi aiheuttaa painajaisia. Kuka tahansa on myös tavallista alttiimpi painajaisille ollessaan sairaana. Ankarat painajaiset ovat unihäiriöitä, jotka pahimmillaan vaativat jo itsessään hoitoa.

Kun on oikein väsynyt tai vaikkapa kuumeinen, niin painajaiset hyökyvät uniin – – Olen nähnyt kovassa kuumeessa piruja ja heittänyt niitä yöpöydälläni olleella mehukupilla, joka lensi seinään. Toettuani kuumeesta ihmettelin, mitä ihmettä tapetille on tapahtunut. En muista koko tapauksesta mitään. (Kommentti Ilta-Sanomien artikkeliin ”Tiedätkö, mistä painajaisunet tulevat?” 18.6.2018)

Sairaalakin voidaan kokea pelottavaksi paikaksi. (Kuva: Wikimedia Commons.)

Sairastaessa kehon häiriö- tai muutostila voi saada aikaan painajaisia. Paitsi sairaus, jotkut lääkkeet kuten Parkinson- ja muutamat mieliala- ja verenpainelääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksena painajaisia. Fysiologisia syitä ovat myös raskas ruoka ja alkoholi, ja moni on havahtunut painajaiseen nukuttuaan raajansa puuduksiin. Erikoinen symbolinen uni tai painajainen voidaan tulkita myös alitajunnan antamaksi varoitukseksi kehossa tapahtuvista muutoksista kuten alkavasta sairaudesta.

Ajatus unesta sairauden enteenä tunnetaan Suomessa vanhastaan. Sairauden enteiksi tulkituissa unissa on yhtenäistä symboliikkaa. Suomalaisten kertomukset sairausunista sisältävät paljon vettä: niissä voi olla vedessä uimista, peseytymistä, pyykkäämistä tai suuria laivoja. Sairauden enteenä voi olla myös kalastus:

Aina kun näen itseni ongella tai pilkillä ja saan valtavia kaloja, sairastun johonkin pahempaan tautiin. Samaten, jos näen kuolleen äitini unessa, jollekin läheisistäni tai minulle tapahtuu ikäviä asioita. Eli uneni varoittaa jo etukäteen tulevista vaikeuksista. (ET-lehden kokoelma 29.11. 2010: Tällaisia enneunia olen nähnyt.)

Seurustelu omasta elämästä jo poistuneiden ihmisten kuten entisten heilojen tai vainajien kanssa unessa mainitaan toistuvasti sairastumisen enteenä suomalaisten unissa, mutta symbolit ovat viime kädessä yksilöllisiä. Esimerkiksi vainajaunille tavallisemmin annettu merkitys on huono sää tai ihan vain tervehdys rajan takaa. Nykyaikana suomalaiset tulkitsevat enteellisiäkin unia yhä useammin psykologiaan nojautuvin mallein: alitajunta on havainnut merkkejä, joita päivätajunta ei vielä ole osannut yhdistellä.

Kokijat saattavat pitää pahojakin unia hyödyllisenä ilmiönä ja aivojen keinona käsitellä vaikeita asioita nukkuessa. Psykologien mukaan painajaiset ovat merkki stressistä, vaikeista ristiriidoista tai käsittelemättömistä ongelmista valvetodellisuudessa. Samat ongelmat ja pelot, joita koemme valveilla, tulevat myös uniin. Pahoja unia voivat aiheuttaa esimerkiksi huono omatunto, ikävät muistot, häiritsevät ja pelottavat TV-ohjelmat ja yhteiskunnan tai koko maapallon ongelmat.

Juuri nyt uutisvirta täyttyy sairauden uhkasta ja kuolemasta koronaviruksen myötä. Epidemia ja siitä aiheutuvat uhkat ja rajoitukset aiheuttavat todennäköisesti stressiä ja myös painajaisia maailmanlaajuisesti. Emme kuitenkaan tiedä, mitkä tekijät epidemiassa ovat suomalaisten kokemuksissa ahdistavimpia: uutiskuvat pahimmilta epidemia-alueilta, pelko omasta ja läheisten terveydestä, huoli toimeentulosta vai ehkä eristyksen aiheuttamat olosuhteet? Aina ei ole helppo päätellä, mistä painajaiset johtuvat. Myös epidemian aiheuttama huoli voi pukeutua unessa tunnistamattomaan asuun. Tutkijat ympäri maailman ovat jo aloittaneet kartoituksen epidemian vaikutuksista ihmisten arkeen ja mielialoihin. Painajaiset ovat yksi pohdintojen ja ahdistuksen ilmaisukanava.

Ahdistavista korona-unistaan, samoin kuin muistakin painajaisistaan, ehtii vielä kirjoittaa painajaiskeruuseen, joka jatkuu 15.4.2020 saakka suomeksi ja ruotsiksi.

Posted on

Mistä painajaiset tulevat?

Kaikki eivät ole yhtä mieltä siitä, mitä painajaiset oikeastaan ovat. Pohjoiset painajaiset -tutkimushankkeessa määrittelemme painajaiset pahoiksi, ahdistaviksi, pelottaviksi tai muuten epämiellyttäviksi uniksi. Meidän näkökulmastamme painajaisia ovat siis kaikki kokijan pahoina pitämät unet. Psykologiassa on esitetty myös tiukempi jako painajaisten ja pahojen unien välillä: varsinaiset painajaiset ovat niin kamalia, että niihin herää. Tiukka rajaus palvelee esimerkiksi painajaisten ja sairauksien välisten yhteyksien tutkimista. Historiallisen ja kulttuurisen näkökulman kohdalla toimii paremmin väljä, myös pahat unet sisältävä määritelmä.

Arkikielessä painajaisen käsite on liukuva, ja myös epämiellyttävien unien kirjo on laaja. Stressiunet, joissa aikuinen joutuukin jälleen kouluun, autokoulun ajokokeeseen tai tenttiin, voivat olla yhdelle painajaismaisia ja toiselle eivät. Uni voi sisältää järkyttäviä asioita ilman että se on edes painostava, ja toisaalta aivan harmittomia asioita sisältävä uni voikin olla tunnelmaltaan kammottava. Enneunien näkijöille kuolemaa ja onnettomuuksia enteilevät unet voivat aiheuttaa syvää ahdistusta etenkin jälkikäteen, kun he odottavat unen toteutumista. Tilanne on päinvastainen kuin painajaisesta heräävällä, jolle on helpotus kun kokemus olikin vain unta. Kummassakin tapauksessa kokemuksen voi määritellä pahaksi uneksi.

Kuva: Classical Art Memes. ”Kun heräät nähtyäsi painajaista koulun kokeista muttet ole ollut koulussa enää kymmeneen vuoteen.”

Psykologia ei tarjoa painajaisille yksiselitteistä alkuperää mutta listaa niihin vaikuttavia tekijöitä. Osa painajaisista on traumaperäisiä eli kertaa todellista traumaattista tapahtumaa yksilön muistissa. Osa taas on idiopaattisia, alkujaankin oman mielen tuottamia. Niitä aiheutuu toisaalta selvittämättömistä ongelmista, huolista ja stressistä sekä toisaalta fyysisten ja psyykkisten sairauksien tai lääkityksen vuoksi. Lapsilla ja nuorilla on luonnostaan enemmän painajaisia kuin aikuisilla, ja naisilla on niitä enemmän kuin miehillä. Tyhjentäviä selityksiä näihin eroihin ei vielä ole.

Painajaisen nimitys sekä suomessa että muissa kielissä tulee alkujaan painajaisolentoa tarkoittavasta sanasta, joka on germaanisissa kielissä mahr, mare tai mara. Maailman uskomusperinteissä tunnetaan lukuisia painajaisia tai unihalvausta aiheuttavia pahoja henkiolentoja, jotka asettuvat nukkujan päälle, puristavat ja estävät liikkumasta. Pohjoismaissa sellaisen eli maran lähettäjänä on pidetty pahantahtoista naapuria, eli ongelman taustalla nähtiin yhteisölliset jännitteet. Englanninkielisissä maissa tunnettu old hag, ’vanha akka’ liitetään sekin noituuteen. Islamilaisen tradition mukaan merkityksettömiä painajaisia tulee saatanalta, joka nauttii ihmisten kiusaamisesta. Myös kristillinen traditio tuntee ihmistä öisin kiusaavat demonit. Niihin on liitetty sekä kauhu- että eroottiset kokemukset. Teologisia erimielisyyksiä on jo varhaisina kristillisinä vuosisatoina ollut siitä, onko ihminen itse vastuussa demonisista unistaan vai ei. Varhaisten kirkkoisien vastaus oli pääosin ei. Nykyaikana demonit eivät ole kovin yleinen painajaisten selitysmalli, mutta pienet kristilliset seurakunnat esimerkiksi Yhdysvalloissa tarjoavat niitä vastaan edelleen rukouspalveluita ja tulkitsevat niiden johtuvan yksilön omista demonisista yhteyksistä esimerkiksi okkultismiin. Tämän tulkinnan taustalla on kilpailuasema uskonnollisten ja henkisten liikkeiden välillä. Suomalainen okkultismi puolestaan liittää kyllä painajaisiin pahat voimat, mutta etsii taustalta psyykkisiä solmuja, jotka voivat vetää myös demoneja puoleensa. Ohje on sama kuin psykologiassa: vaikeissa tapauksissa terapia voi auttaa.

Pahoja unia ei ole vanha kansa sen paremmin kuin nykysuomalainenkaan kuvitellut pelkästään demonien aiheuttamiksi. Unet muotoutuvat myös ruumiillisista tekijöistä: ruoansulatusongelmista voi seurata todella outoja unia, ja erityisesti painajaisia voi tulla huonossa asennossa kuten käden päällä nukkumisesta. Nykyaikana ihmiset raportoivat toisinaan internetissäkin outoja uniaan, joiden he arvelevat johtuneen lääkityksestä. Inhottaviksi koettuja hyönteisunia on selitetty myös esimerkiksi syyllisyydentunteella, krapulalla ja flunssan alkamisella. Osa ihmisistä näkee painajaisia niin usein, että nukkumaan meneminen on vastenmielistä. Painajaisherkkyyteen ei aina löydy selvää syytä.

Kuva: Classical Art Memes. ”Kun syöt illalla liikaa juustoa ja alat nähdä villejä painajaisia.”