Tupakkia, turvetta ja hevosenlantaa

Juha Sipilän tulevan hallituksen ohjelma − tai tätä kirjoitettaessa vielä ”neuvottelutulos strategisesta hallitusohjelmasta” − on edeltäjiään lyhyempi. Ratkaisujen Suomi-ohjelmassa on 36 sivua, kun Kataisen hallituksen ohjelmassa oli 79 sivua ja Vanhasen II hallituksen ohjelmassa 77 sivua. Mutta siinä missä Kataisen hallituksen ohjelmaan kuului 10 ja Vanhasen II hallituksen ohjelmaan 4 sivua liitteitä, on Sipilän strategisen ohjelman lisäpöytäkirjassa peräti 34 sivua joista 19 sivua leikkauslistataulukkoa.

Vaikka mekaanisesti yhteenlaskien Sipilän hallituksen ohjelma ei ole sivumäärältään (36+34=70) aivan radikaalisti lyhyempi kuin Kataisen hallituksen (79+10=89) tai Vanhanen II:n (77+4=81) ohjelma, on se monella tapaa erilainen. Varsinainen tekstiosa on maalattu totuttua isommalla pensselillä, ja liiteosasto taas pursuaa lukuja.

Suurien tavoitteiden asettaminen on sinänsä mitä kannatettavin asia. Vaikka SWOT-analyysi (vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat) ei ole varmaan enää vuosiin ollut bisneskonsulttialan kuuminta hottia, on selkeyttävää, että hallituksen muodostajat hahmottavat parillakymmenellä ranskalaisella viivalla, millaisena he näkevät Suomen tilanteen. Kansalaisten on kenties helpompi joko yhtyä arvioihin tai olla niistä eri mieltä.

Ennen vaaleja talouden uudistamispuheessa vannottiin biotalouden, cleantechin ja digitalisaation nimeen. Bio-johdannaisia hallitusohjelmassa on 12, cleantech esiintyy kolme kertaa, mutta digi-alkuisia sanoja on peräti 25. Biotalous näyttää kuitenkin olevan näistä kolmesta kaikkein tärkein, sillä se on nostettu yhdeksi ohjelman ”visiokuvion” viidestä pääteemasta. Visioon ”Suomi 2025 − yhdessä rakennettu” (s. 5) vievät muut voimanuolet ovat hyvintointi, työllisyys, oppiminen ja toimintatavat. Miksiköhän biotalous kuuluu tähän joukkoon?

Biotalousvisio muuttuu yksityiskohtiin mentäessä huomattavan maanläheiseksi. Kärkihankkeiden esittelyyn sisältyy muun muassa mainita siitä, että uusiutuvan energian käsite sisältää myös turpeen (s. 21). Tämä tulkinta ei saa tukea ainakaan Suomen luonnosuojeluliitolta. Biotalouden kärkihankelistalla on myös päätös sallia ”hevosen lannan käyttö energiatuotannossa” (s. 22). Yippee-i-ay, yippee-i-o!!

Verotuloja Sipilän hallitus lisää muun muassa tupakkaveroa korottamalla. Samaan keinoon turvautui jo J.K. Paasikiven hallitus vuonna 1918. Mutta miksi pysähtyä tupakkaan, Pasikivi resoneerasi. Eräissä maissa oli myös tulitikkuvero, hän tiesi. Se täydentäisi tupakkaveroa: ”Koska tulitikkuja käyttävät etupäässä tupakkamiehet. Olisi harkittava, paljonko tästä lähtisi.” Vuonna 1921 myös tulitikuista alettiinkin kantaa veroa juuri Paasikiven perustelun hengessä (Sakari Heikkinen & Seppo Tiihonen: Kriisinselvittäjä. Valtiovarainministeriön historia 2,  2009, s. 127 ja 132). Tämä vain historiallisena vihjeenä uudelle hallitukselle.

Paljonko tästä lähtisi. Se taitaa olla käytännön veropolitiikan pääkysymys. Tupakkiveron lisäksi on tietenkin monia muita vaihtoehtoja. Björn Wahlroos on ehdottanut useaasti, että kiinteistövero ulotettaisiin maatalous- ja metsämaahan. Hänen mukaansa siitä olisi saatavissa 500 miljoonaa vuodessa, enemmän kuin tupakkaveron korotuksella koottava 270 miljoonaa, mutta ehdotus ei tietenkään ole saanut tukea maataloustuottajilta – eikä Sipilän tulevalta hallitukselta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *