Juoksutusta ja hyppyytystä

Juha Sipilän hallitus on julkistanut esityksensä ”yhteiskuntasopimuksen solmimisesta ja juoksutuksesta”. Juoksutuksesta? Tämä täytyy olla jotain prosessikaaviokieltä, sillä Kielitoimiston sanakirja ei ainakaan anna sanalle asiayhteyteen sopivaa selitystä.1 Olkoon mitä on, hyppyytyksestähän tässä kuitenkin on varsinaisesti kysymys. Hallitustunnustelujen käynnistyessä Sipilä kyseli työmarkkinajärjestöjen edustajilta: ”Millä keinoilla saamme aikaan noin 5 %:n tuottavuushypyn suomalaisen työn, julkisen sektorin ja yritystoiminnan kilpailukyvyn parantamiseksi?” (Juha Sipilän blogi 22.4.). Hallitusohjelmassa (29.5.) hyppy oli unohdettu; sen sijaan luvattiin työelämän osapuolille viimeistään 30.7.2015 mennessä esitys ”toimista (yhteiskuntasopimus) yksikkötyökustannusten alentamiseksi vähintään 5 prosentilla”. Nyt hyppy on palannut, sillä hallituksen neuvotteluavauksessa (3.8.) todetaan: ”Hallitus tavoittelee yhteiskuntasopimuksella 5 prosentin kilpailukykyhyppyä.”

Kilpailukykyhyppyä tavoitellaaan hallitusohjelman mukaisesti eli alentamalla yksikkötyökustannuksia tuolla maagisella ”vähintään 5 prosentilla”. Tuottavuus ja yksikkötyökustannukset liittyvät tietenkin yhteen. Jos rajoitutaan palkkakustannuksiin, jotka eivät suinkaan ole ainoita hintakilpailukykyyn vaikuttavia kustannuksia, on yksikkötyökustannus (ytk) yhtä kuin palkkasumma (w) jaettuna tuotannon määrällä (q) eli ytk=w/q. Jakamalla sekä osoittaja että nimittäjä työtuntien (h) määrällä saadaan ytk=(w/h)/(q/h) eli yksikkötyökustannukset ovat yhtä kuin keskituntipalkka jaettuna tuottavuudella (tuotanto työtuntia kohden). Tuottavuushyppy eli nimittäjän suurentuminen alentaisi tietenkin yksikkötyökustannuksia. Harmi vain, ettei sellaisia saada aikaan hallituksen päätöksillä eikä edes yhteiskuntasopimuksilla. Siksi tavoite on vaihtunut nimittäjän (tuottavuus) hypystä osoittajan (tuntipalkka) sukellukseksi .

Tämä hyppyytys ja juoksutus tuo jostain syystä mieleen suomalaisen stand-up komiikan edelläkävijän Eemelin eli Esko Toivosen (hänen yhteishaastattelunsa Spede Pasanen kanssa Jatkoaika-ohjelmassa vuonna 1968 löytyy Ylen Elävästä arkistosta). Ertyisesti mieleen tulee Eemelin ”kaksi mahdollisuutta”-vitsi, joka löytyy elokuvasta Oho, sanoi Eemeli (1960) (tässä koostevideossa 1:10 eteenpäin). Suomen talouden ongelmien analyysiin sovellettuna Eemelin logiikka kuulostaisi jotenkin seuraavalta.

Suomen talous on pahassa jamassa, ja se johtuu paljolti vientimme kehnosta kehityksestä. Siihen on kaksi selitystä: joko se johtuu Suomen vientituotteiden kysynnän yleisestä laimeudesta tai Suomen vientisektorin heikkoudesta. Jos se johtuu Suomen vientituotteiden kysynnän yleisestä laimeudesta, niin hyvä (oikeasti tietenkin paha) on, mutta jos se johtuu Suomen vientisektorin heikkoudesta, niin silloin on kaksi mahdollisuutta. Syynä on joko tuotantorakenteen yksipuolisuus tai kilpailukyvyn puute. Jos syynä on tuotantorakenteen yksipuolisuus, niin hyvä on, mutta jos syynä on kilpailukyvyn puute, niin silloin on jälleen kaksi mahdollisuutta. Syynä on joko ns. reaalisen kilpailukyvyn (”markkinointiin ja yrityksen yleiseen tietotaitoon liittyvää kilpailukyky”) tai hintakilpailukyvyn puute.

Jos syynä on reaalisen kilpailukyvyn puute (vrt. Pertti Haaparanta), niin hyvä on, mutta jos syynä on hintakilpailukyvyn puute, niin silloin on jälleen kaksi mahdollisuutta. Yksikkötyökustannukset ovat kohoneet joko koska tuottavuus on heikentynyt tai koska palkat ovat kohonneet liikaa. Jos syynä on tuottavuuden heikentyminen (vrt. Paul Krugman ja hänen viittaamansa tilastot2), niin hyvä on, mutta jos syynä on palkkojen liiallinen kohoaminen, niin silloin on jälleen kaksi mahdollisuutta. Palkkojen muutosvauhti on ollut liian nopea kilpailijamaihin verrattuna tai palkkataso on noussut pysyvästi liian korkeaksi.

Jos kyseessä on palkkojen muutosvauhti (vrt. Pekka Sauramo), niin hyvä on, mutta jos ongelmana on pysyvästi liian korkea palkkataso (vrt. Lauri Kajanoja), niin silloin on jälleen kaksi mahdollisuutta. Alennetaan palkkatasoa tuntipalkkoja alentamalla tai vuotuista työaikaa pidentämällä. Jos alennetaan tuntipalkkoja, niin hyvä on, mutta jos pidennetään vuotuista työaikaa, niin silloin on jälleen kaksi mahdollisuutta. Joko pidennetään työpäivää tai lisätään vuotuisten työpäivien määrää. Jos pidennetään työpäivää, niin hyvä on, mutta jos lisätään vuotuisten työpäivien määrää, niin silloin on jälleen kaksi mahdollisuutta. Joko napsitaan muutama arkipyhä pois tai lisätään rajusti vuotuisten työpäivien määrää. Jos napsitaan muutama arkipyhä pois, niin hyvä on (eli eihän sillä ole suurtakaan vaikutusta), mutta jos lisätään rajusti vuotuisten työpäivien määrää, niin silloin on jälleen kaksi mahdollisuutta. Joko suomalaisten vientituotteiden kysyntä kasvaa tai se ei kasva.

Jos suomalaisten vientituotteiden kysyntä kasvaa, niin hyvä on, mutta jos se ei kasva, on jälleen kaksi mahdollisuutta. Se johtuu joko Suomen vientituotteiden kysynnän yleisestä laimeudesta tai Suomen vientisektorin heikkoudesta. Jos se…

1. Sanakirja selittää ”juoksutusta” seuraavilla esimerkeillä: ”Varsan juoksutus köydessä”, ”Veren juoksutus” ja musiikin alalta tarkoittamassa nopeaa, asteittain nousevaa tai laskevaa sävelkulkua: ”Soitti juoksutukset taiturimaisesti.” Epäilen, etteivät musiikillisen virtuositeetin assosiaatiot ole olleet esityksen laatijoiden mielessä sanaa valittaessa. Veren juoksuttamiseen vihjaaminen tuntuisi huonolta neuvottelunavaukselta, samoin köyden päässä kierrättäminen.
2. Keskimääräisen tuottavuuden alentuminen on tietenkin johtunut teollisuutemme rakennemuutoksesta, siitä että korkean tuottavuuden alojen (mm. elektroniikka- ja sähköteollisuus) osuus kokonaistuotannosta on pienentynyt.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *