Humanisti datamaailmassa: Täydellisen anonymisoinnin mahdottomuus

Tieteellisen tutkimuksen kohteena olevien ihmisten yksityisyyden suojeleminen on tutkimusdatanhallinnan eli RDM:n (research data management) avainasioita, jonka huomioimiseen myös lainsäädäntö velvoittaa. Tutkijan näkökulmasta tehtävä on usein haastava: ”Anonymisointi on tehtävä tarkasti, huolellisesti, kokonaisvaltaisesti ja kuitenkin niin, että lopputuloksesta on jotain hyötyä tutkimuksellekin – eli mitä käytännössä pitäisi tehdä?” Kirjoitussarjansa neljännessä osassa Aleksi Peura syventyy sensitiivisen datan ja anonymisoinnin perimmäisiin kysymyksiin.

Jatka lukemista ”Humanisti datamaailmassa: Täydellisen anonymisoinnin mahdottomuus”

Humanisti datamaailmassa: Datan pökerryttävä määrä

”Se määrä dataa, jota jokainen meistä nykypäivänä kerryttää, on historiallisesti täysin poikkeuksellinen. Jätämme jälkemme kaikkialle minne menemmekin.” Historioitsija ja Helsingin yliopiston kirjaston tietoasiantuntija Aleksi Peura pureutuu juttusarjansa toisessa osassa digitalisaatioon ja datan määrän kasvuun, joka vaikuttaa olennaisesti myös historiantutkimukseen – niukkuuden tieteen hukkuessa dataan tutkimusmetoditkin muuttuvat.

Jatka lukemista ”Humanisti datamaailmassa: Datan pökerryttävä määrä”

Kulttuuriperintö verkkoon – miksi ja miten?

Kansalliskirjasto juhlisti 16.5.2019 kahta digitointihanketta: 2000 digitoidun kirjan julkistamista ja Fredrik Paciuksen teosvalikoimalla toteutettua nuottidigitoinnin pilottia. Sekä kirjat että nuotit on avattu palvelussa digi.kansalliskirjasto.fi. Kirja-aineisto on suunnattu erityisesti tutkimuskäyttöön ja sen kaunokirjallisuus avautuu vain Haka-tunnisteilla. Tekijänoikeudenalainen aineisto on avattu käyttöön kolmeksi vuodeksi. Tässä tekstissä pohdin julkaistun kulttuuriperinnön verkkokäyttöön saattamista, sen merkitystä tutkimukselle ja digitointiin liittyviä eettisiä kysymyksiä.

Jatka lukemista ”Kulttuuriperintö verkkoon – miksi ja miten?”