Krishnan syntymäpäivillä Malminkylän kartanon temppelissa

Teksti ja kuvat Johanna Jylhä

Hare Krishna -liike on eräs tunnetuimmista intialaisperäisistä uskonnollisista ryhmistä Suomessa. Se on myös osa halki Intian harjoitettua hindulaisuuden vaishnava-perinnettä, joka keskittyy Vishnun, Krishnan tai Raman palvontaan. Vaishnava-kulttuurissa ja ylipäänsä hindulaisuudessa erilaiset uskonnolliset festivaalit ovat tärkeä osa elämäntapaa. Krishnan seuraajille vuoden suurin juhla on tietenkin Krishna Janmastami, eli Krishna-jumalan syntymäpäivät, joita juhlitaan hindulaisen kalenterin mukaan vuosittain elo-syyskuussa.

Malminkylän kartanon temppeli Krishna-liikkeen temppeli sijaitsee Malminkylän kartanon puutalomiljöössä Helsingissä.

Helsingissä Krishna Janmastamia vietetään viehättävässä, viime vuosisadan alussa rakennetussa Malminkylän puutalokartanossa, missä Krishna-liikkeen temppeli, munkkien ja nunnien asuntola sekä kasvisravintola viljelyksineen ovat toimineet vuodesta 2014 alkaen. Edellisen vuoden Krishna Janmastamissa oli läsnä ennätysmäärä ihmisiä. Kartanon päärakennus oli tupaten täynnä, eivätkä kaikki millään mahtuneet saliin seuraamaan festivaaliohjelmaa. Viime vuoden tungoksesta onkin otettu opiksi ja tänä vuonna tilaa on jatkettu pihalle, jonne on pystytetty suuri telttakatos ohjelmaa varten. Sekä sisä- että ulkotilat on koristeltu värikkäästi esimerkiksi ilmapalloin ja silkkipaperikukkasin.

MusiikkiohjelmaaKirtana-musiikista vastasivat sekä suomalaiset että eteläaasialaiset Krishnan seuraajat. 

Festivaalin ohjelma koostuu musiikista, mantralaulannasta, Krishna-uskontoa käsittelevästä luennosta, erilaisesta kulttuurisesta ohjelmasta, kuten tanssiesityksistä sekä juhla-ateriasta. Ohjelmasta vastaavat yhtä lailla niin suomalaiset kuin aasialaistaustaisetkin Krishnan ystävät. Istun pääsaliin kuuntelemaan kirtana-musiikkia, Krishnalle omistettua, yhdessä tapahtuvaa laulua ja soittoa. Krishnan nimien laulamista pidetään hyvin tärkeänä, sillä Jumalan ja hänen nimiensä pyhien äänteiden mietiskely on keino, jonka kautta jumalallisen suoraa kokemista pidetään mahdollisena.
Sali on täynnä erityisesti intialaisia perheitä. Musiikki sekoittuu puheensorinaan ja vauvojen itkuun. Osa yleisöstä laulaa mukana, osa ottaa valokuvia alttarin jumalhahmoista. Teinit näppäilevät älypuhelimiaan. Aika ajoin salin eteen syntyy darshan-jono ihmisten jonottaessa alttarille tervehtimään ja rukoilemaan jumalhahmoja. Monet myös haluavat itsestään perhekuvan hahmojen edessä. Ilmassa aistii alttarille uhrattujen tuoreiden kukkien tuoksun. Pihalla teltassa vallitsee varsinainen ”Krishna-ilon” täyttämä festaritunnelma. Pääsalin hartaaseen, perinteiseen mantralaulantaan verrattuna musiikki on nopearytmisempää ja modernimpaa. Ihmiset eläytyvät esityksiin mukaan innostuneesti käsiään taputtaen.

Gaura-Nitai -alttarihahmotKrishna-liikkeen temppelin koristeelliset Gaura-Nitai -alttarihahmot. 

Käväisen välillä temppelin pienessä kaupassa, jossa on esillä monenlaista myytävää kirjallisuudesta ja CD-levyistä teehen, mausteisiin ja suitsukkeisiin. Juttelen hetkisen puodin emännän kanssa. Nainen kertoo kuuluvansa ortodoksiseen seurakuntaan, mutta olleensa myös Krishnan ystävä siitä lähtien, kun liike tuli Suomeen. Hän kertoo mieltävänsä itsensä ensisijaisesti Jumalan palvelijaksi ja tavoittavansa Jumalan yhtä hyvin niin katedraalissa kuin temppelissäkin. Nykyihmisten elettyä uskonnollisuutta tarkasteltaessa onkin tavallista, että uskontoperinteet eivät välttämättä esiinny selvärajaisina ja toisistaan tiukasti erillisinä kokonaisuuksina, vaan limittyvät toinen toisiinsa.

Krishna-liikkeen vaikutuspiirissä on tilastollista kannattajamäärää huomattavasti enemmän ihmisiä. Myös liikkeen kulttuurinen merkitys on jäsenmäärää suurempi. Krishna-liike on varsin monikulttuurinen yhteisö ja avioliitot eri maista tulevien Krishnan seuraajien kesken ovat yleisiä. Malminkylän kartanon Krishna-temppelin festivaaleista on tullut erityisen suosittuja eteläaasialaisista maahanmuuttajista koostuvan hinduyhteisön parissa. Karkea arvioni on, että tämän vuoden Krishna Janmastamissa jopa 75 % mukana olijoista on Aasiasta kotoisin olevia maahanmuuttajia. Suurin osa heistä on intialaisia, mutta osallistujia on myös ainakin Sri Lankasta, Nepalista ja Mauritiukselta.

TelttatunnelmaaIntialainen Bharatanatyam-tanssiesitys sai juhlavieraat innostumaan. 

Ilta päättyy intialaisen mausteiseen juhla-ateriaan, joka koostuu dalista eli linssimuhennoksesta, riisistä, kotijuustocurrysta, uppopaistetuista puri-leipäsistä sekä mannaryyneistä valmistetusta makeasta ja pehmeästä halva-jälkiruuasta. Krishna-uskontoa on usein kutsuttu ”keittiöuskonnoksi” (The Kitchen Religion), sillä musiikin lisäksi myös ruoka on tässä uskonnossa hyvin tärkeässä osassa. Ruuan valmistaminen, kuten muutkin arjen tavalliset askareet, nähdään meditaationa ja Krishnan palvelemisena. Tätä kutsutaan bhakti-joogaksi eli Jumalan antaumuksellisen palvelun poluksi. Hare Krishnat syövät vain kasvisruokaa ja erityisen tärkeää on ruuan pyhittäminen Krishnalle kiitollisuuden osoituksena. Jumalalle uhratusta ruuasta tulee siunattua prasadaa, jonka ajatellaan kohottavan tietoisuutta siinä missä henkisten laulujenkin.

Lähtiessäni Krishna-sävelet jäävät soimaan pimenevään yöhön ja kaikuvat kauniisti korvissani bussimatkan ajan. Seuraavaa isompaa festivaalia, valon juhla diwalia, vietetään Krishna-temppelillä lokakuun lopulla.