Category: media

Posted on

Viikon 1 satoa

Newsflash: Internetissä kaikki tieto on aina kaikkien saatavilla. Niinpä sen käsiinsä saaminen muuttuu melkoisen hankalaksi. Jokaisella meistä toisaalta olisi kykyä ja monella varmaan mielenkiintoakin valikoida siitä jokin merkityksellinen määrä. Näitä linkkejä taas joku toinen saattaisi haluta lukea, sillä “luotettava taho” on niitä suositellut.

Tätähän weblogien kai oikeastaan pitäisi olla, tai ainakin ne ovat alunperin olleet. Koska mä olen enemmän aikakauslehtimies kuin sanomalehtimies, eli laiska, en jaksa tuutata omia löytöjäni ilmoille päivittäin. Ajattelin ruveta kokoamaan näitä tällaisiksi viikottaisiksi valikoimiksi, sunnuntai-iltana tehdyksi kasauksiksi viikon sadosta, mielenkiintoisimmista blogimerkinnöistä ja muista säläuutisista. Jokaista linkkiä ajattelin höystää pienellä tekstillä, joka kertoisi mistä on kyse.

Tästä tulee siis mun oma pieni remix-viikkolehteni, johon ehkä kirjoitan pääkirjoituksen, ja jonka muut artikkelit valitsen verkon rajattomasta tarjonnasta. Jos löydät tämän kautta jonkin mielenkiintoisen asian, kerro toki kommentissa!

Viikon 1 satoa:(näiden numeroiden ei muuten oo tarkoitus kertoa mistään hyvyydestä)

  1.  Amerikkalaiset äänestyskoneet. NY Timesin kilometrien pituinen artikkeli sähköisen äänestyksen onnelasta. Jenkeissähän siis kaikkialla käytetään jonkinlaisia äänestyskoneita, joko mekaanisia (reikäkortit) tai sähköisiä. Tämä olkoot viikon kommentti presidentinvaaleihin. Obama johtaa. Jei.
    Jotenkin mua ei lakkaa ihmetyttämästä, että miten nuo jenkit voi valittaa,että miljoonan yhdessä illassa annetun äänen laskeminen käsin “veisi viikkoja”. Ihan hyvin meillä saadaan parin miljoonan ihmisen antamat äänet illassa laskettua. Okei, siinä on aika monta ihmistä kyllä duunissa, mutta tulisi se silti varmasti halvemmaksi kuin tuollainen fiasko, jossa äänestyskoneiden printterit on niin huonolaatuisia, että koneet jumiutavat, tai Windows CE kaatuilee joka sadannen äänestäjän kohdalla.
    Myös kaksi sivuhuomiota, 1) Kuka vitun idiootti rakentaa windows-pohjaisen äänestyskoneen? HALOO. ja 2) AVS on kirjoittanut näistä jo maailman sivun. Toivottavasti Suomessa tältä farssilta vältytään.
  2. David Bordwell, elokuvatutkimuksen professori Wisconsin-Madisonin yliopistosta kirjoittaa mielenkiintoisessa esseessään yhdestä melko juustoisesta tavasta, jolla elokuvissa leikataan kohtauksesta toiseen siten, että jälkimmäisen kohtauksen ensimmäinen kuva (tai alku ylipäätään) vastaa ensimmäisen kohtauksen lopun esittämään kysymykseen. Hiukka kornia, kyseessä on siis se sellainen leikkaus, jossa henkilöhahmo kysyy “no missäs se pommi sitten muka on?” jonka jälkeen leikataan siihen pommiin ja paljastetaan katsojalle, missä se sijaitsee.
    Sisältää kivoja kuvia jos ei jaksa lukea tekstiä.
  3. Duels.com, kamalan addiktiivinen muttei lopulta kovin ihmeellinen verkkofantasiahahmonkehitystappelupeli. Mutta sanotaan nyt, että sen verran addiktiivinen, että mun tää viikonloppu on mennyt sitä tahkotessa. Mun hahmo.
  4. Australia on päättänyt liittyä Kiinan kanssa uljaaseen rintamaan paremman internetin puolesta. Eli Kiinan PaloMuuri saa kaverin, olisko sen nimi sitten Australian riutta, vai mikä, se jää nähtäväksi. Eli pois vapaa intenet Australialaisilta, tilalle sananvapauden ja lapsipornon vapaat rinnastukset.
  5. ÖLJY LOPPUU! Taas. Mutta tuon linkin takana on ihan mielenkiintoista analyysiä siitä, mitä öljyn hinnan nouseminen 100 dollariin tynnöriltä nyt oikeastaan sitten tarkoittaa, ja minne sen kanssa ollaan menossa.
    Onnistuin tänään rikkomaan yhden kivan Ikea-astian ja pohdiskelin, miten omituinen tämä maailma on, jossa mitään ei kannata korjata. Ja tajusin (asiat pitää aina tajuta itse ja KOVAA, muuten niiden kuulemisella ei ole arvoa), että korjaaminen ei kannata, koska siinä ei ole skaalaetuja. Korjaaminen edellyttää käytännössä aina ihmistyötä (tai on jopa kokonaan ihmistyötä), ja työn skaalauedut eivät ole ollenkaan samanlaiset kuin monen muun asian. Skaalaedut taas nykyään riippuvat jos eivät nyt kokonaan niin melkoiselta osalta nimenomaan halvasta öljystä, muuten asioiden rahtaaminen paikasta toiseen muuttuu merkittävästi vittumaisemmaksi.
    Ehkä siis näemme vielä elinaikanamme paluun käsityöyhteiskuntaan, tai ainain sellaiseen tilanteeseen, jossa kamankorjaajien kunniakas ammattikunta herää henkiin ja uuden voiman tuntoon, kun uusi kama muuttuu kalliimmaksi ja vanha kama siten arvokkaammaksi.

Oho, tulipas vähän amerikkalainen lista. no minkäs teet. Amerikkalaiset kirjoittavat niin paljon mielenkiintoisia asioita. Tällaista. Palataan asiaan viikon kuluttua näissä merkeissä.

Posted on

Tunteellinen nörä

TechCrunch kirjoittaa, että AOL lopettaa Netscape-selaimen kehittämisen.

Kuten TC jo ehdotti, voisimme pitää pienen hiljaisen hetken ensimmäisen oikean internet-selaimen muistolle. Meillä oli vuonna 1995 koulussa edistyksellinen tietokoneluokka, jossa oli jopa pentium-koneita(!), joille Erkka varetti Theme Parkit… Mutta siellä oli siis myös nettiyhteys, ja Netscapet, joilla sitä saattoi käyttää. Oi niitä suloisia hetkiä. Silloinen internet oli kyllä melko villi länsi, kaikki oli nykysilmin outoa ja kotikutoista , ja paino oli melko paljon ihmisten omilla sivuilla. Valitettavasti en löydä mistään omia kotisivujani siltä ajalta. Ei ollut blinkkiä, mutta Diablosta kaapattuja liikkuvia giffejä, joista ainakin yksi oli liekkipallo, kylläkin. Olikohan niillä violetti tausta. Huh huh.

Netscape oli seurassa kun hengattiin kissin ja jyrkin chateissa jotenkin epävarmasti ja omituisesti tyttöjä jututtaen, kun ensimmäisen kerran mentiin koulussa playboyn kotisivuille. Kun ensimmäisen kerran poikien kanssa teeskenneltiin olevamme teinityttöjä. Silloin kun ei yhtään tiedetty, mikä tämä internet-juttu oikein oli, ja mitä siellä olisi pitänyt tehdä, mutta aistittiin, että se oli jotain ehdottaman siistiä.

No, eihän se vuosiin enää ole ollut mitenkään järkevä selain. Kyllä se ensimmäisen Mozillan allesaanti oli myös hieno kokemus.

Mutta että kyllä internetin tunteet tappavassa ja aivot syövässä maailmassakin voi kokea pieniä lämpimiä nostalgian hetkiä. Kauan eläköön Netscape!

Posted on

Sosiaalisen alkuliman petrimaljat

Vain hyvä onni säästi minut nöyryyttävältä internetin jalkoihin jäämiseltä.

Kirjoitin ylioppilaslehteen artikkelin Googlen Jaiku-ostoksesta, ihan perus kuka-mitä-miksi jne. Siihen yhteyteen spekuloin kainalollisen (pitäisikö keittiöfilosofian ja keittiöpsykologian lisäksi olla ihan oma viisauden lajinsa, sanomalehtiin liittyvä kainalofilosofia tai kainalopsykologia?) verran syitä minkä takia Google otti ja osti juuri Jaikun kaikista mobiilifirmoista. Laitoin pennoseni sille hevoselle, joka sanoi Googlen tekevän omaa matkapuhelintaan, GPhonea, tai vähintään käyttöjärjestelmää sellaiseen.

No. Kävi tuuri, ylioppilaslehti ilmestyi perjantaina, ja siinä vaiheessa spekulaationi olivat vielä mielenkiintoisia ja tuoreita. Tämä asiantila säilyi ruhtinaalliset kolme päivää. Vasta eilen illalla Google julkaisi suunnitelmansa. Emme saaneetkaan Gphonea, vaan jonkin, jota kutsutaan nimellä “Open Handset Alliance”. En nyt tiedä teistä lukijoista, mutta sana pompöösi vain jotenkin oudosti hiipii minun mieleeni.

Kyseessä on siis uskomattoman hieno juttu. Linux-pohjainen rikas, avoin ja state of the art -käyttöjärjestelmä matkapuhelimiin, ilmaiseksi ja kaikkien käytettäväksi.  Mielenkiintoisesti Googlen tie on täysin eri kuin Applen tie. Siinä missä Applen puhelin on kaikkein suojatuin ja holhotuin kaikista, hyvä jos siihen ylipäätään saa koskea, Google avaa omansa koko maailmalle. Tulevaisuuden historioitsijat tulevat vetämään tästä loistavia paralleeleja.

Tuo Alliance siis muodostuu firmoista (eBay, Motorola, LG, Google, NTTdocomo jne.), joiden joukossa ei ole Nokiaa. Ei ehkä suunnaton ylläri sitten kuitenkaan.

No mitä tämä tarkoittaa Jaikun kannalta? Oikeastaan uskon olleeni siis vähän väärässä veikkaukseni kanssa. Toki Jaiku epäilemättä tulee muodostamaan osan Androidia, sitä varsinaista käyttöjärjestelmää, sillä Jaikussa on hyvin toteutettu osoitekirjan ja läsnäolotietojen yhdistäminen. Kuitenkin tämänkaltainen ilmoitus todennäköisesti tarkoittaa että Jaiku tulee elämään myös itsenäisenä palveluna.

Tai oikeastaan tähän kohtaan tulee Googlen toinen suuri paljastus, OpenSocial. Google avasi kännykkäkentän opensourcelle, mutta sitä ennen se ehti vähän niinkuin salaa (tai niin salaa kuin nyt mikään Googlen blogiin postattu on) avaamaan koko sosiaalisten verkostojen pelin myö. Moni mennyt tai tuleva facebook on suunnitellut vastaavaa ja vähän niinkuin yritellytkin, mutta Google on taas nopein. Tai jos ei nopein, niin isoin ja kaunein nyt ainakin. Facebookkia kohtaan osoitetuista kritiikeistä tärkein on varmaankin ollut se, että FB lukitsee sinut ja tietosi osaksi itseään, etkä enää koskaan voi puhua kellekkään ilman että Mark Zuckerberg saa kuulla siitä. Googlen idis siis lienee saada samat tiedot ja ohjelmikkeet (vai mikä muka on “Widget” suomeksi?) kukkimaan eri sosiaalisuusalustoilla (tai siis niissä perversseissä petrimaljoissa joissa kasvaa sitä ihmisyhteisön alkulimaa), mutta varmasti myös boostata Googlen omaa, nk. länsimaissa hiukka unohdettua Orkut-palvelua. Voisi siis olettaa, että Jaiku jossakin vaiheessa fuusioituisi, tai ainakin integroituisi osaksi Orkutia jossakin vaiheessa.

Tai jotain, kuka näistä nyt tietää. Tänään se on Facebook, eilen se oli MySpace, huomenna se on Lyyra.

Posted on

Älymystön irvikuva

Helsingin Sanomat on varmaan taas todella ylpeä itsestään. Sen lisäksi, että ollaan pienen ihmisen puolella ja järjestään mielenkiintoista ja osuvaa kansalaisjournalismia, ajateltiin vielä syksyn puhteiksi elvyttää henkiin suomalainen älymystö ja julkinen keskustelu. Kyllä meidän nyt taas kelpaa!

Palataan Hesariin hetken kuluttua. Mitä ovat “älymystö” ja “julkinen” “keskustelu”? Ja mikä merkitys niillä voi olla?

Elämme aikaa, jolloin jokainen tuntee oman elämänsä kuin omat taskunsa. Tämä ei sinänsä ole tietenkään mitään uutta. Ihmiset ovat aina eläneet omissa pienissä piireissään ja elätelleet harhakuvaa, että siinä on kaikki. Kielini rajat ovat maailmani rajat. Nyky-yhteiskunnan perustavanlaatuinen erotus tuleekin ehkä tuon ajatuksen oikeutuksesta. Myyttisellä agraariajalla jokainen bönde kuitenkin tiesi, että on olemassa “julkinen”, se keskustelun tai ainakin toiminnan sfääri, jossa puidaan tärkeitä asioita ja tehdään ei pelkästään omaan vaan kaikkien kohtaloon vaikuttavia päätöksiä. Nykyään on mahdollista kuvitella, ettei tällaista julkista ole olemassakaan.

Kriittinen ääni (olemattoman) yleisön joukosta. Nykyäänhän vasta sitä onkin julkista! Verkkohesaria voivat kaikki lukea, ja jokainen on oman elämänsä tähtireportteri!

Tästä hyvinkin on kysymys. Aikana jolloin kaikki on julkista, mikään ei ole julkista. Käsitteen sisältö levittyy koko maailman ylitse ja kadottaa mielekkyytensä. Facebook, irc-galleria ja ehkä ennen kaikkea Jaiku ja Twitter edustavat tämän kehityksen loogista päätepistettä: kun kuka tahansa voi mistä tahansa lähettää 140 merkin mittaisen julkisen ilmoituksen käyneensä juuri kaupassa, ja ehkä ennen kaikkea kuka tahansa voi lukea näitä ilmoituksia onnesta soikeana, saattaa hyvinkin erehtyä kuvittelemaan, että tätä on julkinen keskustelu. Valitsee itselleen ei-triviaaleista lähteistä ne, jotka sopivat omaan minäkuvaan ja vahvistavat sitä, ja muutoin uppoudutaan triviaaliin twitkutukseen.

Ja tämä pudottaa koko käsitteen pohjan pois.

Julkiseen keskusteluun nimittäin kuuluu olennaisesti toisenlainen tahti ja määrä kuin mitä tällaisessa sirpaleisessa verkkojulkisuudessa on tarjolla. Maailma on liian tärkeä ja herkkä asia, jotta mielipiteitä voisi muodostaa äänestyksin ja gallupein. Niillä voidaan mitata ja testa voimaa, kyllä hyvinkin, raakaa demokraattista vipuvartta, mutta ehdottomasti vasta prosessin siinä osassa.

Ja tästä pääsemme julkisen keskustelun pahimpaan irvikuvaan tällä vuosituhannella. Hesari lanseerasi HS-Raati -nimellä kulkevan hirvityksen syyskuun alkupuolella. Kyseessä on totisesti julkisen keskustelun perversio, joka vieläkin lähettää puistatuksia aina kun ajatus harhautuu siihen suuntaan.

Ideana siis tuoda “punnittuja ajatuksia aikalaiskeskusteluun”. Tähän asti ihan hyvä. Mutta sitten: sen sijaan, että raati vaikkapa julkaisisi esseitä tai podcasteja tai youtube-keskusteluja, alentaa Hesari tukun oikeasti ihan älykkäitä ihmisiä pelkäksi mielipidemittauksen kohteeksi. HS kysyy kysymyksen, raati vastaa lyhyillä (tai pidemmillä) perusteluilla, jotka toki julkaistaan verkkosivuilla, josta kukin voi ne halutessaan tonkia, mutta lehteen menevässä pääjutussa pysytään tiukasti gallupjulkisuudessa. Tärkeintä on massan perustelematon puolidemokraattinen lynkkausmieli ja sen tulkinta yhtenä prosenttilukuna (70% raadista soisi hoitajille lisää liksaa! 66% julkaisisi Tiitisen listan!) ja lisäksi sekalaiset soundbitet, satunnaiset hajahuomiot ja seksikkäät kommentit. Minkä ihmeen takia minun pitäisi ylipäätään tietää, mitä mieltä kapellimestari Atso Almila (ihan fiksu jätkä varmaan) on hoitajien palkankorotuksesta?

Ideaalitapauksessahan mielipide sinänsä on riittävä perustelu sen esittemiselle. Siis uudestaan: mielipide on harkittu ja punnittu, se osataan asettaa isompaan kontekstiin ja linkittää niin vertikaalisesti historiaan kuin horisontaalisesti muualle maailmaan, ja asiasta mielellään löydetään aiemmin analyysiä väistäneitä näkökulmia. Näin ei todella ole HS-raadin kanssa.

Pistää vihaksi, mutta ehkä selviän. Älymystön voisi siis yksinkertaisesti määritellä niiksi, joita tuollainen keskustelun tapa ylipäätään kiehtoo, joilla on jotain kykyä osallistua siihen (tämä ei ihan oikeasti ole yhtä tärkeää kuin halu osallistua), ja joilla mielellään olisi jotain annettavaa meidän kaikkien yhteiselle hengenelämälle.

Jostakin syystä tämä on Suomessa kirosanoista suurin. (Pikanttina ivana Hs-raadin ensimmäisen jutun kainalon otsikkona oli nimenomaan “Suomessa älymystö on ruma sana”). Ja sen kyllä huomaa, niin politiikan teosta kuin kirjallisuudesta, musiikista ja “musiikkikeskustelusta” nyt puhumattakaan. Valitettavasti tämä Hesarin liike ei suinkaan edistä tämän Kainin merkin poistumista, päinvastoin. Menestyksekäs leikkaus, potilas kuoli. Älymystö alistuu BB-aikaan.

Asialle on tehtävä jotakin. Tämä ei ole, eikä voikaan olla, ainoa mahdollisuus. Me ryömimme kellareista ja vessoista ja kansoitamme maat! Vaviskaa!