Tämän viikkoisessa blogitekstissä avaamme, että miten tutkijamme Jaana Pesonen on hankkinut aineistonsa tutkimusta varten. Hänen tutkimuksensa aiheena on Monikulttuurisuudesta Tatun ja Patun Suomessa: Kansallista tarinaa rakentamassa vai uudenlaista suomalaisuutta tuottamassa? Tutkimuksessa pyritään vastaamaan miten määritellä yhtenäisyys ja moninaisuus sekä käsitettä monikulttuurinen lastenkirjallisuus. Pesonen tarkastelee monikulttuurisuutta käsitteenä ja miten tuottaa moninaisuutta ilman epätasa-arvoisia valtasuhteita enemmistön ja vähemmistöjen välille. Aiempi ajatuksemme tutkimusmenetelmästä, ei kohdannut Pesosen aineistoa koska lähdimme pohtimaan tutkimusta eri näkökulmasta. Pohdimme ryhmänä, että meidän menetelmällämme ei olisi päässyt yhtä kattavaan lopputulokseen kuin Jaana Pesonen on päässyt.

Tutkimusaineiston pohjana on käytetty erilaisia haastatteluita kuten puhelinhaastattelu ja sähköpostihaastattelu Tatu ja Patu -kirjasarjan toiselle kirjoittajalle, Aino Havukaiselle.
Muita lähteitä ovat useat monikulttuurisuudesta kertovat lasten kirjat kuten Kuka pelkää mustaa poikaa (Riikonen, T. 1991) ja Pikku Xing (Virtanen, L. 2004). Pesonen on käyttänyt tausta aineistoina myös vanhoja tutkimuksiaan ja maahanmuutosta sekä monikulttuurisuudesta kertovia kirjoja tai tutkimuksia mm. Suomalainen vieraskirja. Kuinka käsitellä monikulttuurisuutta (Huttunen, L., Löytty, O. & Rastas, A. 2005) ja Oulun yliopiston tutkimus ”Sanassa maahanmuuttaja on vähän kitkerä jälkimaku.” Kirjallisen elämän ylirajaistuminen 2000-luvun alun Suomessa (Nissilä, H-L. 2017).
Tatun ja Patun päivitetyn Suomen kirja arvioita (Volotinen, T. 2017) sekä Tatu ja Patu työntouhussa -kirjaa (Havukainen. A, Toivonen, S. 2006) on hyödynnetty tutkimusta tehdessä.
Jaana Pesonen on kerännyt aineistonsa 2017.

Aineisto on laaja ja kattava sekä sen avulla on pystytty pohtimaan moniulotteisesti monikulttuurisuutta, tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta.
Tutkimustulokset, joihin päästään ovat moniselitteisiä eivätkä niin sanotusti kiveen hakattuja faktoja. Pesosta siteeraten ”Tatun ja Patun päivitetty Suomi tuntuukin ehdottavan, että sata vuotiaasta Suomesta saa ja voi olla ylpeä, mutta työtä tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden eteen on tehtävä edelleen.”
Tässä edellä näemme, että ei ole varsinaista yhtä totuutta vaan kaikki on tulkinnan varaista.

Satuilijat

#aineisto

Oppimistehtävässä aloimme selvittämään, miten aineisto on hankittu nimikko tutkijamme Heini Paavolan artikkeliin ”Monikielisten lasten kulttuuri-identiteetin kehitys – varhaiskasvatuksen näkökulma”. Artikkelissa käytetään paljon alan aineistoa muun muassa viittaamalla eri tutkijoiden artikkeleihin ja jo tehtyihin tutkimuksiin. Artikkelin kootut aineistot ovat pitkälti 2000-luvulta. Artikkeli on tyypiltään alan aineistoa kokoava ja pohtii näiden kautta lapsen kulttuuri-identiteetin kehittymistä. Huomasimme, että Paavolan tekstissä ilmenee useaan otteeseen samojen henkilöiden teoksia, kuten esimerkiksi Fred Dervinin tekstejä.

Artikkeli on jaettu neljään eri teemaan: kulttuuri, monikulttuurisuus ja monikielisyys, kulttuuri-identiteetti identiteetin osana ja osallisuus identiteetin muotoutumisen keskiössä.

Johdannossa viitataan Hallin (1996) kehittämään käsitykseen muuttumattomasta kulttuurista, kun taas kulttuuri osiossa kulttuurin käsitettä hahmottelevat ja määrittelevät mm. Raunio ym., (2011) ja Alemanji (2016), Phillips (2010), Piller (2011) sekä Paavola aiemmassa tutkimuksessaan (2007).

Artikkelin taustalla on essentialistinen kulttuurikäsitys, jonka kautta ihmisiä usein luokitellaan kulttuurinsa edustajiksi. Tekstissä pohditaan tämän näkemyksen kautta tarkastelun ongelmia. Essentialistista kulttuurikäsitystä aineistossa kritisoivat mm. Wimmer & Glick Schiller (2002), Saukkonen (2014), Piller (2011), Dervin F., Paavola & Talib M. (2013), Alemanji, (2016) ja Phillips (2010).

Paavola mainitsee monikulttuurisuus ja monikielisyys osiossa: ”Huomionarvoista on kuitenkin se, että uusimmissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2016) sekä esiopetuksen (2014) ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) ilmaistaan jokaisen oppilaan olevan monikulttuurinen. Näin asiakirjoissa ilmennetään näkemystä siitä, että jokainen ihminen on moninainen ja monikulttuurinen (Dervin, 2014).” Pohdinnassa puhutaan, miten lasten kanssa aiheita voi käsitellä lastenkirjallisuuden kautta. Tämä on hyvä keino nostaa asioita lasten kanssa keskusteluun. Hän käyttää lähdeviitteissä Pesosen (2015) tutkimusta, jossa kerrotaan kirjallisuuden olevan lukijan kulttuurisen kehityksen rikastuttavia.

Artikkeli pyrkii vastaamaan, miten monikielisten lasten kulttuuri-identiteetti kehittyy, erityisesti varhaiskasvatuksen näkökulmasta ja jääkö lapsen yksilölliset ominaisuudet ja piirteet vahvojen yleistävien stereotyyppisten mielikuvien alle. Jos esimerkiksi lapsia arvioidaan heidän oletetun kulttuurinsa kautta ei nähdä, että kaikissa ryhmissä on yksilöiden välillä suuria eroja. Meille mielenkiintoisia teemoja olivat pohdinnat siitä, kuka on monikulttuurinen ja moninainen ja mitä tämä merkitsee yksilön näkökulmasta. Olisi tärkeää kiinnittää huomiota, miten kulttuuri määritetään ja ymmärtää, että se koostuu lukuisista eri tekijöistä. Huomioita tulisi erojen sijaan kiinnittää vastakkainasettelun ja haitallisten mielikuvien poistamiseen sekä siihen, mitä opetamme toisista.

Paavolan artikkeli on hyvä johdatus aiheeseen, mutta kaipaisimme ainakin tämän kurssin sisällön puolesta siihen omaa tutkimusta. Emme esimerkiksi voi kyseisessä tutkimuksessa kertoa käytetyistä instrumenteista yms. koska artikkeli ei raportoi yksittäistä tutkimusta.

Terveisin,
Monikulttuuriset

Tutkimuksemme oli Marja Syrjämäen Enhancing peer interaction during guided play in Finnish integrated special groups, jossa tutkimuskohteena on lasten välinen vuorovaikutus, aikuisten ja lasten välinen vuorovaikutus ja niiden vahvistaminen integroidussa lapsiryhmässä.

Tutkimus tekee näkyväksi yhtä varhaiskasvatuksen olennaisinta ydintä, vuorovaikutusta ja sen merkitystä osana ryhmän aikuisten pedagogista toimintaa. Pohdimme ryhmässä, että vuorovaikutus on kuin kakku, joka paloitellaan pieniksi paloiksi. Nämä palat ovat varhaiskasvattajan pedagogisia keinoja.

Tutkija keräsi kaiken tarvittavan materiaalin itse suomalaisen päiväkodin neljässä eri integroidussa ryhmässä 16 aikuiselta ja noin 50 3-6-vuotiaalta lapselta. Aineistoa täydensi varhaiskasvatuksen aikuisten näkökulma vertaisvuorovaikutuksen merkittävyydestä. Tutkija on suorittanut kyseistä väitöskirjatutkimusta vuodesta 2015, ja vuonna 2018 on julkaistu tutkimuksen artikkeliosa.

Tutkimuksen aineisto muodostui pääasiassa videoinnista, jota suunniteltiin etukäteen hankkimalla kuvauslupia ja sopimalla missä tiloissa kuvataan. Päiväkodin ryhmissä käytiin 3 kertaa videoimassa, ja dataan sisältyi 17 eri leikkihetkeä. Kokonaisuudessaan videoainestoa kertyi hieman yli 17 tuntia, mutta kun aineistosta eroteltiin merkittävät osat, saatiin noin 8h materiaalia. Videoiden lisäksi aineisto koostuu tutkijoiden omasta analyysistä.

Aineisto oli riittävä, ja onnistui tavoitteessaan siinä, että varhaiskasvatuksen opiskelijat ja ammattilaiset pystyvät siihen tutustumaan ja saamaan vinkkejä toimiessaan erityis-varhaiskasvatuksessa ja perusvarhaiskasvatuksessa. Totesimme kuitenkin että jos tutkija olisi käyttänyt kenttäpäiväkirjaa, tutkimusta olisi ollut helpompi jäsennellä ja arvioida, kun kaikki ajatukset on saatu tallennettua jonnekkin. Tutkijatapaamisessa Syrjämäki myös itse reflektoi toimintaansa ja totesi, että olisi ollut hyvä pitää jonkinlaista päiväkirjaa. Hän myös totesi, että aikuisia olisi pitänyt haastatella tarkemmin ja heidän näkemyksiään selvittää.

-Ryhmä 11.
#aineisto

Mukavaa keskiviikkoa!

Blogiviikkomme tässä osassa avaamme hiukan nimikkotutkijamme Annukka Purren tutkimusta ”Constituting play connection with very young children: Adults’ active participation in play”. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää leikillisen kohtaamisen sekventiaalista rakentumista (eli leikkivuoro, leikkisekvenssi ja leikkiprojekti) sekä aikuisen aktiivista osallistumista leikkiin. Aiempia tutkimuksia, jotka käsittelevät aikuisen aktiivista osallistumista leikkiin useamman lapsen kanssa löytyy niukasti. Erityisesti kun kyse on alle 3-vuotiaista lapsista. Annukka Pursi pyrkii tutkimuksellaan vastaamaan tähän.

Tutkimusaineiston pohjana oli 150 tuntia videoaineistoa, joka oli kerätty vuosien 2015-2016 aikana kunnallisen päiväkodin alle 3-vuotiaiden lasten ryhmässä. Tukimuksen aineistoon valikoitui materiaalia leikillisistä kohtaamisista, joihin sisältyi kuvitteluleikkiä ja aikuisen osallistumista leikillisen kohtaamisen rakentamiseeen ja ylläpitämiseen. Tutkimuskysymykset rakentuivat kerätyn aineiston pohjalta.

Nämä tutkimuskysymykset ovat:

1. Miten aikuisten ja lasten väliset leikilliset kohtaamiset rakentuvat sekventiaalisesti?
   ”How is joint make-believe play between adult and very young children sequentially organized?”
2. Miten aikuisen aktiivinen osallistuminen sovittuu lasten toimintaan leikillisessä kohtaamisessa?
   “How does adult active participation align with very young children’s actions in joint make-believe play?” 

Tutkimuksesta selvisi, että ryhmässä leikillisen kohtaamisen rakentaminen ja ylläpitäminen vaativat aikuiselta suuntautumista yhteisen ymmärryksen rakentamiseen, sekä aikuisen havainnointia lasten leikkivuoroista ja omien vuorojen ajoittamisesta ja sovittamisesta lasten vuoroihin. Aikuisen leikkivuorot ovat multimodaalisia (eli eleiden, katseiden, tunneviestien ja puheen hienovaraista koordinointia) ja kerroksellisia (eli yksittäinen leikkivuoro toimittaa samanaikaisesti useampaa toimintoa). Multimoduaalisuus ja kerroksellisuus aikuisen leikkivuoroissa näkyy ryhmätilanteissa esim. osa lapsista vastaa aikuisen leikkovuoroihin liittyen leikkiin, mutta osa lapsista ei tavoita heti aikuisen vuoron leikillisyyttä. Tällöin aikuinen leikkivuoroissaan sekä ylläpitää ja kehittelee leikillistä kohtaamista eteenpäin leikissä jo olevien kanssa, että rakentaa, vahvistaa ja korjaa yhteistä ymmärrystä niiden kanssa, jotka eivät ole leikissä.

Tässä blogikirjoituksessa tiivistimme tukimuksen sisällön pääpiirteitä. Tutkimus oli erittäin mielenkiintoinen, mutta englanninksi kirjoitetun muotonsa vuoksi toisinaan hiukan haastavaa. Tutustuimme nimikkotutkijamme väitöskirjaan ”Yhteisen ymmärryksen rakentuminen aikuisten ja lasten välisessä leikissä” (2019), mikä aukaisi tutkimuksen sisältöä meille.

– Juulia & Susanna (ryhmä 14)

Moikka kaikille ja kivaa viikon alkua! Tästä alkaa meidän blogi-viikkomme, eli ryhmän 14.

Ensimmäisessä blogikirjoituksessamme muistelemme kurssin alkua ja ensimmäisellä ryhmäkerralla meille annettua lööppiotsikkoa. Lööppiotsikkomme kuuluu näin: ”Lapsiryhmässä leikkiminen on yksi keskeinen varhaiskasvatuksen opettajana ammatillinen perustehtävä”. Ensimmäinen tehtävämme oli lähteä ideoimaan tietämättä varsinaisesta oikeasta tutkimuksesta mitään, miten itse toteuttaisimme tutkimuksen. Ryhmämme lähti ideoimaan aihetta motivoituneesti. Oli mielestämme todella hyvä, että lööpin ja tätä kautta ryhmän sai päättä itse, koska silloin, motivoituneisuus ryhmätyöskentelyyn tulee kaikilta hyvin esiin ja ryhmän dynamiikka on luontevaa.

Aloitimme lööppimme käsittelyn valitsemalla tutkimuskysymyksemme, joka oli ”Miten opettajan osallisuus leikissä vaikuttaa 3-5-vuotiaiden lasten leikkitaitojen kehitykseen?” . Hypoteesimme oli, että lapsiryhmässä leikkiminen on yksi keskeinen varhaiskasvatuksen opettajan  ammatillinen tehtävä ja sillä on positiivisia vaikutuksia lapsen kehitykseen.​

Rajasimme oman suunnitelman tutkimuksesta  laadulliseen tutkimukseen, jonka tutkimuskohteena olivat 3-5-vuotiaat. Tutkisimme ohjatun leikin positiivisia sekä negatiivisia vaikutuksia leikkitaitoihin. Opettajan pedagoginen velvollisuus on osallistua lasten toimintaan myös ns. vapaan leikin aikana.  Haluaisimme tutkimuksemme kautta vastauksia siihen miten opettajan osallisuus leikissä vaikuttaa esimerkiksi lapsen leikkitaitoihin, kun hän aloittaa koulun. Ajattelimme, että vertailisimme tutkimuksessamme niitä lapsia, joiden leikkiin opettaja osallistuu ja, joiden leikkiin opettaja ei osallistu. Olemme kuitenkin jälkeenpäin tajunneet, ettei tämä tutkimus olisi eettisesti  oikein tai helppo toteuttaa, koska emme voisi kertoa joillekkin vanhemmille, ettei heidän lapensa saisi tarvitsemaansa pedagogista tukea omaan leikkiinsä.

Suunnittelimme, että aineisto voitaisiin kerätä videoiden, tutkittavan opettajan havaintoja apuna käyttäen (ennen ja jälkeen tutkimuksen), yleisesti haastattelut sekä muut aiheesta kirjoitetut artikkelit.

Meillä oli hyvä tutkimussuunnitelma. Jokainen ryhmässämme toi tutkimusaiheeseen sisältöä ja näkökulmia. Tutkija tapaamisessamme päädyimme pohtimaan tutkimustamme vielä syvemmin ja totesimme, että tutkimuksessamme on monta kuoppaa, johon tutkimus voisi kaatua, mutta koimme tämänkin tärkeänä oppimistilanteena. Meistä kukaan ei ole aikaisemmin suunnitellut tutkimusta, joten on ollut todella mielenkiintoista nähdä ja oppia, miten käytännössä asiat tapahtuvat ja mitä asioita tulisi huomioida ryhmän, sekä tutkimuksen kannalta. Tämän ensimmäisen tehtävän kautta oli luontevaa siirtyä varsinaiseen tutkimukseen ja oli hauska nähdä oman tutkimuksemme yhtäläisyyksiä varsinaiseen tutkimukseen.

– Camilla ja Julia (ryhmä 14)