Opiskelijakokemuksia katsomuskasvatuksesta – Tuulahduksia Oulun yliopistosta!

KIRJOITTANUT:  Juha Mikkonen
KUVAT:  Silja Lamminmäki-Vartia

Mitä tulevat varhaiskasvatuksen opettajat ajattelevat katsomuskasvatuksesta? Onko se helppoa vai haastavaa – entä kuinka merkittävää kastomuskasvatuksen opiskelu heidän mielestään on? Miten lyhyt opintokokonaisuus vaikuttaa heidän koettuun valmiuteensa toteuttaa katsomuskasvatusta?

Muun muassa tällaisia aihepiirejä käsitteli Helsingin hankeosuuden yhteydessä kehitetty kysely, jonka tein Oulussa aloitus- ja loppukyselyn muodossa, osana varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen kuuden tunnin opetuskokonaisuutta. Kyselyyn vastanneita opiskelijoita oli noin 70.

Selvä enemmistö katsomuskasvatuksen opintojaksolle tulijoista koki katsomuskasvatuksen merkittäväksi ja keskeiseksi aiheeksi. Opiskelijat näkivät katsomuskasvatuksen tärkeänä tai erittäin tärkeänä ja olennaisena osana kulttuurista kasvatusta. Suurella osalla, vaikkei kaikilla, näytti olevan jo ennen opintojaksoa selvänä, että katsomuskasvatus tarkoittaa monipuolista lapsiryhmän katsomuksiin tutustumista.

Silmiinpistävää kuitenkin oli, että valtaosa opiskelijoista koki epävarmuutta katsomuskasvatuksesta tai näki valmiutensa katsomuskasvatuksen toteuttamiseen heikoksi, huonoksi tai vähäiseksi.

Samalla oli rohkaisevaa huomata, että lähes kaikki kokivat, että näinkin lyhyt opintojakso vähensi koettua epävarmuutta, antoi ideoita, kehitti taitoja ja toi rohkeutta katsomuskasvatuksen toteutukseen. Avoin keskustelu, omien kysymysten esittäminen ja yhteinen pohdinta katsomuskasvatuksen käytännön ideoista oli monien kokemuksen perusteella arvokasta.
Kehittämisideoihin ja toiveisiin opintojakson kohdalta kuului varsin monella se, että opiskeluaikaa katsomuskasvatukseen olisi ollut enemmän. Varsinkin käytännön pedagogisia ideoita kaivattiin.

Tässä muutamia esimerkkilainauksia opiskelijoiden oivalluksista ja pohdinnoista opintojakson jälkeen:

”Aikaisempi käsitykseni oli, että uskontoon ja katsomukseen liittyviä asioita kannattaa vältellä päiväkotiryhmässä ettei vain loukkaa ketään. … työntekijöitä ohjeistettiin pari vuotta sitten, että kannattaa olla varovainen mitä tekee. Kukaan ei tiennyt mikä on sallittua ja mikä ei, yhteisiä ohjeita olisi todella kaivattu. Nyt olen varmempi sen asian suhteen, että eri katsomuksia voi käsitellä ryhmässä ilman pelkoa siitä, että se menee tunnustuksellisen uskonnon harjoittamisen puolelle. Sain myös vinkkejä siihen, miten eri katsomukselliset taustat voi ottaa huomioon vanhempien kanssa käytävissä keskusteluissa, osaan nyt perustella varmasti valintojani. ”

”Katsomuskasvatus voi olla hyvin monipuolista toimintaa eikä siihen aina liity jokin uskonnollinen rituaali. Se voi olla esimerkiksi leikkien tai laulujen muodossa tutustumista eri katsomuksiin ja niiden kulttuureihin.”

”Asia tuli lähemmäksi minua. Sain myös oivalluksen, että kyse ei ole julistavasta toiminnasta vaan juurikin päinvastoin – uskonnnot ja uskonnottomuus ovat tasavertaisessa asemassa toisiinsa nähden ja niin uskontoja, kulttuuria kuin kieliäkin tarkastellaan yhdenvertaisina.”

Toiset kokivat edelleen katsomuskasvatuksen haastavaksi, ja usealla toistui lisätiedon tarve:
”Koen, että toteuttaminen olisi tällä hetkellä haastavaa, koska eri kulttuureissa on paljon asioita, jotka on otettava huomioon. Esim. mihin kaikkeen tietyn kulttuurin lapsi saa osallistua.”

Kyselyn pohjalta piirtyy kuva, että katsomuskasvatus on opiskelijoiden mielestä merkittävä osa yliopistokoulutusta varhaiskasvatuksen tuleville ammattilaisille. Katsomuskasvatuksen oikeasta toteuttamistavasta koetaan epävarmuutta samalla kun aihe nähdään tärkeänä. Tämä näyttää osin vastaavan sitä epävarmuutta, jota varhaiskasvatuksen kentällä koetaan katsomuskasvatuksen toteutuksen suhteen. Samalla, ennakoiden mahdollisia tulevia katsomuskasvatukseen liittyviä koulutuskokonaisuuksia, on rohkaisevaa, että melko lyhytkin opintokokonaisuus voi auttaa vähentämään epävarmuutta ja antamaan intoa ja ideoita käytännön katsomuskasvatukseen.

Kirjoittaja: Juha Mikkonen

Juha toimii lehtorin tehtävässä Oulun normaalikoulussa. Hän opettaa katsomusaineita, historia/yhteiskuntaoppia ja filosofiaa sekä psykologiaa yläkoulussa ja lukiossa. Oulun yliopiston puolella Juhan työhön kuuluu varhaiskasvatuksen katsomuskasvatus, luokanopettajakoulutuksen elämänkatsomustiedon didaktiikka sekä englanninkielisen luokanopettajakoulutuksen uskonnon, elämänkatsomustiedon ja historia/yhteiskuntaopin didaktiikan opetus.