TEKSTI: Kia Olkkola
KUVAT: JokaLapsi kuvitus/Emilia Erfving
Tässä blogitekstistä äänen saa varhaiskasvatuksen opettaja Kia Olkkola. Hän oli mukana hankkeessamme ollessaan vaka-opiskelija. Tuolloin Kia innostui miettimään sitä, miten huoltajat saataisiin osalliseksi ja tietoiseksi monikatsomuksellisesta katsomuskasvatuksesta, ja miten lähteä rakentamaan dialogia perheiden kanssa. Tästä lähti liikkeelle JokaLapsi, jonka Kia on nyt kehittänyt pedagogiseksi työkaluksi.
Millä tavalla varhaiskasvatuksessa päästään luomaan oppimisen tilaa ihmisyydelle? Miten lapset voivat oppia toinen toisiltaan? Miten minä voin tulla nähdyksi ja tunnistetuksi? Miten minä voin oppia sinusta ja ymmärtämään sinua, erilaista kuin minä? Miten sinun ja minun välille rakennetaan meidän yhteistä oppimisen tilaan?
’Hei, minä olen JokaLapsi. Olen pedagoginen monitoimityökalu. Tavoitteena on saada syntymään rakentavaa dialogia. Niin ammatillista dialogia, kasvatusyhteistyön dialogia kuin lasten keskinäistä ja lapsen ja aikuisen välistä dialogia. Työkalujani ovat osallisuuden eheyttäjä, kommunikointityökalu, ryhmäsuunnitelman rakennustyökalu, avaintyökalu, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistaja sekä hännän huippuna työkalu, joka tavallaan kokoaa yhteen sekä yhdistää kaikki työkaluni ja se on oppimisen tila.’
’Millä tavalla? No, kommunikoidessamme vastavuoroisesti parhaassa tapauksessa opimme toisiltamme koko ajan jotain sekä samalla eheytämme omaamme ja muiden osallisuutta. Jotta ryhmäsuunnitelmaa voi aidosti rakentaa juuri sillä hetkellä edessä olevan ryhmän näköiseksi, tulee tapahtua tutustumista, johon tarvitaan edellä mainittuja vastavuoroista kommunikaatiota sekä aitoa osallisuutta.
Samalla tulisi avata sitä kontekstia, mitä varten ryhmä on luotu tai muodostunut. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa raamit ja velvoitteet toiminnalle sekä ryhmätasolla että jokaisen ryhmän jäsenelle yksilöllisesti muodostuvat valtakunnallisista varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (2018). Nämä tulee avata monin eri tavoin ja tuoda näkyviksi arjen toiminnan tasolla sekä lapsille, huoltajille että ammattilaisille. Avaintyökaluni luo tähän monta eri mahdollisuutta luoden oppimisen tilan ’vasun’ viitekehyksen konkretisoitumiselle varhaiskasvatuksen arjessa.’
’Kun opimme aidosti kuuntelemaan, kiinnostumaan ja kommunikoimaan sekä kunnioittamaan toisiamme vastavuoroisessa keskinäisessä kanssakäymisessä, vahvistamme automaattisesti omalla toiminnallamme tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Työkaluna luon jatkuvasti symboliikkani kautta oppimisen tilaa yksilön ja ryhmän välisen tasa-arvoisen kanssakäymisen mahdollistumiselle.
Perusajatus on, että inhimillisen olemisemme yksilö- ja ryhmätasoa ei voi keskenään arvotta, sillä molemmilla olemisen tiloilla on oma erillinen merkityksensä ja tarkoituksensa. Silti ne ovat samalla yhtä ja samaa sillä yhteisöä ei ole ilman sitä muodostavia yksilöitä. Yksilö voi toki olla yksilö ilman yhteisöäkin, mutta toisaalta yksilöllisyys syntyy juuri siitä, että on jollain tapaa erilainen ja erityinen. Siihen tarvitaan vertailupohjaa, joka syntyy muista ihmisistä eli tavalla tai toisella yhdestä tai useammasta yhteisöstä tai ryhmästä.’
’Yksi hedelmällisimmistä jokaisen arkea silloin tällöin koskettavista hetkistä, jossa minua voi hyödyntää on uuteen ryhmään tutustuminen. Toimin työkaluna eli tukena ja apuna loistavasti niin lasten välisessä kuin aikuisten keskinäisessä tutustumisessa. Eräs huoltaja kirjoitti minuun toiveensa, että jokaisella lapsilla olisi oikeus varhaiskasvatuksen ryhmässään olla oma itsensä ja ettei kaikkia laitettaisi samaan muottiin. Tässä kiteytyy sekä suoraan että käänteisesti minun eli JokaLapsen ydinajatus. Jotta kuka tahansa minä voi tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin olen, tulee kenen tahansa sinun antaa kenelle tahansa minulle mahdollisuus kertoa omalla tavallani kuka minä olen.
Tähän tarvitaan tilaa. Ja jotta kohtaaminen olisi tasa-arvoinen ja yhdenvertainen, eikä ketään laitettaisi automaattisesti mahtumaan muottiin, joka ei itseasiassa ole yhtään hänen muottinsa, tulee kenen tahansa minun antaa vastavuoroisesti sama mahdollisuus ja sama tila myös kenelle tahansa sinulle kertoa kuka sinä olet. Näin luodaan kenen tahansa minun ja sinun eli kenen tahansa meidän välille oppimisen tilaa aidolle tutustumiselle. Tälle tutustumiselle sekä fyysinen että abstrakti tilan mahdollistaja olen minä, JokaLapsi. Olen minä ja sinä, olen me, te ja he, jokainen.’
’Lastentarhamuseon johtaja, tutkija Taina Sillanpää tuo esiin väitöskirjassaan Lapsi, tila ja toimijuus – Lastentarha- ja päiväkotiarjen murrokset ja jatkuvuudet muistitietoaineistoissa (2021, Helsingin yliopisto) monta erilaista varhaiskasvatuksen tilaa. Usein tilaksi mielletään fyysinen ja konkreettinen tila, kuten esimerkiksi huone. Sillanpää tuokin esiin selkeitä juuri tällaisia tiloja, kuten esimerkiksi lastentarhan piha, ryhmätilat, sali ja keittiötila.
Tila on kuitenkin paljon laajempi ja monisyisempi olomuoto kuin käsin kosketeltavat fyysiset rajat. Sillanpää puhuu tutkimuksessaan myös lasten reviireistä ja heidän tavoistaan toimia eri tiloissa sekä lasten luomista leikkitiloista, joiden fyysisten rajojen lisäksi ovat mielikuvituksen luomat abstraktimmat rajat. Sillanpää tuo myös esiin tilan muutoksen riippuen sitä katsotaanko sitä lapsen vai aikuisen perspektiivistä käsin.’
’Ajatus minun luomastani oppimisen tilasta on hybridin omainen. Aivan kuten leikillä on fyysinen paikka, nurkka, sopukka, pöydän alunen, tarvitaan oppimisen tilaksi fyysinen tila, joka luo selvän käsin kosketeltavan alustan ja kontekstin rajat. Samalla asiat, jota varten olen työkaluna olemassa, ovat äärimmäisen moninaisia, abstrakteja ja henkilökohtaisia ja näin ollen hyvin vaikeita, kuten edellä tuotiin esiin ja toivottiin, laittaa mihinkään valmiiseen muottiin.
Ja koska kyse on ihmisistä, ei meitä pidä laittaa samaan muottiin, koska jokainen ihminen on yksilö juuri niine ominaisuuksineen, joita juuri hänessä on. Leikki on aina tavalla tai toisella hetkessä juuri niiden leikkijöiden näköinen, jotka sitä leikkiä sillä hetkellä leikkivät, vaikka kyseinen leikki tapahtuisi eri leikkijöiden toimesta aina samassa fyysisessä paikassa.’
’Eri asteiden ja instituutioiden antaman opetuksen sisältämät suunnitelmat tähtäävät yhtä aikaa turvaamaan kaikille tasa-arvoisen opetuksen ja oppimisen mahdollisuudet sekä samalla kohtaamaan oppilaansa yksilöinä. Myös minun tavoitteeni työkaluna on mahdollistaa ihmisyydelle nämä kaksi sisäkkäistä olemisen tilaa yksilön ja ryhmän näkökulmasta. Haaste suurta ihmisryhmää koskevissa suunnitelmissa on se, että ne ovat aina tavallaan niitä muotteja. Jotkin rajat on määriteltävä.
Mutta aina on joku, johon juuri se muotti ei jollain tavoin istu. Tämä haaste kierretään tekemällä tarpeeksi laveita, yleispäteviä ja ympäripyöreitä muotteja. Mitä lähemmäs yksilötasoa suunnitelma portaittain tuodaan, sen selkeämmän muodon juuri kyseessä olevalle yksilölle muotin tulisi kuitenkin ottaa. Haastavin porras, se alin porras on se, jossa jokaiselle yksilölle on tehtävä oma muotti sekä samalla luotava muotti juuri niiden yksilöiden ryhmälle.’
’Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa tämä tarkoittaa yksilöllisiä varhaiskasvatussuunnitelmia sekä ryhmän varhaiskasvatussuunnitelmaa. Miten varmistaa, että jokainen ’vasu’ on ammattikasvattajan kynästä ja pedagoginen sekä samalla aidosti lapsen että kasvatusyhteistyön osallisuutta toteuttava niin yksilö- kuin ryhmätasolla, kun muotti ei saa enää olla vain yleispätevä, vaan sen tulee olla hyvin selkeäsanainen ja jokaista ryhmän yksilöä yhtä selvästi edustava?
JokaLapsen työkalujen tarkoitus on luoda tilaa, aikaa ja matalan kynnyksen mahdollisuus dialogille, joka mahdollistaa aidosti tämän. Niin ammatillisen dialogin, kasvatusyhteistyön dialogin kuin lasten kanssa käytävän, sekä lasten keskinäisen että aikuisen ja lapsen välillä tapahtuvan dialogin perspektiivistä.
Jotta emme jakaisi samaa leikkitilaa vain vierileikkiä selät vastakkain leikkien, vaan kääntyisimme toisiamme kohden ja uteliaina ja luottavaisin mielin uskaltaisimme heittäytyä jakamaan siinä hetkessä syntyvän yhteisen leikin sellaisena kuin se meidän välillemme sillä hetkellä muotoutuu, niin lapset kuin aikuisetkin’
Kiinnostuitko JokaLapsesta?
Ota yhteyttä! info@jokalapsi.com
JokaLapsen kanssa tiiviissä yhteistyössä toimii Kia Olkkola:
Hei, olen Kia Olkkola. Olen varhaiskasvatuksen opettaja Espoosta. Toimin tällä hetkellä eskariopena 21 lapsen ryhmässä tiiminäni toinen eskariopettaja sekä lastenhoitaja. Kotona kasvatusneuvottelujen kivenkovina vastaväittäjinä pätevöityvät omat koulu- ja eskari-ikäiset lapsena olemisen ammattilaiseni 9 ja 6-vee sekä vuoroviikoin bonus 7-vee.