KIRJOITTANUT: Silja Lamminmäki-Vartia & Saila Poulter
KUVAT: Katja Castillo, Silja Lamminmäki-Vartia, Saila Poulter
Monikatsomukselliset oppimiset tilat varhaiskasatuksessa -hanke on päättynyt. On aika kiittää ja suunnata kohti tulevaa! Tässä viimeisessä hankeblogissa esitellään hankkeen päättöseminaarin antia, kerrotaan siitä, miten hankkeen materiaalit voivat edistää eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten ja perheiden osallisuutta varhaiskasvatuksessa, ja tuodaan esiin hankkeen keskeiset suositukset.
Kolmen hankevuoden aikana olemme hankkeena saaneet aikaan paljon! Olemme osallistuneet aktiivisesti katsomuskasvatuksesta käytävään keskusteluun sekä tieteellisiin konferensseihin, luoneet verkostoja, kirjoittaneet tutkimusartikkeleita ja lyhyempiä kirjoituksia, tuottaneet yhdessä Opetushallituksen kanssa katsomuskasvatuksen tukimateriaalin sekä julkaisseet monipuolisen kattauksen monikatsomuksellista pedagogista materiaalia varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen katsomuskasvatukseen. Materiaalia voidaan hyödyntää niin ikään alkuopetuksessa ja alan opiskelijoiden koulutuksessa kuin myös täydennyskoulutuksessa. Kaikki materiaalit ovat avoimesti saatavilla hankkeen verkkosivuilta sekä Avointen oppimaaterien kirjastosta.
PÄÄTTÖSEMINAARIN ANTIA
Opettajankoulutuksen kehittäminen ja tutkimukselliset näkökulmat
Hankkeen päättöseminaari järjestettiin 8.12.21 hybriditoteutuksena. Zoomissa oli parhaillaan yli 80 osallistujaa. Hankkeen keskeiset toimijat ja yhteistyökumppanit olivat paikan päällä koronarajoitukset huomioiden. Seminaari oli korkeatasoinen. Seminaari tallennettiin, ja tallenteet ovat katsottavissa hankkeen nettisivujen kautta.
Seminaarin avasi hankejohtaja dosentti Saila Poulter ja hänen jälkeensä uskonnondidaktiikan professori Arto Kallioniemi johdatti kuulijat aikamatkalle päivähoidon uskonnolliseen kasvatukseen ja uskonnollis-katsomukselliseen orientaatioon ja käsitteelliseen muutokseen. Tämän jälkeen Opetusneuvos Heidi Sairanen avasi nykypäivän katsomuskasvatusta normiperustaisen Vasun näkökulmasta.
Tämän jälkeen oli vuorossa Helsingin, Itä-Suomen ja Oulun yliopistojen osa-hankkeiden ja keskeisten tutkimustulosten esittely. Silja Lamminmäki-Vartia johdatti kuulijat prakseologisen oppimisen ja erilaisten käytäntöyhteisöjen maailmaan sekä niiden hyödyntämiseen opettajankoulutuksen ja opettajaopiskelijoiden katsomuskasvatukseen liittyvän ammatillisuuden kehittämisessä. Elisa Balcin, Ismo Pellikka ja Martin Ubani puolestaan esittelivät yhteisöllisen tiimiopettajajuuden soveltamisesta opettajankoulutuksessa ja opiskelijoiden valmiuksien kehittymisestä. Itä-Suomen tutkimuskontekstissa huomioitiin erityisesti myös ortodoksinen kristillisyys.
Katja Castillo, Juha Mikkonen ja Outi Yli-Tapio-Mäntylä puolestaan suuntasivat seminaariväen huomion kasvatusfilosofiaan, kasvattajan ja lapsen eettiseen suhteeseen osana katsomuskasvatusta, sekä niihin erilaisiin merkityskerroksiin, joilla katsomuskasvatusta avataan paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa.
Tämän jälkeen seminaariväelle esiteltiin kootusti hankkeen keskeiset tutkimustulokset ja julkistettiin hankkeen suositukset. Hankkeen loppujulkaisusta voi lukea lisää hankkeen keskeisistä tutkimustuloksista.
Aamupäivän päätti Tukholman yliopiston professori Arniika Kuusisto, joka arvio puheenvuorossaan hankkeen kokonaisuutta ja sen kontribuutiota varhaiskasvatuksen kehittämisen ja tutkimuksen näkökulmasta. Hän kiinnitti erityistä huomiota siihen, miten hanke on luonut uusia verkostoja ja toiminut itsessään mahtavana yhteistyöalustana, joka on koskettanut laajasti eri sidosryhmiä niin kansallisella kuin paikallisella tasolla, sekä tuonut kontribuution myös kansainväliseen tieteelliseen keskusteluun. Kansainvälisestikin varhaiskasvatuksen katsomuskasvatus on vähän tutkittu. Kuusiston mukaan hankkeen voidaan sanoa toimineen pedagogisena, metodologisena ja teoreettisena ”valona” tai ”katseena” kohdistaessaan huomiota varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen monipuoliseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Lisäksi erityinen ansio on se laaja materiaali, joka on tarkoitettu nimenomaan kentän arkeen. Hanke onkin hänen mukaansa onnistunut erinomaisesti yhdistämään niin tutkimuksellisen teoretisoinnin ja opettajankoulutuksen kehittämisen sekä tuomaan teorian käytäntöön pedagogisina sovelluksina ja koulutuksina varhaiskasvatuksen arjen tasolle. Lopuksi Kuusisto arvioi vielä hankkeen kootusti käyttäen arviointiperusteena UK Ref Criteria, jossa arvioinnin osa-alueet ovat originality, significanse, rigour.
Sukellus pedagogiikkaan
Ja jos aamupäivä oli täynnä tutkimusta ja opettajankoulutuksen kehittämistä, niin iltapäivä oli täynnä pedagogiikkaa!
Seminaarin Iltapäivässä julkistettiin hankkeessa tuotettu laaja pedagoginen materiaali. Iltapäiväosuuden aloittivat yhteistyökumppaneiden tervehdykset: Helinä Rautavaaran museon johtaja Ilona Niinikangas sekä Suomen Islam-seurakunnan imaami Ramil Belyaev.
Dani Lahtinen, Katja Castillo ja Heidin Sairanen esittelivät Opetushallituksen kanssa yhteistyössä tuotetun tukimateriaalin Työn tueksi varhaiskasvatuksessa – katsomuskasvatus varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Laura Hytti esitteli osana päättötyötään vaka-opiskelijoiden katsomuskasvatuksen työskentelyjen suunnitelmista toimittamaansa Tutkimusmatkoja katsomusten maailmaan -materiaalin. Silja Lamminmäki-Vartia ja Dani Lahtinen esittelivät Pyhien tilojen tutkimiseen laadittua moninaista materiaalia ja pääsimme lapsiryhmän kanssa moskeijaseikkailulle. Vilma Laurila ja Helka Saarinen puolestaan esittelivät hankkeen ja Helinä Rautavaaran museon yhteistyönä suunniteltua Katsomuskierros taikatyynyillä elämyksellistä museo-opastusta sekä siihen liittyvää materiaalia.
Iltapäivä huipentui KT Outi Arvolan ja KL Anna-Leena Lastikan dialogiseen puheenvuoroon, jossa he analysoivat hankkeessa tuotetun pedagogisen materiaalin nimenomaan moninaisuuden näkökulmasta. Arvolan (2021) ja Lastikan (2019) tutkimuksissa eri kieli- ja kulttuuritaustaisten
lasten ja perheiden osallisuutta mahdollistavia tekijöitä löytyy seitsemän. Näitä ovat osallisuuden kokemukset; leikki, liikkuminen ja lukeminen; oppimaan oppimiset taidot; vahvuudet ja osaaminen; positiiviset tunteet; yhdenvertainen vuorovaikutus ja dialogisuus; tuki ja välittäminen.
Nämä tekijät löytyvät heidän arvionsa mukaan hankkeessamme tuotetusta pedagogisista materiaaleista, jotka kannustavat ja kutsuvat varhaiskasvatuksen henkilöstöä toteuttamaan ja kokeilemaan moninaisuutta kunnioittavaa ja erilaiset kulttuuri- ja katsomustaustat huomioivaa sekä lapsia ja perheitä osallistavaa pedagogiikkaa.
Yhdeksän näkökulmaa moninaisuuden toteutumiseen
Arvola ja Lastikka nostivat dialogisessa puheenvuorossaan materiaaleista esiin yhdeksän erilaista näkökulmaa, joiden kautta moninaisuus niissä toteutuu ja ilmenee. Ensiksi inklusiivinen katsomuskasvatus tarjoaa osallisuuden kokemuksia kaikille. Toiseksi, moninaisuus ja yhteisöllisyys tulee nähdä voimavarana, mikä on myös Vasun (2018) mukainen ajattelutapa. Kolmanneksi, varhaiskasvatuksen henkilöstön toimintaa tulee ohjata kieli-, kulttuuri- ja katsomustietoinen lapsikäsitys.
Neljänneksi, lapsille tulee taata voimaantumisen ja kuulumisen kokemuksia, mihin katsomuskasvatuksen eri teemat luontevasti liittyvät. Viidenneksi, leikki, tarinallisuus ja tilallisuus ovat pedagogisesti keskeisiä menetelmiä katsomuskasvatuksen toteuttamisessa. Kuudenneksi, yhdessä ihmettely ja tutkiminen lapsen mielenkiinnon kohteita seuraten tarjoaa katsomuskasvatukselle lähtökohdan, joka kutsuu matkalle, kohti uusia kiehtovia kysymyksiä. Seitsemänneksi, kokemuksellisuuden, toiminnallisuuden ja moniaistillisuuden tulisi ollakatsomuksiin tutustuessa keskeisiä, rohkeita lähestymistapoja.
Kahdeksanneksi, vertaisvuorovaikutus, yhdessä oppiminen ja dialogisuus sävyttävät katsomusten äärellä oppimista, sillä henkilökohtaisen ulottuvuuden lisäksi katsomukset ovat koko yhteisöä koskeva asia. Yhdeksänneksi, hetkeen pysähtyminen, välittäminen, toivo ja ilo ovat varhaiskasvatuksen ammattilaiselle periaatteita, joita tulee vaalia lapsenkokoisissa katsomuksellisissa kohtaamisissa.
Päivän päätteeksi hankkeen loppujulkaisu Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa – Opettajan katsomuksellista osaamista kehittämässä luovutettiin Opetus- ja kulttuuriministeriöön opetusneuvos Marjo Vesalaiselle, joka puheenvuorossaan korosti hankkeen merkityksellisyyttä. Vesalainen toivotti paljon onnea koko hankeväelle hienosta hankkeesta ja sen saavutuksista sekä kattavasta loppuraportista. Hän myös toivoi hankkeen jatkumista, ja että sen anti saavuttaa kentän laajasti.
KIITOKSET
Erityiset kiitokset haluamme antaa Tukholman yliopiston professori Arniika Kuusistolle, joka arvio hankkeemme kokonaisuutta, sekä KT Outi Arvolalle Turun ammattikorkeakoulusta ja KL Anna-Leena Lastikalle Helsingin yliopistosta, jotka analysoivat hankkeemme pedagogisen materiaalin nimenomaan moninaisuuden näkökulmasta. Kiitos dosentti Jonna Kangas Helsingin yliopistosta Tutkimusmatkoja katsomusten maailmaan -materiaalin pedagogisesta analyysista.
Kiitos Opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Marjo Vesalaiselle, jonka puheenvuoro sai ainakin meidät hankeväen ilon kyyneliin.
Tuntuu hyvältä saada näin paljon kiitosta ja myönteistä palautetta työntäyteisten vuosien päätteeksi. Tämä on ollut huikea tutkimusmatka myös meille kaikille hankkeen toimijoille niin Helsingissä, Joensuussa kuin Oulussakin! Olemme oppineet paljon!
Suuret kiitokset haluamme myös välittää kaikille paikallisille yhteistyökumppaneillemme niin Helsingissä, Oulussa kuin Joensuussa: varhaiskasvatuksen opettajat, opettajaksi opiskelevat, päiväkotien lapset ja heidän huoltajansa, paikalliset katsomusyhteisöt ja museot. Kiitos yhteistyöstä Opetushallitus ja opettajankoulutusyksiköt eri yliopistoissa. Kiitos myös kaikki ne tahot, jotka olemme näistä kiitoksista unohtaneet!
HANKKEEN 7 SUOSITUSTA
Hankkeen päättöseminaarissa julkaistiin seitsemän suositusta, jotka kirjaamme tähän blogiin sellaisenaan. Toivomme niiden herättävän lukijassa pohdintaa siitä, miten katsomuskasvatusta koskevaa osaamista tulisi edelleen kehittää.
1. Katsomustietoisen opettajuuden rakentumista tulisi tukea osana yleistä opettajan ammatillista reflektiota.
Opettajuuden ammatilliseen pohdintaan tulisi kuulua uskomuksia, arvoja ja katsomuksia koskeva reflektio suhteessa henkilökohtaiseen elämänhistoriaan ja profession edellyttämiin vaatimuksiin. Katsomukset kuuluvat lapsen ja opettajan identiteettiin, ja ovat näin läsnä varhaiskasvatuksen arjessa. Opettajan tulee tunnistaa lapsiryhmässä läsnä olevat erilaiset katsomukselliset lähtökohdat ja huomioida ne yhdenvertaisesti. Lapsella tulee olla kokemus, että omien henkilökohtaisten katsomusten tuominen esiin on sallittua. Varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksissa tulisi antaa välineitä katsomustietoiseksi ammattilaiseksi kasvamiseen. Tätä voidaan vahvistaa tukemalla reflektoivia käytänteitä opinnoissa ja katsomusten huomioimista myös muissa kuin nimetyissä sisältöopinnoissa.
2. Katsomuskasvatusta tulee kehittää varhaispedagogiikan tutkimukseen liittyvänä tiedonalana.
Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatus on tieteenalana poikkitieteellinen ja moninäkökulmainen. Se on myös omaleimaista suhteessa koulun katsomusopetuksen ja katsomusdidaktiikan tutkimukseen. Katsomuskasvatukseen liittyvä professionaalinen tieto tulee sitoa varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden rakentamaan tietoon pienen lapsen oppimisesta ja kasvusta.
3. Monikatsomuksellisuuden käsitettä tulee vahvistaa ja tutkia edelleen.
Monikatsomuksellisuus on käsitteellinen ja pedagoginen työkalu katsomusten välisessä vuorovaikutuksessa. Monikatsomuksellisuus ammatillisuudessa tarkoittaa erilaisuutta ja moninaisuutta kunnioittavaa kasvatuksellista asennetta. Se korostaa usean katsomusnäkökulman limittäisyyttä ja moninäkökulmaisuutta muuttuvissa kasvatustilanteissa. Tähän liittyy ymmärrys moninaisuuden moninaistumisesta (superdiversiteetti) lasten kasvuympäristöissä. Siihen liittyy myös taito toteuttaa katsomusten moninaisuutta kunnioittavaa varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa. Monikatsomuksellisuutta tulisi tutkia edelleen niin käsiteanalyyttisesti kuin kasvatuksen käytännöissä kietoutuvana ilmiönä.
4. Kehittämistyössä kiinnitettävä huomiota opetussuunnitelma-ajattelun konkretisoimiseen, sekä opettajankoulutuksen ja varhaiskasvatuksen laadun tasaisuuteen.
Paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmateksteissä katsomuskasvatus on tällä hetkellä kirjattu hyvin vaihtelevan tasoisesti, minkä vuoksi niiden työstämiseen, laajuuteen ja laatuun tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Paikallinen katsomuksellinen moninaisuus ja perheiden erilaiset katsomukselliset perinteet tulee ottaa huomioon, mutta tämä ei saa johtaa sellaiseen kirjavuuteen opetussuunnitelmatasolla, että katsomuskasvatus joko sivuutetaan tai suositaan vain tiettyjä katsomuksia. Varhaiskasvatuksen henkilöstö tarvitsee tukea ja täydennyskoulusta katsomuskasvatuksen tavoitteiden konkretisoimiseen ja täsmentämiseen varhaiskasvatuksen arjessa. Myös opettajankoulutuksessa tulisi kiinnittää huomio opetussuunnitelmatyön kehittämiseen, sillä tulevat opettajat saavat hyvin erilaiset valmiudet katsomuskasvatuksen toteuttamiseen riippuen siitä, missä tutkintoaan suorittavat.
5. Kasvatussuhteen eettinen tarkastelu syventää opettajan ymmärrystä ammatillisuudestaan.
Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen tehtävät ovat sivistyksellisiä, kulttuurisia ja ihmisenä kasvamiseen liittyviä. Ne tähtäävät ihmisoikeuksien, lapsen oikeuksien ja uskonnonvapauden täysimittaiseen toteutumiseen pienen lapsen elämässä. Herkistymistä lasten katsomuksellisen ajattelun äärelle tulisi opettajan ammatillisessa otteessa vahvistaa. Katsomuskasvatus on eettistä kohtaamista. Lapsen katsomuksellisten kysymysten tunnistaminen ja niiden pohtiminen voi olla avain kasvatuksen ja opettajan ammatillisuuden tarkasteluun laajemmin. Opettajankoulutuksessa tulisi lisätä opiskelijoiden ymmärrystä kasvatuksen historiaan, filosofiaan ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin liittyen, mikä tukisi katsomuskasvatuksellisen professionaalisuuden rakentumista.
6. Pedagogisessa kehittämistyössä tulee panostaa kokonaisvaltaisuuden ja moninaisuuden huomioiviin näkökulmiin.
Opettajat tarvitsevat rohkaisua ja ”lupaa” kasvatuksen käytäntöön sidottuun pedagogiseen mielikuvitteluun sekä menetelmälliseen kehittämiseen. Pienen lapsen oppimisen tukemisessa tulee korostua leikkipedagogiset, taidepedagogiset ja kokemusperäistä oppimista hyödyntävät näkökulmat. Pedagogiikassa tulee myös huomioida katsomuksellisesti moninaiset näkökulmat. Erityisesti vähemmistöuskontojen osalta varhaiskasvatuksessa tulee edelleen panostaa monipuolisten materiaalien kehittämiseen ja ajantasaisen kirjallisuuden tuottamiseen.
7. Monikatsomuksellista osaamista kehitetään yhteistyössä ja eri sidosryhmien kanssa työskennellen.
Monikatsomuksellisen varhaiskasvatuksen kehittäminen tapahtuu tutkimusyhteistyössä eri opettajankoulutusta antavien yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja täydennyskoulutusta antavien tahojen kanssa. Lisäksi tutkimusyhteistyöhön tulee liittää alan opiskelijat, opettajat ja varhaiskasvatusikäiset lapset. Opettajien ääntä heitä koskevan tiedon rakentumisessa tulee kuulla. Pedagogisen kehittämisen kannalta yhteistyön tulee noudattaa Vasun suuntaviivoja yhteistyössä paikallisten koulutusyhteisöjen, katsomusyhteisöjen ja muiden oppimisympäristöjä tarjoavien toimijoiden kanssa.
TÄMÄ SIVUSTO JATKAA TIEDEVIESTINNÄN KANAVANA
Hankkeemme nettisivusto ei kuitenkaan hiljene hankkeen päätyttyä! Sivusto jatkaa varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen tiedeviestintään liittyvänä kanavana. Näin erityisesti ajankohtaista- ja blogi-osioiden kohdalla.
Tehdään siis tulevaisuudessakin tilaa katsomuskasvatukselle ja monikatsomuksellisuudelle!
Kiitos kun olet ollut kanssamme mukana tutkimusmatkalla ja seurannut hanketta! Ja kiitos kun jaat sen antia eteenpäin verkostoissasi!