Terveisiä Kemiönsaarelta

Tyttäreni Tildan 6 c luokka lähti jokin aika sitten leirikouluun Kemiönsaarelle. Mukaan tarvittiin myös yksi isä. Lähdin mukaan. Tiedossa oli paitsi valvottavaa myös kiinnostava matka merihistoriallisesti antoisaan paikkaan. Majapaikkamme oli täysihoitola Panget Dragsfjärdissä. Erittäin suositeltava paikka. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittoisasti. Pangetissa on myös hyvin varustettu kirjahylly. Otin sieltä iltalukemiseksi William Goldingin Kärpästen herran ja totesin taas millainen imu tuossa surrealistisessa kirjassa on: englantilaiset koulupojat asumattomalla Tyynenmeren viidakkosaarella repeytyneet koulupuvut päällään. Continue reading “Terveisiä Kemiönsaarelta”

Poistuin kammiostani Suomenlinnaan

Tutkijan on hyvä poistua välillä kammiostaan “kentälle” . Kammiohommissa tutkimus jää “vanhojen kellastuneiden papereiden ja tunkkaisten historiankirjojen varaan”. Näinhän tämä kliseinen käsitys kuuluu, vaikka oikeasti, uskokaa tai alkää,  tutkijat ovat verkottuneempia ja sosiaalisempia kuin monen muun ammattikunnan edustajat. Osa on jopa Facebookissa, minä kuitenkaan en. Ei ole tullut kutsua. Continue reading “Poistuin kammiostani Suomenlinnaan”

Amsterdamin kamelit ja Thunbergin sulkuproomu

Viaporin nerokas insinööri Daniel Thunberg suunniteli linnoituksen telakkaan erikoisen sulkulaitteen, ns. sulkuproomun, jonka toiminta perustui siihen, että proomu täytettiin ja tyhjennetiin vedellä, jolloin se liikkui ylös ja alas riippuen siitä tyhjennettiinkö vai täytettiinkö telakka-allasta. Tekniikka, jota käytettiin myöhemmin mm. sukellusveneissä, on käytössä Suomenlinnan telakalla vieläkin. Continue reading “Amsterdamin kamelit ja Thunbergin sulkuproomu”

af Chapmanin jääpursi

Viaporin  laivasuunnittelijan, F.H. af Chapmanin (k. 1808) vallankumouksellinen laivasuunnittelun käsikirja Architectura navalis mercatoria (1768) sisältää kymmeniä piirustuksia sekä profiili- ja perspektiivikuvia pienaluksista suuriin fregatteihin. Kirjan julkaisun myötä laivanrakennuksessa ja veneenveistossa siirryttiin käsityöperinteestä matemaattiseen ja uutta luovaan laivasuunnitteluun. Teos oli samalla af Chapmanin myyntikatalogi ja portfolio. Continue reading “af Chapmanin jääpursi”

Kaleeri ja eläintarha

Kaleerin ja avomerilaivan poikkileikkaus. Kaleerissa oli huomattavasti pienempi syväys ja ruuma. Se tarvitsi 200-300 soutajaa ja sotilasta ja oli siksi kallis kuljetusmuoto, jota kannatti käyttää ainoastaan arvolastien kuljettamiseen. Diderot, Ensyklopedia 1750-luku. HYK.

 

On se vaan kumman kuminen aihe tämä kaleerit. Venyy joka suuntaan ja selittää monia yllättäviä asioita. Äsken tajusin (ja rupesin välittömästi naputtelemaan tätä blogia), että sen avulla voidaan selittää myös Euroopan eläintarhojen synty. Homma meni näin. Continue reading “Kaleeri ja eläintarha”

Fagerösuunnitelma

Usko ihmisen kykyyn muokata ympäristöään oli 1700-luvulla vahva. Kaupungien maastosta piittaamatomat ruutukaavat, jotka olivat  kaupunkiisuunitelun ihanteena jo suurvaltakaudella (1620-1720),  ovat tästä yksi esimerkki. Ääriesimerkiksi ihmisen halusta muokata luontoa voidaan ottaa  Sipoon edustan Kaunissaari (Fagerö), jonne sipoolaisen, tuolloin parikymmppiset nordenbergin (myöh. Nordenskiöld) veljekset suunnittelivat 1720-luvulla utopistista teollisuuskeskusta. Continue reading “Fagerösuunnitelma”

Tykkisluuppi – miksi sen keksiminen kesti niin kauan?

Välimeren tyyppinen kaleeri otettiin käyttöön Suomenlahdella 1700-luvulla. Kaleeria pidettiin kuitenkin huonona, koska siinä ei ollut riittävästi tulivoimaa ja se korvattiin tulivoimaisella saaristofregatilla vuosisadan puolivälissä. Ehrensvärd oli  ihastunut ensimmäisiin saaristofregattiin, erityisesti pienimpään Pohjanmaa-luokkaan: ”Olen tänään antanut laskea veteen telakalta  (stapeln) yhden Pohjanmaan, täysin aseistettuna, ja kaksi tuntia tämän jälkeen kokeillut sitä purjehtimalla ja soutamalla. Se on kaunis alus!” (Ehrensvärd, Journal. KrA). Continue reading “Tykkisluuppi – miksi sen keksiminen kesti niin kauan?”