Author: Juha-Matti Granqvist

Träskändan kartanon jälkeen edessämme on pitkä ajomatka ilman pysähdyksiä: seuraava kohde on Vantaankoski, ja sinne on yli kymmenen kilometriä.

Träskändasta Kuninkaantie jatkuu itään Kolkekannaksentien nimellä. Ajamme melko uusien, meidän näkökulmastamme mielenkiinnottomien omakoti- ja rivitaloalueiden läpi. Vasemmalla puolella vilahtaa Pitkäjärvi. Kuninkaantie kulki aivan järven rantaviivaa pitkin, mutta me emme voi seurata sitä, sillä vanha rantatie on nykyään suljettu autoilta. Ajamme pitkän lenkin Jupperin asuinalueen ympäri löytääksemme sen uudelleen. Continue reading “Kesäretki Kuninkaantiellä, osa 6”

Bembölestä jatkamme pikkutietä kohti Träskändan kartanoa; tämän tieosuuden nimi on virallisestikin Kuninkaantie. Tien varressa on jälleen mukavia puolimaalaisia maisemia. Oikealla puolella avautuvien peltojen keskellä virtaa vanha matkakumppanimme Espoonjoki. Continue reading “Kesäretki Kuninkaantiellä, osa 5”

Espoon kirkolta eteenpäin lähtiessä Kuninkaantien vanha linjaus on myllätty melko tunnistamattomaksi. Ajamme Espoontietä yli Turun moottoritien. Tien oikealla puolella möllöttää valtavan kokoinen Ikea keskellä peltoa. Sen jälkeen käännymme oikealle Turuntielle (vanhalle Turun maantielle) ja olemme lounaspaikassamme Bembölessä. Continue reading “Kesäretki Kuninkaantiellä, osa 4”

Espoon kirkonkylässä on itse kirkon lisäksi myös toinen nähtävyys joka kantaa mukanaan muistoja Viaporista: Espoon terveyslähteen (Esbo surbrunn) jäänteet.

1700-luvulla ryhdyttiin mainostamaan rautapitoisten kivennäisvesien terveydellisiä vaikutuksia. Espoon kirkon itäpuolella sijaitseva luonnonlähde sai vuonna 1751 laillistetun ja valvotun terveyslähteen aseman. Siitä muodostui Helsingin ja Viaporin seurapiirien suosima levähdyspaikka, jonne saavuttiin ottamaan kylpyjä ja juomaan terveysvettä. Continue reading “Kesäretki Kuninkaantiellä, osa 3”

Palaamme Rosavillaan tekemältämme syrjähypyltä takaisin Kuninkaantielle. Se kulkee Kauklahden hauskan kylämäisen keskustan läpi Kuninkaankartanontien ja Erik Bassen tien nimisenä (Erik Basse oli ilmeisesti 1500-luvulla elänyt paikallinen isäntämies joka harrasti salakuljetusta Virosta) ja jatkuu sitten Hansatienä itään Turun radan vartta pitkin. Continue reading “Kesäretki Kuninkaantiellä, osa 2”

Viapori-projekti on pitkin kesää tehnyt retkiä 1700-luvun historiasta kertoviin kohteisiin Helsingin ympäristössä. Kesän loppumisen kunniaksi päätimme tehdä vielä yhden retken: matkasimme Kuninkaantien pääkaupunkiseudulla olevan osuuden päästä päähän, Kirkkonummen rajalta lännessä Sipoon rajalle idässä, ja tutustuimme sen varren nähtävyyksiin. Continue reading “Kesäretki Kuninkaantiellä, osa 1”

Tässä blogissa on jo parisen kertaa viitattu amiraali Carl Tersmedeniin ja hänen päiväkirjaansa. Tersmeden oli 1750-60-luvuilla upseerina Viaporissa ja omisti Albergan (Leppävaaran) kartanon, jonne hän rakennutti barokkityylisen kartanonpuiston kivipengermineen ja puistolampineen. Puistot olivat 1700-luvun loppupuolella muodissa rousseaulaisen “takaisin luontoon” -ajattelun hengessä, ja Helsingissä niitä rakensivat kartanonomistajien lisäksi myös rikkaat porvarit. Tersmedenin puisto oli kuitenkin kaikkein hienoin ja kuuluisin, ei vähiten niiden puutarhajuhlien vuoksi joita hän järjesti (kts. bloggaus Tersmedenin juhannusjuhlista). Teimme kesäretken Leppävaaraan ottaaksemme selvää siitä, mitä Tersmedenin ajan kartanoidyllistä on jäljellä. Continue reading “Kesäretkellä Albergassa”

Viime bloggauksessa jäimme siis Johan Hisingeriin (1727 – 1790), joka on Kansallisbiografian mukaan “parhaita esimerkkejä 1700-luvun Ruotsille ja Suomelle tyypillisistä vauraista ja vaikutusvaltaisista ruukinpatruunoista”. Hän sai Fagervikin, Billnäsin ja Skogsbyn ruukit haltuunsa isältään ja sediltään, jotka olivat nostaneet ne uudelleen jaloilleen Isonvihan jälkeen. Continue reading “Kesäretkellä Fagervikissä 2a/2”

Turun Akatemian teologian professori Jacob Bonsdorff vieraili Fagervikin ruukissa kesällä 1799. Matkakirjassaan hän antoi siitä seuraavan, loistavan elävän kuvauksen:

Useiden mutkien ja pitkän odottelun vuoksi saavuttiin silti vasta vuorokauden kuluttua perille Fagervikiin, uudelle ja laajalle levittäytyneelle ruukkiseudulle, joka muistutti kokonaista kaupunkia ja jossa riitti nähtävää useaksi päiväksi. Continue reading “Kesäretkellä Fagervikissä 1/2”