Houkutteleva pieni pohjoinen maa

Suomi on pieni maa, jolla tuntuu olevan vaihtelevan kokoinen kansallinen itsetunto − myös mitä tulee maan taloudelliseen kyvykkyyteen. Tältä tuntuu, jos vertaa niitä menestystarinoita, joita olemme itsellemme itsestämme vuosien mittaan kertoneet, niihin shokeeraaviin rinnastuksiin, joilla nykyään itseämme ruoskimme. Vaalien alla peloteltiin Kreikan varoittavalla esimerkillä (merkintäni tästä), ja hallitusta kokoava Juha Sipilä jaksoi vielä nostaa saman uhkakuvan esiin viime tiistaina (12.5.).

Ainahan ei ole ollut näin. 1980-luvulla Suomi oli Pohjolan Japani. Silloin vertaus kertoi paisuneesta taloudellisesta itsetunnosta − toisin kuin nyt, kun Suomea uhkaava ”Japanin tie” viittaa ikääntyvän talouden ongelmiin. Pohjolan Japanin taival päättyi 1990-luvun lamaan, jonka aikana säkki plus tuhka oli talouspoliittisesti korrekti pukukoodi. Lamasta noustiin Nokian vetämänä. Taaskaan ei oltu köyhiä eikä kipeitä, kun Suomen vaihtotaseen ylijäämä huiteli nykysaksalaisissa lukemissa.

Vuoden 2008 finanssikriisikään ei romuttanut välittömästi Suomen taloudellista itsetuntoa, koska koko maailmantalous sukelsi. Mutta mitä pidemmäksi Suomen taantuma on venynyt sitä innokkaamin on haettu maamme taloudellista surkeutta korostavia vertailukohtia. Kreikalla pelottelun lisäksi kotomaatamme on rinnastettu euroalueen kriisimaihin Espanjaan, Irlantiin ja Portugaliin, joiden talouskasvun Euroopan komissio arvioi tuoreessa kevätennusteessaan olevan tänä ja ensi vuonna selvästi Suomea nopeampaa.

Komission ennuste innosti Helsingin Sanomat  pääkirjoituksessaan (7.5.) suorastaan urheilullisiin kielikuviin. ”Irlanti kiitää jo lähes viiden prosentin kasvuvauhdissa”, lehti kirjoitti ja kertoi, että ”Portugalistakaan Suomi ei näe enää kuin kantapäät”. Niuhottajaksi syyttämisen uhallakin muistutan, että Portugalin henkeä kohden laskettu bruttokansantuote (ks. tämän merkinnän kuvio) on paljon pienmpi kuin Suomen bkt/asukas. Eli jos taloudellista kasvua halutaan verrata juoksukilpailuun, niin voisi sanoa, että Portugalilla on vielä vaikeuksia erottaa Suomen kantapäitä kaukana edessään.

Vaan kuinka surkea Suomen tilanne on? Onko velkaantuminen syönyt Suomen valtion taloudellisen uskottavuuden? Kuinka pitkällä jo olemme Kreikan tiellä? Kysytään taas neuvoa kaikkitietäviltä markkinavoimilta. Tällä hetkellä (15.5.2015 klo 21) Suomen valtion kymmenvuotisten lainojen korko on 0,77 %. Euroalueella alhaisemmista koroista nauttivat vain Saksa (0,63 %) ja Itävalta (0,75 %). Kasvukiidossa olevan Irlannin korko on 1,31 %, Espanjan 1,74 %, Portugalin 2,29 % (näkyvätkö kantapäät?) ja Kreikan 10,61 %. (Tätä luettaessa ne ovat tietenkin ehtineet jo hiukan muuttua, tarkista noteeraukset.).

Koska olen itsekin piehtaroinut surkeissa talousennusteisssa, tarjoan positiivisen loppunousun tarkastelemalla maahanmuuttotilastoja. Irlanti ja Espanja nauttivat huomattavasta muuttovoitosta, kunnes finanssikriisi käänsi muuttovirrat. Siirtolaisuus etenkin Irlannista kasvoi ennätyslukemiin, ja varsinkin koulutetun nuorison maastamuutto on siellä koettu polttavaksi ongelmaksi. Myös Portugalissa muuttovoitto kääntyi -tappioksi finanssikriisin jälkeen. Suomi on sen sijaan pysynyt vakaasti muuttovoittoisena. Tässäpä mainoslause kohottaman kansantaloudellista itsetuntoamme: Suomi − tuo pieni houkutteleva maa pohjoisessa!

nettomaahanmuutto_4

PS. Kansallisen masokismin perinne velvottaisi tietenkin muistuttamaan, että Ruotsi on  − totta kai − maahanmuuttotilastojen valossa vielä houkuttelevampi, mutta jätetään kertomatta.

4 thoughts on “Houkutteleva pieni pohjoinen maa

  1. En ole ihan varma, onko tässä vertailussa mitään järkeä – omenat ja melonit lasketaan iloisesti yhteen ja katsotaan nettotulosta.

    Erottaisin ensimmäiseksi maastamuuton – erityisesti, jos työikäinen, mutta myös, mikäli eläkeikäinen porukka muuttaa maasta, on se huono merkki. Maahanmuuton osalta olisi syytä erottaa ns. hyvä maahanmuutto, josta kaikki kilpailevat esitteillä ja mainoskampanjoilla – ja sitten ns. huono maahanmuutto, jota kutsutaan EU-tasolla ”taakanjaoksi” ja ”vastuunkannoksi”.

    On triviaalia osoittaa, että runsas nettomaahanmuuttovirta ei välttämättä kerro mitään positiivista kohdemaasta. Ns. hyvän maahanmuuton määrä sen saattaisi tehdäkin. Näin mittaroiden Suomi ei mikään Luxemburg ole.

    • Kuvion pointti oli ennemminkin tuoda esiin Espanjan, Irlannin ja Portugalin muuttovoiton kääntyminen muuttotappioksi. Tämähän on ollut suuri juttu vaikkapa Irlannissa. Tietenkään karkeat maahanmuuttoluvut eivät kerro minkään maan, ei myöskään Suomen, taloudellisesta vetovoimasta. Mutta ei humanitääristä maahanmuuttoa koskevia ratkaisuja myöskään kannata arvioida samoilla kriteereillä kuin työperäistä.

  2. Tuli mieleen – huomasitko IMF:n tuoreimmassa WEO:ssa yllättävän kielteisen käsityksen ns. rakenneuudistusten vaikutuksista ja etenkin tehoista? IMF:n aikakaudella on ollut jännää, että analyysiosasto ja tutkijat ovat yhtä mieltä, mutta poliittinen johto sanoissa ja teoissaan toimii päinvastoin (Kreikan DSA, leikkausten fiskaalikertoimet, inflaatiotargetointitaso jne).

    Asiaa voisi nostaa esille Suomessa, kun täällä bailataan, että fiskaalileikkaukset, veronalennukset, maahanmuutto ja rakenneuudistukset korjaavat tilanteen, joka ei korjaannu automaattisesti itsekseen, koska olemme eurossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *