Artikkelit

Julkaistu

Näyttelijä työstää tekstejä puheen kautta

Näyttelijä Stella Laineen työ rakentuu tekstien ympärille. Työhön sisältyvistä teksteistä tunnetuin on käsikirjoitus. Tärkeimmässä osassa on kuitenkin puhuttu teksti.

Ingemar Raukola, Spöket på Lillklobb / Lillklobbin Kummitus, Unga Teatern 2021.

Näyttelijä Stella Laine on tehnyt uransa aikana monenlaista: teatteria, elokuvia, äänikirjoja, dubbausta ja mainosspiikkejä. Freelancerina työtehtävät ovat monipuolisia. Erilaisiin tehtäviin sisältyvässä tekstityössä voi olla suuriakin eroja esimerkiksi sen suhteen, kuinka nopeasti teksti on opittava ja kuinka paljon näyttelijä voi käyttää omaa luovuuttaan. Myös tekstien määrä ja laatu vaihtelee pitkistä monologeista muutaman lauseen mainosspiikkeihin. Freelancerina työtä tekstin kanssa tarvitaan myös omien kotisivujen ylläpitämisessä ja oman työn markkinoinnissa. Markkinointityössä keskeinen laji ovat niin sanotut self-tapet eli itse kuvatut koe-esiintymisvideot, joilla haetaan töitä.

Lukeminen olennaisena osana näyttelijän työtä

Yleisin ja tunnetuin teksti näyttelijän työssä on käsikirjoitus, näyttelijöiden kesken plari, joka jaetaan teatterissa noin kahdeksan viikkoa ennen ensi-iltaa. Sen opetteluun saattaa kulua satoja tunteja näyttelijästä riippuen. Laine kokee olevansa onnekas, koska oppii käsikirjoituksen yleensä helposti eikä siksi joudu käyttämään koko vapaa-aikaansa sen harjoitteluun. Työtunteja kertyy silti runsaasti.

Käsikirjoitusten lukeminen on siis olennainen osa näyttelijän työtä, mutta myös muunlainen lukeminen on hyödyllistä. Esimerkiksi taustakirjallisuuden lukeminen roolia varten voi auttaa esitysten harjoitteluprosessissa. Laineen mukaan monet näyttelijät lukevat paljon, mutta se ei ole välttämätön osa työtä. Työssä kuitenkin auttaa, että tuntee traditioita ja maailman kaanonin. ‘’Hyvän näyttelijän duuniin kuuluu perehtyä näytelmäteksteihin ylipäänsä ja siihen, mitä populaarikulttuurissa tapahtuu.’’

Puhuttu teksti on pääroolissa

Laineen mukaan näyttelijän työssä tekstityö on enimmäkseen valmiin tekstin – käsikirjoituksen, äänikirjan tai mainosspiikin – esittämistä. Näyttelijälle terve ääni onkin elintärkeä, koska valmista tekstiä käytetään puhumalla tai myös laulamalla, jos kyseessä on musikaali. Kun valmis, kirjoitettu teksti muotoutuu puhutuksi, sitä voidaan käyttää esimerkiksi henkilöhahmojen erotteluun valitsemalla, kommunikoiko henkilöhahmo vaikkapa puhekielellä, kirjakielellä tai murteella. Näyttelijä on onnistunut, jos hän onnistuu esittämään tekstiä niin, että yleisö kokee hänen puhuvan omilla sanoillaan.

Tekstiä työstetään yhdessä

Luonnollisesti näyttelijän työhön kuuluu paljon myös yhteistyötä. Esimerkiksi käsikirjoitusta työstetään puhutuksi tekstiksi myös niin, että repliikkejä harjoitellaan ääneen yhdessä muiden näyttelijöiden kanssa. Yhteistyö tuo mukanaan myös haasteita, sillä näyttelijöiden ja ohjaajan näkemykset hahmoista tai tietystä kohtauksesta voivat olla erilaisia. Tällöin joudutaan tekemään kompromisseja.

Myös käsikirjoitustekstiä saatetaan tuottaa yhdessä. Laine kertoo devising-nimisestä menetelmästä, johon ei kuulu valmiiksi työstettyä käsikirjoitusta, jonka kanssa työskennellään ohjaajan johdolla. Sen sijaan projektiin osallistuvat laativat käsikirjoituksen prosessimaisesti yhteistyönä.

Monikielisyys antaa näkökulmia tekstin tulkintaan

Laine työskentelee monella kielellä: tällä hetkellä ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Ruotsi on Laineen äidinkieli, ja suomen hän oppi työn lomassa. Suomeksi tekstiä pitää lukea ääneen muutaman kerran, jotta kieli taipuu siihen.

Laine on ollut mukana näytelmissä, joissa sama näytelmäteksti on esitetty sekä ruotsiksi että suomeksi. Teksteistä tulee esiin uusia piirteitä, kun esitykset käännetään kielestä toiseen. Uusia näkökulmia voi hyödyntää myös aiemmassa kieliversiossa. ‘’Kun ollaan tehty ensin ruotsiksi ja sitten suomeksi, jos kääntäjä on tosi hyvä, voi löytyä detaljeja, jotka eivät ole olleet ilmiselviä ruotsiksi’’, Laine kertoo.

Opinnot tarjoavat hyvät pohjatiedot työhön

Laine kertoo, että näyttelijän opinnoissa saa hyvät pohjatiedot tekstien analysoimiseen ja erityisesti hahmoanalyysiin. Käytännön työ opettaa lisää tekstitaitoja, ja on tärkeää pysyä avoimena uudelle.

Muutosta Laine kaipaisi alallaan siihen, millaisia tekstejä teatterissa näytellään ja mitkä nimet opinnoissa tulevat esille. Teatterissa on totuttu näyttelemään miesten kirjoittamia tekstejä ja naiset ovat jääneet taka-alalle. Laine kaipaisikin teatteriin enemmän naisten kirjoittamia käsikirjoituksia. Hänen mielestään monia vanhoja tekstejä ei tarvitsisi näytellä enää uudestaan ja uudestaan, vaan alalla olisi tilaa uusille käsikirjoituksille.

 

Vilma Karjalainen, Anni Laine, Henna Lehtomaa ja Salla Vaaramaa

Julkaistu

Kirjallinen luovuus on asuntomyyjälle tärkeä työväline

Asuntomyyjä Anna-Kaisa Saarenpään työssä yhdistyvät asiakaspalvelu sekä tekstien kanssa työskentely. Asuntoilmoitusten myyntiteksteillä on kuvien ohella tärkeä rooli mielikuvien luomisessa.

Kuva: Linda Mustakari
Kuva: Linda Mustakari

Anna-Kaisa Saarenpää on toiminut asuntomyyjänä vuodesta 2017 alkaen. Hän on suorittanut KiAT– eli Kiinteistönvälitysalan ammattitutkinnon, ja tituleeraa itseään tästä syystä asuntomyyjäksi. Hänen työtehtäviinsä kuuluu asuntojen myyminen, asuntoilmoitusten laatiminen sekä yhteydenpito asiakkaiden kanssa. Kiinteistöala alkoi kiinnostaa Saarenpäätä oman asunnon ostamisen jälkeen: hän muistaa pohtineensa sitä, mitä hän itse asuntomyyjänä olisi tehnyt paremmin. Saarenpää näyttäytyy kunnianhimoisena, itsenäisenä ja tarkkana ammattilaisena. Hänelle on tärkeää menestyä työssään ja tehdä asiakkaat tyytyväisiksi. Hyvän asuntomyyjän täytyy myös osata toimia sujuvasti erilaisten tekstien kanssa.

Luovaa tekstiä sekä tarkkuutta vaativia kauppakirjoja

Saarenpään mukaan vähintään puolet hänen työajastaan kuluu tekstien kanssa työskentelyyn. Päivittäin kohdattavia tekstejä ovat asuntojen myyntitekstit, asiakassähköpostit ja -tekstiviestit sekä kauppakirjat. Tekstien osuus työssä on niin suuri, että osa kiinteistöalan ammattilaisista palkkaa itselleen sihteerin hoitamaan työn kirjallisen puolen. Tekstien määrä työnkuvassa yllättikin Saarenpään. Hän kuitenkin tuottaa ja huoltaa tekstinsä täysin itse.

Tekstien kanssa tulee olla erittäin huolellinen: myyntitekstin on vastattava asunnon kuntoa eikä asiakkaalle saa luvata liikoja. Myös kauppakirjojen kanssa tulee olla tarkka, sillä pienikin virhe voi johtaa taloudellisiin korvauksiin. Esimerkiksi väärän neliöpinta-alan ilmoittaessaan asuntomyyjä voi joutua korvausvelvolliseksi asiakkaalle. Tästä syystä Saarenpää hoitaa yhteydenpidon asiakkaiden kanssa kirjallisesti, joko sähköpostilla tai viestisovelluksilla, vaikka asioiden hoito puhelinsoitoin olisikin nopeampaa. Tässäkin korostuu tarkkuus: ”On tärkeää saada käytännössä mustaa valkoiselle siitä, mitä on puhuttu.”

Huolellisuuden lisäksi myös kirjallinen luovuus on asuntomyyjän työssä tärkeää. ”Ei tarvitse olla mikään Runeberg”, Saarenpää naurahtaa, mutta huomauttaa, että huonosti laadittu teksti voi antaa huonon kuvan asuntomyyjän ammattitaidosta. Luovuus on kuitenkin opeteltavissa oleva taito; inspiraatiota voi hakea myös muiden välittäjien teksteistä. Tekstien tärkeydestä huolimatta Saarenpää ei ole saanut erillistä koulutusta työssä vaadittaviin kirjoitustaitoihin, vaikka joissain suuremmissa firmoissa siihen koulutusta tarjotaankin. Kirjoittamisessa kuitenkin kehittyy, mitä enemmän sitä tekee.

Täydellistä myyntitekstiä rakentamassa

Asuntomyyjän tekstilajeista keskeisimpiä on myyntiteksti: se luo potentiaaliselle asiakkaalle ensivaikutelman myytävästä asunnosta. Tekstissä kuvaillaan yleensä myytävää kohdetta, taloyhtiötä ja sen ympäristöä – tarkoituksena on herättää asiakkaan mielenkiinto asuntoa kohtaan. Saarenpään mukaan myyntitekstin tärkein tehtävä on tuoda myytävästä kohteesta esiin sellaisia seikkoja, joita asiakas ei kuvista voi nähdä. Hän painottaa kuitenkin, että ensisijaisesti teksti tukee ja täydentää myynti-ilmoituksessa olevia kuvia. Tekstin avulla voidaan luoda mielikuvia esimerkiksi siitä, millaista asiakkaan arki voisi asunnossa olla. Mielikuvia ei Saarenpään mielestä saa kuitenkaan viedä liian pitkälle, eivätkä tekstit saa olla liian yksilöityjä.

Yleensä myyntitekstissä kuvaillaan asunnon ominaisuuksia, mutta huonokuntoisemman kohteen kohdalla asuntoa markkinoidaan enemmän asunnon ulkoisten ominaisuuksien kuten hyvän sijainnin avulla. Saarenpää muistuttaa, että hienoa kohdetta on helppo ylistää. Vaikeus piileekin siinä, että huonokuntoisistakin kohteista pitäisi löytää kehuttavaa. Tällöin Saarenpää kertoo etsivänsä kohteesta yhden positiivisen asian, jota painottaa asuntoilmoituksessa.

Haasteena on tasapainottelu luovan, mutta samalla paikkansa pitävän tekstin välillä. Myyntitekstin tulee olla vetävä kuvaus asunnosta, mutta rajapinta totuudenmukaisen ja liioittelevan kuvauksen välillä voi joskus olla häilyvä. Siksi asuntomyyjää sitovat tietyt eettiset ohjenuorat. Myös liiallisen ylistävät tai subjektiiviset kuvaukset asunnosta voivat olla asiakkaista luotaantyöntäviä: tekstissä hehkutettu näkymä Linnanmäen huvipuistoon voi toisille olla esteettisesti miellyttävä, toisille taas rauhattomuutta tuova asia. Saarenpään mukaan asiakkaan omille mielikuville ja päätelmille onkin jätettävä tilaa myyntitekstiä luotaessa.

Asiantuntijuus tuo näkökulmaa teksteihin

Myyntitekstiä rakentaessaan Saarenpää saattaa kysyä asiakkaalta, mihin tämä itse ihastui huoneistossa siinä asuessaan. Hän ei kuitenkaan kysele asiakkailta sen tarkempia toiveita tekstistä, eivätkä asiakkaat sellaisia yleensä esitäkään.

Koska tekstien tulee aina toimia suhteessa kuviin, voidaan niillä viestiä paitsi nykyhetkestä myös mahdollisuuksista. Vaikka myytävässä kohteessa olisi asunut lapsiperhe, ei myyntitekstiä kannata lähteä rakentamaan vain yksi ostajaryhmä mielessään. Hyvä teksti luo Saarenpään mukaan tilaa monenlaisille ostajille ja moninaisiin tarpeisiin. Asunnossa pitkään asunut henkilö ei välttämättä kykene näkemään sen potentiaalia tarpeeksi laajasti, joten ulkopuolisen tahon näkökulma on yleensä hyödyksi.

Saarenpää muistuttaakin omasta roolistaan asiantuntijana, kun hän rakentaa tekstejään: “Asiakkaalla on tunteet pelissä, mutta minä tiedän, mikä käytännössä myy ja mikä vaikuttaa ostajaan oikeasti.”

Jussi Ahtiainen, Helmi Palonkorpi, Venla Reinikainen ja Sofia Sandström

 

Julkaistu

Innostavaa opetustyötä ja byrokraattista asiakirjailua – suomi toisena kielenä -opettaja työskentelee monenlaisten tekstien parissa

S2-opettajan on osattava ottaa huomioon muun muassa selkokielisyys viestinnässään ja opetuksessaan sekä kyettävä hallitsemaan haastavaa pedagogista termistöä. Kirkkonummelainen S2-opettaja Aino Söderholm kertoo, millaista hänen työnsä on tekstien parissa ja millaisia haasteita hän työssään kohtaa.

Aino Söderholm on kirkkonummelaisen yläasteen suomi toisena kielenä -opettaja, joka on toiminut virassaan viimeiset 13 vuotta. Ennen S2-uraansa Söderholm toimi lukiossa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Tekstityön kannalta toimenkuvissa on sekä eroja että yhtäläisyyksiä.

Opettajan tulee ottaa huomioon eritasoiset oppilaat

Söderholmin työssä tekstien kanssa työskentely näkyy ennen kaikkea oppilastyössä eli opettamisessa ja ohjaamisessa. Opettajan aikaa kuluu paljon erilaisten tehtävien, kokeiden ja oppimateriaalien laatimiseen sekä valmiiden materiaalien soveltamiseen. Suomi toisena kielenä -opettajan tulee muistaa huomioida myös kielellisesti ja oppimisvalmiuksiltaan eritasoiset oppilaat käyttämissään teksteissä.

Suuri hajonta oppilaiden kielellisessä tasossa ja oppimisvalmiuksissa vaikuttaa siihen, minkälaisia tehtävänantoja Söderholm voi oppilailleen antaa. Esimerkiksi valmistavalta luokalta tuleville oppilaille tehdään omat tehtävänsä: ”Aiheet ja tekstit ovat samat kuin toisillakin S2-oppilailla, mutta tehtävät ja teksteihin liittyvät kysymykset voivat olla kieleltään ja sisällöltään helpompia.”

Tehtäviä voidaan muokata suhteessa oppilaan kielitaitoon ja oppimistasoihin monella tapaa: kaikkien ei oleteta hallitsevan esimerkiksi kieliopin sääntöjä ja termejä yhtä tarkkaan. Tämä liittyy siihen, että joillekin oppilaille kieliopilliset termit ovat entuudestaan jo hyvin tuttuja, osalle taas aivan vieraita.

Selkokielisyys S2 -opettajan työssä

S2-opettajan työhön kuuluu myös selkokielistäminen ja tiivistäminen. Tärkeintä on, että tehtävissä on selkeä tehtävänanto ja kaikki käsitteet avattuna.

Selkokielisyyttä pitää miettiä myös kodin ja koulun välisessä yhteydenpidossa eli Wilma-viesteissä. On otettava huomioon, että oppilaiden lisäksi myös heidän vanhempansa ovat kielitaidoltaan eritasoisia. Söderholm pyrkii kirjoittamaan Wilma-viestinsä mahdollisimman selkeästi: ”Vaikka ihmisten puhekieli voi olla hyvällä tasolla, ymmärtämisen taidot eivät kuitenkaan ole samat kuin äidinkielisillä puhujilla.”

Arviointi osana opettajuutta

Myös arviointi vaatii paljon työskentelyä tekstien parissa, mikä tarkoittaa etenkin oppilaiden tekstien lukemista ja kommentointia. Söderholm toteaa, että oppilaiden tekstien arviointi ei ole pelkästään kirjoitusten vaan myös ajattelun ja ajattelukyvyn arviointia. Peruskouluissa pääasiallinen tehtävä on opettaa kirjakielinen ilmaisu ja asiatekstit, ja myöhemmin vaatimustasoa nostetaan koko ajan: ”Yhdeksäsluokkalainen ilmaisee esseessään paitsi kieltään myös ajatteluaan.” Kielen arvioinnissa Söderholm ei kuitenkaan puutu kaikkiin virheisiin vaan vain niihin, jotka liittyvät kulloiseenkin opeteltuun asiaan.

Söderholm toteaa, että opetuksessa käytettävien tekstien vaikeustaso ja arvioinnin perusteet S2-opetuksessa ovat pitkälti samat kuin äidinkielen opetuksessa. Yläkoulun S2-opetuksessa käytetään samoja tekstilajeja kuin lukiossa, ja eroa äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajan työn kanssa on vain vähän. Jos Söderholmin oppilaat tuntevat tietynlaista alemmuutta S2-ryhmään kuulumisensa takia, hän sanoo heille: ”Ette ole S-kakkosia, olette suomen kielen opiskelijoita kuten muutkin, ja teiltä vaaditaan jo tosi paljon!”

Luokanvalvoja valmistelee pedagogisia asiakirjoja

Luokanvalvojana Söderholm laatii varsinaisen opettamisen ohella myös hallinnollisia ja pedagogisia asiakirjoja, kuten oppimissuunnitelman päivityksiä ja moniammatillisten palaverien muistioita. Vaikka luokanvalvojuuteen liittyviin tekstimuotoihin ei ollut perehdytystä, hän sai vertaistukea muilta opettajilta. ”Opettajat ovat kokeneet nämä tekstimuodot byrokraattisiksi ja opettajan työhön vaikeasti sovellettaviksi”, Söderholm sanoo. Hänen mielestään Wilmassa voisi olla esimerkiksi selkeämmät pohjat hallinnollisille teksteille. Hän pitää kuitenkin pedagogisia asiakirjoja tärkeinä, vaikka ne haasteellisia ovatkin.

Työn ohella Söderholm kirjoittaa tekstejä myös vapaa-ajalla. ”Äidinkielen opettajan ammatin puolesta on niin, että joidenkin tekstien tekeminen on helppoa ja nautinnollista”, Söderholm sanoo. Luovan kirjoittamisen harrastaminen on auttanut häntä muidenkin tekstien laadinnassa. Tämä on äidinkielen opettajan ammatin etu.

 

Lempi Haapala, Adelina Shakhtshnaider, Natalia Sinisalo ja Evelina Summanen

Julkaistu

Psykoterapeutin työ tekstien parissa on sensitiivistä ja asiakaslähtöistä

Rakkaus ihmisten kertomiin tarinoihin sysäsi lääketieteellisessä opiskelleen Maaria Koiviston psykiatrian pariin. Kieli on ammattilaisen arjessa oleellinen työväline niin ongelmankartoituksessa kuin myös hoidossa.

Maaria Koivisto on koulutukseltaan psykiatri ja kognitiivinen psykoterapeutti. Työssään hän tapaa terapia-asiakkaita ja antaa välineitä usein vaikeiden ja kipeiden kokemusten käsittelemiseen. Työn ihmisläheisestä luonteesta huolimatta Koivisto viettää suuren osan työajastaan erilaisten tekstien parissa.

Tekstiviesteistä lääkärinlausuntoihin

Tekstien tuottaminen on merkittävä osa psykiatrin ja psykoterapeutin työtä. Terapeuttina Koivisto kirjoittaa Kelan edellyttämiä väli- ja päätösarvioita potilaidensa tilasta. Psykiatrina hän taas kirjoittaa B-lausuntoja, joilla haetaan potilaalle tiettyä etuutta, kuten sairaslomaa, eläkettä tai terapiatukea. Muita työssä tuotettavia tekstilajeja ovat lääkärinlausunnot ja psykoterapian asiakasarviot sekä sähköposti-, teksti- ja WhatsApp-viestit. Terapia-asiakkaat viestivät psykoterapeutilleen esimerkiksi käytännön asioista, kuten ajanvaraukseen liittyvistä seikoista, mutta joskus myös sensitiivisemmästä sisällöstä, kuten henkilökohtaisista ajatuksistaan ja tunteistaan.

Myös lukeminen on osa terapeutin työtä

Koivisto kuvaa tekstien syntymistä prosessina. Kaikki alkaa aina kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta ja asiakkaan kuuntelemisesta, minkä jälkeen terapeutti kirjaa ylös kaiken, minkä muistaa. Tämän jälkeen hän yrittää löytää tekstistä olennaisimmat asiat, jotka asiakas hänelle haluaa kertoa. Näin ollen lukemisen rooli voi kirjoittamisen lisäksi nousta yllättävän suureksi psykoterapeutin työssä. Lisäksi joidenkin asiakkaiden kanssa kommunikoidaan suurimmaksi osaksi tekstiviestien kautta. Koivisto nauraakin, että hän lukee asiakkaidensa viestejä paljon huolellisemmin kuin läheisiltään saamiaan viestejä. Huolellisesta lukemisesta huolimatta väärinymmärryksiäkin voi kuitenkin sattua. Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa mahdollisista epäselvyyksistä voidaan onneksi puhua.

Tarkoitus määrää tekstin sävyn

Koiviston mukaan tekstin laji ja kirjoitustyyli riippuvat päämäärästä. Virallisissa asiakirjoissa on tarvetta tiivistystaidoille, jotta asian terä ei hukkuisi vaikeatajuiseen kapulakieleen. Eri organisaatioiden, kuten Kelan, kanssa tehtävän yhteistyön sujuvuus ei saa kompastella kielellisiin väärinymmärryksiin. Asiakkaan tilanne on osattava esittää oikein, jotta tarvittava apu saadaan mahdollisimman mutkattomasti. “Esimerkiksi jos haetaan psykoterapialle jatkoa, on viisasta vastata eri kysymyksiin kuin jos haetaan psykoterapeutin vahvistamaa eläketukea. Aina on tärkeää miettiä fokusta ja tarkoitusperää”, Koivisto valottaa.

Psykiatrin ja psykoterapeutin tekstityössä haastavinta lienee aihepiirin arkaluontoisuus. Asiakkaiden henkilökohtaisten ajatusten, kokemusten ja ongelmien kuunteleminen ja ylös kirjaaminen vaativat terapeutilta hienotunteisuutta. Toisaalta asiakkaan kertomuksia on myös osattava kääntää virkakielelle. Tasapainon löytäminen voi tuottaa haasteita, sillä objektiivisempaa tavoitetta palvelevassa lääkärinlausunnossa voi olla vaarana potilaan etäännyttäminen ja jopa epäinhimillistäminen, Koivisto summaa. Kahdenvälisessä vuorovaikutuksessakin epäselvyyksiä voi syntyä. Viime kädessä asiakkaan oma näkemys on kuitenkin se oikea.

Tekstin tuottamista oppii itse työssä

Kouluttautuessaan psykiatriksi ja psykoterapeutiksi 1990-luvulla Koivisto ei saanut tekstien tuottamiseen kummoistakaan opetusta. Työ on kuitenkin opettanut paljon, ja rutiini kirjoittamiseen ja lukemiseen on karttunut vuosien kokemuksella. Vasta viime aikoina hän on törmännyt lääkärinlausuntojen tyyliä ja kieltä koskevaan lisäkoulutukseen. Koivisto toivookin, että tulevien terapeuttien ja lääkäreiden koulutuksessa tekstin tuottamista sisällytettäisiin opintoihin jo varhaisessa vaiheessa. Koivistolla on onneksi ollut koko elämänsä ajan sisäänrakennettu into kieleen ja kirjoittamiseen, joten tekstien tuotto ja viilaaminen eivät ole hänelle pakkopullaa.

Psykiatrin ja psykoterapeutin työnkuvan voisi jopa lyhyesti tiivistää sekoitukseksi empatiaa, kuuntelu- ja kirjoitustaitoa, tekstien muokkaamista ja avunantoa. “Ihmisten auttaminen on tärkeintä. Ja tarinoiden kuuntelua olen rakastanut pienestä pitäen”, Koivisto kertoo.

 

Salla Kuningas, Kadri Siilivask, Matleena Meretniemi

Julkaistu

TikTok-videoita tuottava “hupiukko” tekstin tuottamisesta vähät välittää

70 000 seuraajaa ja 1,4 miljoonaa tykkäystä kuvaavat Eero Suhosen suosiota TikTok-sovelluksessa. Suhosen pelikenttä, maailman ladatuimpien sovellusten listalle lukeutuva TikTok, on sosiaalisen median alustana haastava, sillä videon maksimipituus on 60 sekuntia. Itseään hupiukoksi tituleeraava videonikkari kokeekin työssään paineita videoiden tiiviin kerronnan ja katsojan mielenkiinnon ylläpitämisen suhteen.

Kuva: Anu Rossi, instagram @moioonanuphoto

TikTok-videoiden lisäksi Eero Suhonen tekee osa-aikaisesti videoita sketsejä tuottavalle Blokess-yhteisölle. Sosiaalisessa mediassa hänet tunnetaan paremmin nimimerkillä @suhamatti. Konetekniikan diplomityötään aloitteleva nuori videontekijä viihdyttää somessa katsojiaan komediapainotteisilla sketseillään ja nauttii huumorivideoiden tekemisestä. Työssään Suhonen joutuukin paneutumaan tarkasti katsojan näkökulmaan, mutta samalla hän pitää videoiden tekemistä hyvänä keinona irtautua arjesta.

Nuorten mediamaisemissa kieli saa olla rentoa

Eri alustoilla toimiville sosiaalisen median sisällöntuottajille tekstin tuottaminen saattaa näyttäytyä hyvinkin erilaisena. TikTokin maailma rakentuu lyhyistä videoista, joissa puhuttu teksti korostuu ja varsinaista kirjoittamistyötä on vähemmän kuin esimerkiksi blogialustoilla. Suuret yleisöt vaikuttavat myös Suhosen vastuuseen videontekijänä: jotkut hänen tekemänsä videosarjat ovat keränneet fanikuntaan myös alakouluikäisiä seuraajia – siitäkin huolimatta, että alustan ikäraja on 13 vuotta. Suhonen kertookin miettivänsä oman @suhamatti-käyttäjänsä sisältöjä myös siitä näkökulmasta, keitä ne todennäköisesti tavoittavat.

Vaikka TikTok-videoihin voi lisätä kuvatekstejä ja kansikuvia, Suhonen kertoo kielellisten vahvuuksiensa olevan juuri puhutussa kielessä. Videoiden kieli saa olla rentoa, ja outojakin ilmaisuja sallivasta puhekielisyydestään Suhonen karsii lähinnä kirosanat. Puhutun tekstin sijaan enemmän paineita aiheuttavat videoiden kuvaukset ja kansitekstit, joissa esiintyvät virheet ovat helpommin nähtävissä. “Jossain vaiheessa se meinasi mennä siihen, että googlasin, kirjoitetaanko Pekka ihan oikeasti kahdella K:lla”, Suhonen vitsailee. “Nyt olen ottanut sen asenteen, että ei se ole niin justiinsa.” Hakukoneiden lisäksi Suhonen pitää videoiden oikeakielisyyttä yllä luetuttamalla tekstejään ulkopuolisilla luottoystävillään, jotka osaavat arvioida kielen lisäksi videoiden ymmärrettävyyttä ja selkeyttä.

Tiktokkaajan työhön kuuluu myös kommunikointi katsojien kanssa. Interaktiivisuus on tärkeä osa sisällöntuottajan brändiä, ja suuri osa tekstistä tuotetaankin suoraan videoiden kommenttikenttiin. Vuorovaikutuksen normit eri alustoilla ovat Suhosen mukaan osin erilaisia, ja etenkin kuvatekstejä tuotettaessa on oleellista ottaa huomioon, kirjoitetaanko tekstiä perinteisempään Instagramiin vai nopeasykkeiseen TikTokiin, jossa tekstien ja kommenttien tarkoitus on nostaa videoiden näkyvyyttä ja tavoittavuutta. “Tiktokissa pitää promota enemmän ytimekkäillä kommenteilla, kuten ’tägää sun kaveri’ tai heittää kysymys, että ’mitä mieltä olette tästä’.”

Videontekoa improvisaation ja käsikirjoituksen rajapinnassa

Suhonen toki ideoi ja suunnittelee videoitaan etukäteen, mutta käsikirjoittaminen on hänen omalle kanavalleen tulevien videoiden suunnitteluprosessissa ainakin toistaiseksi sivuroolissa. “En silleen ehkä hirveästi kirjoittele”, hän naurahtaa, kun puhe kääntyy käsikirjoitusrunkoihin ja ajatuskarttoihin. Suhonen kuitenkin sanoo, että joihinkin videoihin olisi hauska tehdä välillä pidempiäkin etukäteen käsikirjoitettuja dialogeja, mutta vastaan tulevat alustan rajoitukset videoiden pituudelle. “Siinä tulee se ongelma, että kun alan laittaa vuorosanoja ylös, niin huomaankin, että hetkinen, tämä menee jo nyt liian pitkäksi.”

Useimmiten Suhonen päätyykin hyvän idean saadessaan improvisoimaan kameran eteen: hän kuvaa useita erilaisia reaktiota, joista hän sitten lopullista videota kasatessaan voi valita kontekstissaan toimivimmat.

Sekä tarkassa suunnittelussa että improvisoimisessa on puolensa. Järjestelmällinen käsikirjoitusprosessi on Suhosen mukaan tehokkaampi ja kivuttomampi. Esimerkiksi Blokessin kanssa työskennellessään Suhonen pitää siitä, että hänen ei tarvitse käyttää liikaa aikaa ja ajatustyötä kirjoittamiseen, sillä hän ideoi tekstejä yhdessä videoyhteisön kanssa. “Kerron, minkälaisia tekstejä olen ajatellut esimerkiksi videoiden kansikuviin tai kuvauksiin”, hän lisää.

Omiin videoihinsa Suhonen kirjoittaa kaikki tekstit itse. Luontevampaa hänelle kuitenkin on esiintyä ja ilmaista itseään videolla kuin kirjoittaa. Jos Suhonen voittaisi lotossa, hän palkkaisi ammattilaisen kirjoittamaan videoiden tuottamiseen liittyvät tekstit – siihen saakka ne on tuotettava itse.

 

Elsa Piikki, Niki Räsänen, Silja Schouwvlieger, Iida Makkonen ja Robert Saroniemi

 

Julkaistu

Kielen kirjoa lomakkeista tarinatuokioihin S2-varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatuksen S2-opettaja Viivi Kivinen kirjoittaa työssään muun muassa raportteja lapsen yksilöllisestä kehityksestä vanhemmille, kollegoille sekä koululle. Kirjoittamista ohjaa se, kenelle teksti on milloinkin suunnattu.

Kuva: Pixabay

Viivi Kivinen kertoo olevansa koulutukseltaan sosionomi, joka päätyi alalle suomen kielen oppimista käsitelleen opinnäytetyönsä kautta. Työnkuvaansa hän kuvailee laajaksi. Tällä hetkellä siihen kuuluu käytännössä koko päiväkotiarki: päivittäistä suunnittelutyötä, pienryhmätyöskentelyä 3–5-vuotiaiden lasten ryhmässä ja avustamista päiväaskareissa, kuten lasten nukuttamisessa ja ruokailussa avustamista. Kivinen osallistuu myös ajoittaisiin kokouksiin ja erilaisiin koulutuksiin.

Kivisen työtä ohjaavat sekä varhaiskasvatuksen että valmistavan opetuksen suunnitelmat, jotka lapsen opettajat ja huoltajat laativat yhdessä neuvotellen.  Dokumentteihin kirjataan yksilöllistä kehitystä tukevat tavoitteet. Henkilökunta seuraa näiden saavuttamista vuoden aikana ja päivittää suunnitelmaa tarpeen tullen yhteistyössä vanhempien kanssa.

Valmistavan opetuksen suunnitelma laaditaan puolestaan valmistavaan opetukseen osallistuville 6–17-vuotiaille lapsille, jotka eivät osaa tarpeeksi kieltä osallistuakseen perusopetukseen. Kielen opettelemisen lisäksi lapset tutustuvat opetuksessa suomalaiseen koulunkäyntiin.

Kivinen painottaa kummankin suunnitelman olevan salassa pidettäviä. Työntekijät ottavat yhteyttä viranomaisiin ainoastaan, jos heillä herää huoli lapsesta.

Suunnittelulle on varattu oma aika työpäivästä

Viivi Kivisen päivä alkaa tunnin mittaisella suunnittelutyöllä. Suunnittelun tärkeys on tunnistettu hänen työpaikallaan ja se kuuluukin työsopimuksessa määriteltyihin tehtäviin. Kivinen suunnittelee annettuna ajankohtana pienryhmien aktiviteetit ja niissä käytettävät materiaalit. Hän lisäksi kirjoittaa ja lukee lasten valmistavan opetuksen suunnitelmia sekä varhaiskasvatussuunnitelmia. Tarvittaessa hän lukee ja hyödyntää muita tekstejä kuten eri tahojen tarjoamia opetusmateriaaleja. Näiden tehtävien ohella hän käy läpi eri ryhmien lastentarhanopettajien kanssa, kuinka kunkin lapsen kieli on kehittynyt.

Kivinen on kokenut tekstityössä käytettävät lomakepohjat toimiviksi ja monipuolisiksi, joten tekstien laatiminen on sujuvaa ja mieluisaa. Myös koulutusmateriaali on ollut laadukasta.

Monikielisyys osana tekstiprosessia ja päiväkotiarkea

Kivinen arvioi, että hänen työajastaan kuluu noin puolet pelkästään erilaisten tekstien kirjoittamiseen. Vastaanottajat voivat vaihdella toisista varhaiskasvatuksen ammattilaisista, lasten vanhemmista ja lasten tulevista kouluista lapsiin itseensä.  Varhaiskasvatuksen tekstit nojaavat pitkälti valmiisiin pohjiin, mutta ei-ensikielisille suunnatuissa teksteissä on paljon vaihtelua niin kielen kuin rakenteen osalta.

S2-varhaiskasvatusopettajan tekstityön erityispiirteenä on lukijasuuntautuneen ja monikielisyyden huomioivan tekstin kirjoittaminen. Kivinen arvioi kohdeyleisön huomioimisen pitkittävän kirjoitusprosessia merkittävästi, koska ei-ensikielisille kirjoittamiseen vaikuttaa aina lukijan äidinkieli ja suomen kielen osaamisen taso. “Meillä on paljon maahanmuuttajaperheitä, eli sekin tulee ottaa huomioon, että täytyy käyttää ymmärrettävää kieltä, jos tekstin kohdistaa heille”, Kivinen lisää. Käytettäviä sanavalintoja on siis mietittävä tarkkaan, jotta sanoma tulee ymmärretyksi.

Kivinen kuvaa monikielisyyden näkyvän päiväkodin arjessa muillakin tavoin. Useimmat vanhemmat puhuvat englantia, mikä helpottaa kodin ja päiväkodin välistä vuorovaikutusta. Lisäksi Helsingin kaupungin pohjiin laaditut yleiset tiedotteet tulevat koteihin useilla eri kielillä, kuten venäjän, arabian ja somalin kielellä. Päiväkodissa löytyy myös omasta takaa kielitaitoa: ryhmässä työskentelee muun muassa somalinkielinen ohjaaja, joka voi tarvittaessa kääntää tekstejä. Lapsiryhmän monikielisyys vaikuttaa Kivisen työssä paljon myös siihen, millaisia tekstejä hän tuottaa ja suuntaa lapsille luettavaksi.

Kaikki alan tekstityö on mieluista

Kivinen mainitsee itselleen mieluisimmaksi tekstityöksi tarinoiden luomisen lapsille: ”Tykkään keksiä lapsille juuri tarinoita, mutta tietysti aika ei aina riitä. Sellainen olisi kyllä todella mukavaa.” Kiviselle yhtä mieluisiin työtehtäviin kuuluu myös virallisten arviointien ja lomakkeiden täyttö. “Ei ole oikeastaan vain yhtä sellaista suosikkia”, hän toteaa.

Jos Kivisellä olisi mahdollisuus muuttaa jotain alallaan, toivoisi hän enemmän aikaa sellaisille lukupiireille, joissa olisi mahdollisuus perehtyä tekstiin ajan kanssa. Aikaa hän toivoisi myös itse työlleen, koska sijaisten vaikean saatavuuden takia työaikaa kuluu välillä muuhun kuin omaan työhön. Oman haasteensa tekstityöhön tuo puolestaan se, ettei lasten varhaiskasvatussuunnitelmien täyttö ole tällä hetkellä varsinaisesti Kivisen, vaan päiväkodin muun henkilöstön vastuulla. Tästä seuraa tarve varmistaa, että oma näkemys, havainnot ja tehty työ tulevat kuulluiksi ja esitetyiksi suunnitelmassa. Näiden asioiden dokumentoiminen on tärkeää myöhemmän seurannan ja tarkastelun kannalta.

Tekstitaitoja opitaan opiskelujen aikana sekä työelämässä

Varhaiskasvatuksen tekstityöhön saa Kivisen mukaan hyvät valmiudet jo sosionomin koulutuksessa. Korkeakoulussa kirjoitetut monenlaiset tekstit sekä työharjoittelu opettivat ammattikielen käyttöä. “Olin opintojen ajan paljon lastensuojelussa töissä, ja siellä kirjaaminen oli niin iso osa työtä, että periaatteessa siellä opin kirjaamisen ja sain todella hyvän perustan kirjaamiseen harjoittelusta.” Valmistumisen jälkeen Kivinen on saanut lisäkoulutusta tekstityöhön muun muassa käymällä muutaman kurssin Helsingin yliopistossa. Lisäksi hän on osallistunut Kipinäkeskuksen järjestämiin koulutuksiin, jotka ovat käsitelleet Kipinäkeskuksen tuottamia materiaaleja. Kivinen näkee, että käytännön tekstityöhön saa uudessa työpaikassa aina tarvittaessa myös kokeneempien kollegoiden apua. Varhaiskasvatuksen tekstitaidoissa vaadittavista taidoista hän arvioi oppineensa noin 60 % koulutuksesta ja 40 % työelämästä.

Kivisen mukaan työnkuva ja ala vaatii monenlaisten tekstilajien hallintaa tekstejä kirjoittaessa, sillä kohdeyleisöt ovat  niin erilaisia. Lapsille täytyy osata kirjoittaa aivan toisenlaista tekstiä kuin vanhemmille tai virallisille tahoille. Erilaisiin tilanteisiin sopivat rekisterit tulee siis tiedostaa ja työntekijällä tulee olla valmiudet tuottaa vaatimuksia vastaavaa tekstiä. Varsinkin virallisia dokumentteja kirjoittaessa on tärkeää, että kyseisen tekstityypin kirjoittamista on harjoiteltu jo opinnoissa. Lopuksi Kivinen toteaa, että uusilla työntekijöillä tulisi olla muuntautumiskykyä sekä taitoa ilmaista esimerkiksi arvioinneissa asia lyhyesti mutta selkeästi.

 

Annamaria Kohonen, Laura Mattila ja Laura Soini

Julkaistu

Politiikan näkymätön tekstityö – poliittinen avustaja on lukemisen ja laatimisen moniottelija

Poliittinen avustaja Senni Martikainen toimii työssään kansanedustajan työparina. Avustajan työ tapahtuu politiikan kulisseissa ja jää usein näkymättömäksi. Iso osa työstä tehdään tekstien parissa.

Senni Martikainen on toiminut Vihreiden kansanedustajan Saara Hyrkön poliittisena avustajana heinäkuusta 2019. Poliittinen avustaja huolehtii kansanedustajan kalenterista sekä tapaamis- ja haastattelupyynnöistä. Lisäksi avustajan työhön kuuluu ryhmäkanslian tehtäviä.

Iso osa työtehtävistä on tekstien lukemista ja laatimista. Tyypillisimmät tekstit, joita Martikainen työssään lukee, ovat lakiesityksiä, asiantuntijoiden lausuntoja, ministeriöiden ohjelmia ja strategioita, eri järjestöjen ja yritysten asiakirjoja, sähköposteja, WhatsApp-viestejä ja twiittejä. Hän itse laatii blogikirjoituksia, puheiden pohjia, sähköposteja sekä referaatteja kuulemisista ja lausunnoista.

Martikainen on koulutukseltaan hallintotieteiden kandidaatti. Lisäksi hän on tehnyt muun muassa toimittajan töitä. Yliopistokoulutuksensa suurimmiksi hyödyiksi hän nostaa referoinnin, tiedonhaun ja lähdepohjaisen kirjoittamisen taidot. Martikainen korostaa kuitenkin, että tieteellinen kirjoittaminen eroaa poliittisten tekstien kirjoittamisesta. Monet tekstilajit, joita hän työssään laatii, eivät yliopisto-opinnoissa tule esille. Esimerkiksi tiedote on nykyään monessa ammatissa olennainen tekstilaji, jonka laatimisen oppiminen voisi olla hyödyllistä korkeakouluopinnoissa. Tiedotteen laatu voi nimittäin vaikuttaa siihen, kuinka vakavasti tiedotettu asia otetaan – aletaanko asiaa edistää, vai meneekö viesti roskakoriin.

Ideasta tekstiksi

Martikaisen mukaan tekstien luonnostelu lähtee liikkeelle kohderyhmän miettimisestä. Joskus kohderyhmänä voivat olla oman kansanedustajan äänestäjät tai ylipäätään Vihreiden kannattajat ja vihreistä teemoista kiinnostuneet, joskus politiikan toimittajat tai muut kansanedustajat. Useimmiten tekstejä työstetään yhteistyössä kansanedustajan ja avustajan kanssa, mutta niitä saattavat kommentoida myös poliittiset asiantuntijat. Tekstien tuottamisessa tukena ja tiedonlähteinä ovat kansanedustajan aiemmat kirjoitukset sekä erilaiset poliittiset ohjelmat, kuten Vihreiden omat linjaukset tai hallitusohjelma.

Erilaiset tekstilajit vaativat erilaista työtä. Sähköposti voi syntyä hyvinkin spontaanisti, mutta useat työssä laadittavat tekstit ovat pitkän prosessin tulos. Martikainen nostaa esimerkiksi valiokuntien käsittelemät lakialoitteet, joiden taustalla on paljon asiantuntijoiden kuulemisia sekä puolueiden välisiä neuvotteluita. Keskusteluista luodaan lopulta yhtenäinen mietintö, jossa taustalla oleva prosessi jää usein piiloon. Jos kansanedustajan avustaja saa sitten tehtäväkseen kirjoittaa blogitekstin lakialoitteeseen liittyen, on tekstin kirjoittaminen usein tasapainottelua näkökulmien välillä. Aiheesta kirjoitettavan tekstin tulisi olla informatiivinen ja kertoa prosessin vaiheista rehellisesti. Samalla sen tulisi kuitenkin tarjota lukijalle varmistus siitä, että päätös oli hyvä.

Avustajan työssä on erityisen tärkeää osata prosessoida tekstejä ja ymmärtää niiden erilaiset tavoitteet, mutta myös oman ajankäytön priorisointi on olennaista. Yhdeksi työnsä haasteeksi Martikainen nostaa sen, miten tekstistä tiivistetään olennaisin. Varsinkin lakivaliokunnassa käsiteltävissä teksteissä viitataan paljon pykäliin ja momentteihin. Vaikka Martikaisellakin on oikeuden opintoja takana, niin tarvittavan poimiminen esityksestä vie todella paljon aikaa.

Kulissien takana tapahtuu paljon

Martikaisen valmistelemat tekstit tulevat julki kansanedustajan nimellä. Avustaja saattaa luonnostella tekstiä kansanedustajalle, jonka oma kirjoitustyyli voi olla hyvin persoonallinen. Martikainen pohtiikin, miten työsuhteen alussa voi olla vaikea omaksua toisen ihmisen kirjoittamistapaa, mutta toiston myötä siihen rutinoituu. ”Jos sitä joka päivä lukisi Sauli Niinistön kirjoituksia, niin kyllähän sen kirjoitustyylin jossain vaiheessa omaksuisi”, Martikainen toteaa.

Toisen ihmisen äänellä kirjoittaminen voi olla haastavaa, jos avustajalla ja kansanedustajalla on erilaisia arvoja. Martikaisella itsellään ei ole tästä kokemusta, mutta hän tietää tapauksia, joissa esimerkiksi työparin erilaiset taustat ovat aiheuttaneet näkökulmaeroja. Poliittinen avustaja on kuitenkin töissä kansanedustajalla ja edistää kansanedustajan tavoitteita. On siis mahdollista, että avustaja ei välttämättä ole täysin samaa mieltä kirjoittamansa tekstin kanssa.

Vaikka poliittinen avustaja ei ole aivan vallan ytimessä, käyttää hänkin työssään valtaa. Tekstien laatimisen lisäksi osa avustajan työtä on esimerkiksi asiantuntijalausuntojen referointi, jolloin avustajan tehtävä on valita, mitkä kohdat lausunnosta ovat olennaisia kansanedustajalle esitettäviksi. Vaikutusvaltaa tulee käytettyä myös päivänpolitiikan seuraamisen yhteydessä tai työyhteisön kanssa käydyissä keskusteluissa. Politiikan ulkokehällä työskennellessä saa ensikäden tietoa asioista ja pystyy tuomaan kansanedustajan tietoisuuteen niitä asioita, jotka tarvitsevat julkista keskustelua.

Oman roolinsa Martikainen mieltää lähinnä viestinviejäksi, sillä kansanedustaja on viime kädessä se, joka päättää, mihin hän haluaa ottaa kantaa tai mihin tapahtumaan hän haluaa osallistua. Poliittisen avustajan työn tavoite on auttaa kansanedustajaa tekemään työnsä mahdollisimman hyvin.

 

Linda Kartano, Venla Konttila, Minttu Lehtinen ja Lotta Leikoski

Julkaistu

Kirjaamista ja ajanhallintaa – sairaanhoitajan vastuu välittyy myös teksteistä

Potilastyössä käsiteltävillä teksteillä on suuri vaikutus päihderiippuvaisten potilaiden hoidossa ja heitä koskevassa päätöksenteossa. Varsinaisen hoitotyön lisäksi Annen työssä käsitellään monenlaisia tekstejä, ja sekä lukemisella että kirjoittamisella on merkittävä rooli.


Erilaiset tekstit ovat osa päivittäistä työnkuvaa sairaanhoitajan arjessa. Anne työskentelee päihdehoito-osastolla, jonne ohjataan erilaisista päihderiippuvuuksista kärsiviä potilaita. Usein potilaiden ongelmat ovat monisyisiä, ja heillä voi olla monia erilaisia haasteita niin fyysisessä, psyykkisessä kuin sosiaalisessa terveydessä.

Kirjaamista ja ryhmätyöskentelyä

Päihdesairaalassa tärkeimpiä tilanteita, joissa tekstien kanssa tehdään töitä, on kirjaaminen. Kirjaaminen onkin potilastyön ammattilaisen keskeisimpiä taitoja. Kaikki potilaan kannalta merkityksellinen on kirjattava tämän potilastietoihin, ja kaiken kirjatun tiedon on perustuttava faktoihin: “Sitä, mitä ei ole kirjattu, ei ole tapahtunut.”

Kirjausten tarkoituksena on raportoida potilaan hoidon etenemisestä ja muista hoidon kannalta olennaisista tiedoista. Koska potilaalla on halutessaan oikeus saada kaikki häntä koskeva tieto, on ammattilaisen tekemien kirjausten oltava niin selkeitä, että kuka tahansa ymmärtää ne. Keskeisiä tekstejä sairaanhoitajan työssä ovat myös lääkärien tekemät lähetteet, hoitoyhteenvedot ja hoitajien keskinäiset raportit.

Toinen ympäristö, jossa tekstien rooli on iso, on hoitomuotona käytettävät ryhmätilanteet. Ryhmä on työskentelymuoto, jossa potilaat käsittelevät sairaanhoitajien opastuksella erilaisia teemoja – esimerkiksi häpeää ja ei-sanan käyttöä. Ryhmien tukena käytettävät tekstit voivat olla esimerkiksi kirjallisia tehtäviä tai videoita. Osa potilaista on syrjäytyneitä. Lisäksi osallistujien kognitiiviset valmiudet vaihtelevat, minkä takia ryhmissä käytetään eritasoisia tekstejä. Ryhmälle voi riittää esimerkiksi fläppitaulu, johon on kirjoitettu avainsanoja, joiden avulla ryhmän aihetta käsitellään. Joskus käsittelyssä voi olla myös haastavampia tekstejä.

Ryhmien aikana sairaanhoitajat eivät tee muistiinpanoja, vaan kirjaukset ryhmien keskeisistä asioista tehdään potilastietojärjestelmään jälkeenpäin. Ryhmän kokoontumisen aikana tärkeintä on olla läsnä. Antoisinta työssä onkin nähdä potilaiden saavan ryhmistä oivalluksia omaan elämäänsä.

Haasteena rajalliset resurssit

Annen mukaan ongelmat tekstityössä hänen alallaan liittyvät esimerkiksi epäselviin läheteteksteihin. Lähetteet ovat tekstejä, joita hoitoon lähettänyt taho on kirjoittanut potilaasta. Niissä saattaa esimerkiksi olla lauseita, joista puuttuvat verbit. Annen mukaan epäselvyyksiä voi olla läheteteksteissä niin paljon, että välillä tuntuu kuin lukisi vieraskielistä tekstiä. Läheteteksteissä myös jargon poikkeaa huomattavasti yleiskielestä.

Anne arvelee epäselvyyksien syyksi terveydenhuollon kiireen, jonka hän tunnistaa ongelmaksi myös omassa työssään. Ajanpuutteen yksi syy ovat rajalliset resurssit, joiden lisääminen ei tunnu realistiselta työyhteisön yhteisestä tahtotilasta huolimatta. Hoitotyössä lukemiselle ja kirjoittamiselle ei ole varattu erillistä aikaa, ja kirjausten tekeminen tapahtuu pitkin päivää. Hoitajat kirjoittavat pääasiassa omista potilaistaan, mutta vastuu kirjaamisesta jakautuu myös muille hoitajille, mikäli työkaveri on poissa esimerkiksi sairastumisen vuoksi.

Anne kertoo myös pitävänsä työhuoneensa oven auki, jolloin tekstien työstäminen keskeytyy helposti. Potilaille, joiden elämäntilanne on usein kaoottinen, hän haluaa olla helposti saatavilla esimerkiksi tukeakseen heitä arkipäiväisissä asioissa. “Välillä on sellainen fiilis, että on työssäkin vähän niin kuin äiti.”

Oppiminen jatkuu työssä

Sairaanhoitajakoulutus tarjoaa alan tekstityöhön perusteet. Sairaanhoitajan ammatillinen velvollisuus ylläpitää ja kehittää omaa ammattitaitoaan jatkuu kuitenkin vielä työelämässä. Vaikka uudet sairaanhoitajat perehdytetään esimerkiksi kirjaamisen käytänteisiin työn alussa, kirjausten kannalta olennaisen tiedon tunnistamistaitoa karttuu myös kokemuksen myötä.

Anne kertoo perehtyvänsä jatkuvasti alansa tutkimustietoon ja kirjallisuuteen – tällä hetkellä hänellä on työpöydällään tunnesäätelyvaikeuksiin keskittyvä teos Viisas mieli. Hän haaveilee myös mahdollisuudesta perustaa esimerkiksi kollegoiden yhteinen lukupiiri, jossa päihdelääketieteen ilmiöistä voisi keskustella yhdessä.

Tekstien laatiminen vaikuttaa potilaiden tulevaisuuteen

Päihdesairaalan sairaanhoitajien laatimia tekstejä käytetään potilaiden jatkohoitoa koskevassa päätöksenteossa, joten kirjaamiseen liittyy paljon vastuuta. Tämän takia Anne korostaa perusteltujen ja tosiasioihin pohjautuvien tekstien merkitystä. Teksteissä on esimerkiksi vältettävä leimaavaa kielenkäyttöä, koska päihderiippuvaisten on jo lähtökohtaisesti vaikeampaa saada asianmukaista hoitoa muissa kuin päihteisiin liittyvissä terveysongelmissa. Sairaanhoitajan tekemä yhteenveto potilaan hoitojaksosta voi puolestaan vaikuttaa kotiutuvan potilaan jatkohoitomahdollisuuksiin, joten esimerkiksi potilaan tietoihin kirjatun vaikeahoitoisuuden on täytettävä perustellut kriteerit. Potilas voi myös kertoa luottamuksellisia asioita ilman, että niitä kirjataan. Vaitiolovelvollisuudesta säädetään laissa tarkasti.

Anne kertoo myös huumorin keventävän hektistä arkea. Potilaille ei koskaan naureta, vaan huumorin kohteena ovat yksikön absurdit sattumukset. Vaikka raskaaseen työhön liittyy monenlaisia haasteita ja tiukkoja aikatauluja, hyvään työyhteisöön voi luottaa eikä ongelmatilanteiden kanssa tarvitse jäädä yksin.

Haastateltava esiintyy pelkällä etunimellään työnkuvansa vuoksi.

 

Siiri Virta, Anna Ilvonen, Elina Haanpää, Olivia Hallenberg ja Emilia Kärki

Julkaistu

Ei pelkkiä pöytäkirjoja

“Kunnanjohtajan tehtäväkenttä on laaja ja sisältää monipuolisesti eri tekstilajeja”, kertoo Soinin kunnan kunnanjohtaja Johanna Rannanjärvi. Kunnanjohtajan työssä sähköistä viestintää on paljon ja tekstilajien kirjoon mahtuu sekä virallisia että vapaamuotoisia tekstejä. 

Eteläpohjanmaalaisen Soinin kunnan kunnanjohtaja Johanna Rannanjärvi kohtaa työssään monenlaisia tekstilajeja aina virallisista tiedotteista sähköposteihin ja sosiaalisen median päivityksiin. Kaikki kunnan toimintaan liittyvä kuuluu myös kunnanjohtajan työnkuvaan: tekstit voivat liittyä esimerkiksi hyvinvoinnin kehittämiseen, varhaiskasvatukseen, sote- ja elinvoima-asioihin tai kunnan tekniseen puoleen, kuten infraverkostoon.

Rannanjärven oman arvion mukaan vähintään 60 % päivittäisestä työajasta kuluukin erilaisten tekstien parissa. Pelkästään saapuvien sähköpostien virta kielii tekstityön suuresta määrästä: “Postilaatikkoon saattaa kilahtaa päivittäin jopa seitsemästäkymmenestä sataan viestiä”, kertoo Rannanjärvi naurahtaen.

Vaikuttavaa viestintää 

Kunnanjohtajan työssä viestitään useiden erilaisten tahojen kanssa. Tekstien tuottaminen vaatii sekä hyvää tilannetajua että eri tekstilajien ja niiden käytänteiden laajaa tuntemusta. Esimerkiksi ministeriöihin ja ohjaaville viranomaisille viestiminen vaatii erilaista kieltä kuin somepäivitysten tai kansankielisempien viestien laatiminen kuntalaisille. Rannanjärvi kuitenkin muistuttaa siitä, mihin teksteillä tähdätään: “Teksteillä pyritään aina vaikuttamaan jonkin asian edistämiseen. Laajemmassa mittakaavassa tekstin päämääränä voi olla esimerkiksi jonkin muutoksen läpivieminen.”

Rannanjärvi kertoo työhönsä kuuluvan viestinnän olevan suunnattu sekä kuntalaisille että kaikille, joita Soinin asiat kiinnostavat. Tarkoituksena on paitsi välittää tietoa kunnan sisällä myös tuoda Soinin kuntaa näkyväksi valtakunnallisesti.

Myös koronaviestintä on tuonut oman lisänsä kunnanjohtajan työhön. Erilaisten viranomaisten ja koronanyrkkien lähettämät tiedonannot ovat lisänneet lukemisen määrää Rannanjärven työpäivissä. Viranomaistekstien tulkitseminen vaatii oman panoksensa, sillä luettavat tekstit saattavat olla hyvinkin pitkiä ja vaikeaselkoisia. Rannanjärven mukaan tärkeä taito onkin löytää pitkistä teksteistä oleellinen sisältö riittävän nopeasti. Tiedon sisäistämisen lisäksi kunnanjohtajan tulee muokata tekstit kansankielisiksi, kuntalaisille julkaistaviksi tiedotteiksi.

Tekstitaidot karttuvat varkain

Rannanjärvi on koulutukseltaan hallintotieteiden maisteri ja on opinnoissaan erikoistunut aluetieteeseen. Hän pohtii yliopisto-opintojen antaneen valmiuksia monenlaisten tekstien parissa työskentelyyn, mutta osaamista ovat kartuttaneet myös aikaisemmat työtehtävät. Hän ei ole juurikaan saanut opastusta nykyisen työnsä kirjallisiin tehtäviin, mutta ei myöskään ole nähnyt sille tarvetta; myös työn ohessa on oppinut paljon. Yliopisto-opinnot ja aikaisempi kokemus ovat ikään kuin varkain kartuttaneet tarvittavia tekstitaitoja.

Soinin kunnalla ei ole viestinnästä vastaavaa työntekijää, joten Rannanjärvi kertoo kirjoittavansa lähes kaikki työtehtäviensä edellyttämät tekstit itse. Toisaalta työpaikalla tehdään myös kirjoitusyhteistyötä, sillä Rannanjärvi saattaa oikoluetuttaa julkaistavia tekstejä työyhteisön muilla jäsenillä. Välillä kunnanjohtaja on myös mukana laatimassa tekstejä, jotka käsittelevät muiden työntekijöiden vastuualueita.

Kielivirheisiin Rannanjärvi suhtautuu rennosti ja itselleen armollisesti. Tekstien parissa hän työskentelee tietoisesti nimenomaan kunnanjohtajan asemassa eikä vaadi itseltään äidinkielenopettajan tarkkuutta kielenhuollossa: “Kielen ei tarvitse olla täydellistä, riittää kunhan viesti menee toivotulla tavalla perille.”

Sähköisten välineiden ja kirjoitettujen tekstien kautta viestittäessä on aina olemassa väärinymmärryksen vaara. Kunnallishallinnossa tekstit saattavat muodostaa pitkiäkin ketjuja, joissa yhdestä tekstistä muokataan uusi, eri tekstilajin teksti. Näin tapahtuu, kun esimerkiksi hallinnollisesta pöytäkirjasta tuotetaan uutinen. Tällöin on olemassa riski, että väliin livahtaa virheitä tai tulkinnanvaraisuuksia. Tärkeäksi taidoksi Rannanjärvi määrittelee myös vastaanottajan huomioimisen tekstejä työstettäessä ja esimerkiksi turhan hallinnollisen kapulakielen välttämisen.

Jos Rannanjärvi saisi toivoa muutosta omaan tekstityöhönsä yleisesti, toivoisikin hän lisää aikaa. Tällä hetkellä hänellä ei nimittäin ole juurikaan mahdollisuuksia suunnitella kirjoittamiaan tekstejä etukäteen. Lisäajan saavuttaminen vaatisi joko omien työtehtävien vähentämistä tai henkilöstön lisäämistä, mikä nykyisessä tilanteessa ei ole mahdollista. Rannanjärvi naurahtaakin, että ainoa mahdollisuus ajan lisäämiseen on kehittää omia priorisointitaitoja ja pyrkiä eroon ylimääräisistä aikavarkaista.

Tekstien monipuolisuus yllättää

Positiivinen yllätys Rannanjärvelle kunnanjohtajan työssä on ollut se, kuinka laaja hallittavien tekstien kirjo on ja kuinka paljon kirjoitettaviin teksteihin saa itse vaikuttaa. Mukavinta on päästä viestimään positiivisista asioista tai tapahtumista kuntalaisille. Tällä hetkellä tämä tapahtuu pääsiassa sosiaalisen median kautta, mutta tulevaisuudessa toivottavasti yhä enemmän myös kasvokkain.

 

Aino Tammeleht, Milla Yli-Parkas ja Julia Sironen

Julkaistu

Diplomi-insinöörin työpäivä kuluu tekstien parissa

”Jos en puhu tai kuuntele kokouksessa, niin sitten joko luen tai kirjoitan”, kertoo projektitoimiston vetäjä, DI Pasi Pekkinen Maanmittauslaitokselta. Pekkisen työpäivä koostuu sähköpostien lukemisesta ja kirjoittamisesta, ohjeiden ja esitysten valmistelusta sekä kokousmuistioiden ja erilaisten raporttien laatimisesta. Pääosa hänen työstään liittyy siis teksteihin. Niiden avulla työt edistyvät. 

Kuva: Pekka Jussila

Diplomi-insinööri Pasi Pekkinen on työskennellyt Maanmittauslaitoksella vuodesta 2009 lähtien. Maanmittauslaitos on maa- ja metsätalousministeriön hallinnoima virasto, jossa tehdään maanmittauksia, tuotetaan karttoja, pidetään huolta kiinteistö- ja osakehuoneistorekistereistä sekä tutkitaan ja sovelletaan paikkatietoja. Viimeiset seitsemän vuotta Pekkinen on toiminut projektitoimiston vetäjänä.

Oikeanlaista tietoa oikeanlaisessa muodossa

Pekkisen pääasiallisiin työtehtäviin kuuluu projektitoimintamallin sekä Maanmittauslaitoksen vuosisuunnitelman kehittäminen. Projektitoimintamallin kehittäminen tarkoittaa projektikäsikirjan ja siihen liittyvien dokumenttipohjien tuottamista ja ylläpitoa sekä muiden täydentävien ohjeistusten laatimista. Käsikirja, dokumenttipohjat ja muut ohjeistukset ovat työkaluja, jotka helpottavat projektipäälliköiden työtä ja hankkeiden etenemistä. Valmiita malleja onkin projektisuunnitelmalle, kokousmuistiolle, riskianalyyseille ja viestintäsuunnitelmille.

Vuosisuunnitelman osalta Pekkinen koordinoi kahta kokousryhmää. Niistä ensimmäinen valmistelee tulevien vuosien kehitysprojekteja ja toinen vahvistaa, mitä niistä lähdetään viemään eteenpäin. Pekkinen tekee molempien ryhmien kokouksiin esityslistat, esittelee käsiteltävät asiat ja kirjoittaa kokousmuistiot. Pekkinen on ollut hieman yllättynyt siitä, että diplomi-insinöörin työ on niin hallinnollista.

Pekkisellä on siis kaksi tärkeää roolia: projektipäällikköjen sekä vuosisuunnittelun ohjausryhmän tukeminen. ”Tarjoilen heille mahdollisimman oikeanlaista tietoa oikeanlaisessa muodossa, jotta he pystyvät tekemään harkittuja päätöksiä.”

Asiantuntijan työ pitää kiireisenä

Pekkisen töihin kuuluu paljon asiakirjojen lukemista sekä erilaisten dokumenttien ja raporttien kirjoittamista. Hän mainitsee työn merkittäväksi osaksi myös sähköpostiviestinnän. Sähköpostien lukeminen ja kirjoittaminen vie suuren osan työpäivästä. Työpäivät sisältävät myös Excel-taulukkojen ja PowerPoint-diasarjojen käsittelyä ja työstämistä. Diasarjoja käytetään esimerkiksi erityyppisiin esityksiin ja projektikäsikirjaa täydentäviin ohjeisiin.

Myös palaverit vievät paljon aikaa: tavallisesti niitä on työpäivän aikana yhdestä viiteen. Pekkinen toteaakin, ettei työpäivän aikana välillä ehdi tehdä muuta kuin istua palavereissa. Jos aikaa jää, Pekkinen valmistelee usein tulevia kokouksia, jotka voivat liittyä esimerkiksi projektitoimistoon tai tuleviin kehitysasioihin. Tylsistymään ei siis työpäivän aikana pääse, sillä aina on mahdollisuus hioa käsikirjaan liittyviä ohjeita tai vaikka puhtaaksikirjoittaa kokousmuistiota omista muistiinpanoistaan.

Asiat esille selkeästi ja ytimekkäästi  

Pekkisen mukaan tekstien parissa työskennellessä on erityisen tärkeää, että osaa tuoda olennaiset asiat selkeästi ja ytimekkäästi esiin. Hän myös painottaa kykyä tuottaa ja vastaanottaa erilaisia tekstejä, sillä tekstejä on monenlaisia ja työ on intensiivistä.

Kielellinen selkeys ei ole Pekkisen työssä erityisen esillä, vaan palautetta annetaan pikemminkin asiasisällöstä. Virallisia asiakirjoja tuotettaessa viestinnän asiantuntija käy kuitenkin valmiin tekstin läpi ja tekee siihen tarvittaessa korjausmerkinnät. Muistioita kirjoittaessaan Pekkinen saa suoraa palautetta kollegoiltaan kirjoituksen asiavirheistä sekä mahdollisista epäselvistä ilmauksista. Esitelmien kieltä ei sen sijaan tarkisteta, vaan Pekkinen huolehtii itse selkeästä viestimisestä.

Tärkeää löytää itseä kiinnostava tapa kirjoittaa

Pasi Pekkisen koulutuspolku on kulkenut lukion kautta Teknillisen korkeakoulun (nyk. Aalto-yliopisto) diplomi-insinöörin koulutukseen. Yliopistossa erilaisten tekstien työstämistä harjoiteltiin välillisesti monilla kursseilla muun muassa valmistelemalla esitelmiä, esseitä ja vastauksia tentteihin. Opinnäytetyötä kirjoitettaessa saatiin enemmän tukea tekstin tuottamiseen ja kielenhuoltoon. Sen sijaan puheviestintää opiskeltiin ainoastaan yhden kurssin verran.

Pekkinen kertoo, että opintojen päättyessä ei ollut oikein tietoa siitä, millaista käytännön työ tulee olemaan. Hän painottaa työssään tarvittavan erityisesti viestintä- ja vuorovaikutustaitoja, joihin kuuluu tekstien lisäksi myös kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Näihin hän toivoisi yliopiston antavan tuleville diplomi-insinööreille entistä paremmin valmiuksia työelämää varten.

Omia kommunikaatio-, luku- ja kirjoitustaitoja voi kuitenkin edistää itse. ”Lukemalla oppii kirjoittamaan”, arvelee Pekkinen kysyttäessä keinoja tekstitaitojen oppimiseen. Pekkisen mukaan työssä tarvittavia tekstitaitoja voisivat kartuttaa mahdollisimman monipuoliset tekstit, kuten blogit, somepäivitykset ja erilaiset kaunokirjalliset teokset. Tärkeää on löytää itseä kiinnostava ja motivoiva tapa kirjoittaa.

 

Anni Soirala, Hilkka Jäppinen, Susanna Ebeling ja Paula Hiidenuhma-Valtonen