Altmetriikka tiedeviestinnän apuna

Altmetriikka tarkoittaa tutkimusjulkaisujen vaikuttavuuden arvioimista mittaamalla julkaisujen näkyvyyttä verkossa eli tyypillisesti erityisesti verkkouutisissa ja sosiaalisessa mediassa. Monelle tutkijalle altmetriikka näyttäytyy lähinnä pienenä värikkäänä pallerona oman yliopiston julkaisutietokannassa. Mutta voisiko siitä olla myös vuorovaikutuksen apuvälineeksi?

Teksti: Salla-Maaria Laaksonen

Helsingin yliopistossa tutkijan käytössä on kolme altmetriikkatyökalua oman verkkonäkyvyyden seurantaan.

Tieteen vaikuttavuutta on perinteisesti arvioitu seuraamalla julkaisujen saamia viittauksia tieteen sisällä. Samalla kun tieteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vaatimukset ovat lisääntyneet, on myös syntynyt tarve jollakin tavoin seurata ja mitata vaikuttavuutta tiedejulkaisujen ulkopuolella.

Altmetriikan mahdollistavat pysyvät tunnisteet (esim. DOI tai URN), eli uniikit, pysyvät verkko-osoitteet, jotka jokaiselle julkaisulle pyritään nykyään antamaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan metriikka toimii niin, että digitaalista ja sosiaalista mediaa seurataan automaattisesti esimerkiksi palvelujen rajapintojen kautta ja havaitaan, jos tietty identifioitu julkaisun linkki on jaettu tai mainittu jossakin päin verkkoa.

Altmetriikkapalvelut kokoavat yhteen yksittäisen julkaisun saaman huomion: paitsi osumien numeron, myös linkit paikkoihin, joissa julkaisu on mainittu. Esimerkiksi Helsingin yliopiston tutkijalle käytössä on kirjaston tarjoamana erilaisia verkkotyökaluja altmetriikan seurantaan: Kudos, PlumX ja Altmetric Explorer (ks. HY:n altmetriikkaopas).

Näistä Altmetricin ja PlumX:n metriikkaa pääsee ihmettelemään suoraan Helsingin yliopiston tutkimusportaalin julkaisulistasta. Työkalut esimerkiksi kertovat, missä päin maailmaa julkaisusta on twiitattu, listaavat linkit blogeihin, joissa julkaisu on mainittu, ja kertovat, montako lukijaa sillä on Mendeley-viitteidenhallintajärjestelmässä.

Eritellyt PlumX- ja Altmetic-altmeriikkatilastot näkyvät Helsingin yliopiston tutkimusportaalissa jokaisen julkaisun kohdalla.

Mitä iloa tästä on tutkijalle?

Yksittäiselle tutkijalle altmetriikka näyttäytyy helposti jälleen yhtenä mittarina, jonka mukaan pitäisi toimia ja jonka lukemaa pitäisi pyrkiä kasvattamaan. Kriittinen ja varsin aiheellinenkin kysymys tieteen vaikuttavuudesta onkin se, typistyykö vaikuttavuus lopulta muutamaan numeroon? Mitä klikit, jaot tai viittauksetkaan lopulta kertovat vaikuttavuudesta?

On totta, että altmetriikka näyttäytyy helposti numeroiden kautta – kuten muutkin bibliometriset mittarit. Altmetriikan numeerisuus kuitenkin korostuu verrattuna esimerkiksi kohtalaisen yksiselitteiseen artikkeliviittaukseen, sillä altmetriikan yhden osuman merkitys selviää käytännössä vain seuraamalla linkkiä paikan päälle ja selvitettävä mistä on kyse.

Yhdistettynä avoimeen julkaisemiseen altmetriikka on erinomainen apu tiedeviestinnän strategiseen suunnitteluun.

Mutta yhdistettynä avoimeen julkaisemiseen altmetriikka on erinomainen apu tiedeviestinnän strategiseen suunnitteluun. Tieteen yhteiskunnallinen hyödynnettävyys kilpistyy tämän hetken keskusteluissa osin kiistanalaiseenkin vaikuttavuuden käsitteeseen. Yhteiskunnallinen vuorovaikutus on kuitenkin perinteisesti ollut yksi tutkimuksen ja asiantuntijuuden perustehtävistä.

Kolme tapaa hyötyä altmetriikasta

Vuorovaikutusvaateiden äärellä tuskaileva tutkija voisi hyötyä altmetriikasta ainakin kolmella eri tavalla.

Ensinnäkin tutkimushankkeen tai jopa yksittäisen tutkijan on helppo metriikan avulla seurata, mitkä julkaisut herättävät kiinnostusta ja mistä teemoista niiden ympärillä keskustellaan. Seurantaa voi harjoittaa paitsi omilla julkaisuilla, myös kollegoiden julkaisuja benchmarkkaamalla. Tällainen salapoliisityö on erinomainen apuväline omien viestinnän painopisteiden suunnitteluun: mistä aiheesta voisin kirjoittaa seuraavaksi blogitekstin tai kolumnin? Mikä teema kiinnostaisi politiikkabriefissä?

Toisekseen altmetriikan kautta voi helposti löytää aihepiiristä kiinnostuneita tutkijoita ja muita sidosryhmiä, joita laittaa seurantaan ja joiden kanssa mahdollisesti kehittää yhteistyötä. Altmetriikka voi siis toimia myös tiedeyhteisön sisäisen viestinnän ja verkostoitumisen apuvälineenä.

Kolmanneksi jokainen altmetriikan osuma on myös potentiaalinen kutsu paikan päälle keskustelemaan. Ehkä julkaisun äärellä on herännyt jokin kysymys, johon tutkija itse osaisi tarjota vastauksen? Tai ehkä julkaisun kirjoittaja vain ilmestyy maagisesti paikalle kiittämään saamastaan huomiosta? Tiedeviestinnän kentällä on jo pitkään puhuttu siirtymästä vanhasta valistamisparadigmasta vuorovaikuttamiseen, ja eikä vuorovaikutuksen tarvitse aina lähteä tutkijasta itsestään.

Altmetriikka on siis muutakin kuin numero raportoitavaksi: se on kutsu vuorovaikuttamaan. Nykyinen mediaympäristö ja sen mahdollistama seuranta ja mittaus voivat olla myös työvälineitä aktiivisen tiedeviestinnän ja vuorovaikutuksen edistämisessä. Tästä näkökulmasta tiedeviestinnän ja avoimen tieteen työkaluilla on paljon synergiaetuja.


Dosentti, VTT Salla-Maaria Laaksonen (TUHAT, ORCID, @jahapaula) on viestinnän, teknologian ja organisaatioiden tutkija Helsingin yliopistossa. Hän tutkii teknologisen julkisuuden valta-asetelmia sekä datan, algoritmien ja automaation käyttöä organisaatioissa. Lisäksi Salla-Maaria on tiedeviestinnän opettaja ja kouluttaja.