Helsingin yliopisto
Koulutukseen ja tutkimukseen panostaminen olivat näkyvästi esillä Suomessa vaalikampanjassa ja nyt hallitusneuvotteluissa. Jotta todella pystyttäisiin kohottamaan tutkijoiden työnteon edellytyksiä ja sitä kautta suomalaisen tutkimuksen tasoa, meidän olisi ymmärrettävä mitä kansainvälisesti merkittävällä tutkimuksella oikeasti tarkoitetaan.
Hyvä esimerkki keskustelusta, joka helposti johtaa tässä suhteessa harhaan on Helsingin Sanomien kirjoitus 22.4. Siinä raportoidaan sosiologien Osmo Kivisen ja Juha Hedmanin tekemästä tutkimuksesta, jossa selvitetään suomalaisten yliopistojen palveluksessa olevien pysyvien professoreiden tutkimusten kansainvälinen taso. Tutkimus perustuu h-indeksin käyttöön. H-indeksillä tarkoitetaan seuraavaa: tutkijan h-indeksi on 17 jos hän on julkaissut vähintään 17 artikkelia, joihin viitataan vähintään 17 kertaa.
Kivinen ja Hedman olettavat, että tämän h-indeksin avulla voidaan kuvata suomalaisen tutkimuksen kansainvälistä tasoa. Mitä korkeampi H-indeksi professorilla on, sitä korkeampi hänen kansainvälinen tasonsa on. Se on ongelmallista seuraavista syistä. Ensiksi, h-indeksi ei kerro viittausten kokonaismäärää. H-indeksi 17 kertoo vain sen, että viitataan vähintään 17 kertaa. Mutta jollakin tutkijalla voi olla pienempi h-indeksi kuin 17 samalla kun yhteen häneen artikkeliinsa viitataan esimerkiksi 1000 kertaa. Näin ollen paradoksaalisesti matalampi h-indeksi saattaa tarkoittaa laajempaa kansainvälistä tasoa.
Toiseksi, matala h-indeksi ei tarkoita matalaa tasoa, eli määrä ei suoraan käänny laaduksi. Viittauskäytännöt ovat erilaisia eri aloilla ja aloilla on erilaisia lehtiä. Esimerkiksi sosiologiassa American Journal of Sociology (AJS) on yleislehti, kun taas Sociologie du travail (ST) on erikoislehti. Viittauksia tulee olemaan todennäköisesti enemmän AJS:ssä kuin ST:ssä julkaistuun artikkeliin. Mutta tästä ei voida päätellä, että viitatun tutkimuksen taso olisi korkeampi AJS:ssä kuin ST:ssä. H-indeksin tapaiset mittarit suosivat tieteellisten alojen englanninkielisiä yleislehtiä.
Viittauskäytännöt ovat erilaisia eri aloilla ja aloilla on erilaisia lehtiä. H-indeksin tapaiset mittarit suosivat tieteellisten alojen englanninkielisiä yleislehtiä.
Kolmanneksi, viittausten määrä riippuu lehdissä julkaistavien artikkelien muodosta eikä vain sisällöstä, kuten Kivinen ja Hedman antavat ymmärtää. Esimerkiksi review-artikkeleihin (nämä ovat suhteellisen lyhyitä jo tehtyjä tutkimuksia esitteleviä tekstejä, joita löytyy sellaisista lehdissä kuin Nature) viitataan usein enemmän kuin alkuperäiseen tutkimukseen perustuvia artikkeleita.
Neljänneksi, kansainvälinen näkyvyys riippuu käytettävistä tietopankeista, jotka rekisteröivät erilaisia julkaisuja. Kivinen ja Hedman käyttävät Web of science -tietokantaa. Tutkimusten mukaan (esim. Harzing ja Alakangas, Scientometrics 2016) Web of science keskittyy englanninkielisiin julkaisuihin, kun taas Google scholar on monikielinen ja noudattaa laveampaa julkaisun määritelmään, sisältäen siihen myös kirjat. Toisin sanoen nollan h-indeksi Web of sciencessä ei tarkoita, etteikö tutkijalla olisi korkeatasoisia kansainvälisiä julkaisuja muilla kielillä ja/tai kirjamuodossa.
Näiden syiden takia on hyvin ongelmallista arvioida suomalaisen tutkimuksen kansainvälistä tasoa käyttäen h-indeksin kaltaisia yksinkertaistavia numeerisia kertoimia (ks. myös suositusluonnos tutkijan vastuulliseen arviointiin). Numerohallinnan, joka usein ratkaisevasti muokkaa julkisten politiikkojen keinoja ja päämääriä, rajoitusten ja vinoutumien selvittäminen on tieteen tason arvioinnin ensimmäinen tehtävä.
Niilo Kauppi (ORCID, Tuhat) työskentelee tutkimusprofessorina Centre National de la Recherche Scientifique -tutkimusorganisaatiossa Strasbourgissa ja FiDiPro-professorina Jyväskylän yliopistossa. Hän on työskennellyt Helsingin yliopistossa tutkijana ja yliassistenttina ja hän oli myös perustamassa Helsinki Forumia.